ABC oli parhaimmillaan heti esikoisalbumillaan Lexicon of Love, joka poiki The Look of Loven lisäksi hitit Poison Arrow ja All of My Heart.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan seitsemäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu Joan Jett & the Blackheartsin kappale I Love Rock N Roll. Lisätäksemme karkeaa merisuolaa märkiviin haavoihinne, olemme sisällyttäneet soittolistalle kappaleesta The Rock Mastersin (älkää kysykö) perin hidiöösin version.

Soittolistalla on kaikkea muuta kuin definitiivinen versio kahdesta muustakin kappaleesta: Split Enzin Six Months Leaky Boatsista kuullaan Extravagenza-albumilla julkaistu live-versio vuodelta 1993, kun taas Bow Wow Wow’n I Want Candysta kuullaan myöhemmin uudelleen äänitetty versio.

Näiden kolmen kappaleen alkuperäiset versiot voit kuunnella Youtuben avulla tästä (Joan Jett), tästä (Split Enz) ja tästä (Bow Wow Wow).

Vuoden 1982 Top 30

1. ABC – The Look of Love
2. Michael Jackson – Billie Jean
3. Madness – Our House
4. Violent Femmes – Blister in the Sun
5. The Clash – Rock the Casbah
6. Yazoo – Don’t Go
7. Dexys Midnight Runners – Come On Eileen
8. Grandmaster Flash & The Furious Five – The Message
9. Prince – Little Red Corvette
10. Lords of the New Church – Russian Roulette
11. Roxy Music – More Than This
12. New Order – Temptation
13. Billy Idol – White Wedding
14. Tears for Fears – Mad World
15. Carly Simon – Why
16. Toto – Africa
17. Associates – Party Fears Two
18. Duran Duran – Hungry Like the Wolf
19. Simple Minds – New Gold Dream (81-82-83-84)
20. Prefab Sprout – Lions in My Own Garden (Exit Someone)
21. Blancmange – Living on the Ceiling
22. Orange Juice – Rip It Up
23. Patrice Rushen – Forget Me Nots
24. Split Enz – Six Months in a Leaky Boat
25. Bow Wow Wow – I Want Candy
26. The Rock Masters – I Love Rock N Roll (Joan Jett)
27. Malcolm McLaren – Buffalo Gals
28. The Pale Fountains – Thank You
29. Eurythmics – Love Is a Stranger
30. Kid Creole & The Coconuts – Stool Pigeon

Linkki soittolistaan tästä.

”I’m standing still
And you say I dress too well
Still standing still
I might but it’s hard to tell
Even a slight remark
Makes nonsense and turns to shark
Have I done something wrong?”

Alan ja Billy, Associates.

Kaikesta on toki mahdollista toipua, mutta varhaisesta menestyksestä se on hyvin vaikeata.

Vuosi 1982 on toki popin historiassa vuosi, jolloin ABC valtasi näyttämön loistavalla Lexicon of Love -albumilla – mutta vain jahdatakseen seuraavat kymmenen vuotta samaa valokeilaa enemmän tai vähemmän tuloksetta. ABC:n kohtaloa surkutellessa unohtuu kuitenkin, että samana vuonna toinen A-alkuinen postpunk-yhtye rysähti ja paloi karrelle vielä paljon traagisemmin seurauksin.

Vuonna 1982 maailma tosiaan tuntui olevan valmis Associatesin korjata ja pistää taskuunsa. Huippulahjakkaan duon muodostivat multi-instrumentalisti Alan Rankine ja filmitähdeltä näyttävä Billy Mackenzie, jolla oli korkeiden poskipäiden lisäksi kattohirsiin alituiseen karkaileva, liki oopperakelpoinen ääni.

Laulaessaan Mackenzie näytti 40-luvun matineaidolilta ja kuulosti heliumia nauttineelta Russell Maelilta. Pari vuotta myöhemmin hän myös pääsi niiden harvalukuisten ihmisten joukkoon, joista Morrissey on kirjoittanut kappaleen: The Smithsin William, It Was Really Nothing kertoo huhujen mukaan juuri Mackenziestä, jonka kanssa Morrisseylla oli lyhyt ja luonteeltaan salaiseksi jäänyt ihmissuhde.

Julkaistuaan tukun materiaalia Fiction-levymerkillä Associates sai rahakkaan diilin WEA:n kanssa vuonna 1982, ja Sulk-albumin ensimmäinen single Party Fears Two tunkeutuikin brittilistalla sijalle 9. Vaikka syntikkapopin – klikki, johon Associates sijoitettiin lähinnä ajoituksensa takia – perisyntejä oli ulkokohtainen viileys ja poseeraus, Party Fears Twota ei ainakaan voi moisista tyylirikoista syyttää.

Kappale nimittäin tasapainoilee koko viiden minuutin kestonsa ajan hysteerisuuden ja neuroottisuuden nuoralla. Mackenzien ääni ei niinkään laula kuin aitoo läpi kappaleen samalla, kun Rankine loihtii soittimistaan karusellimaisia syntikkakuvioita, jotka pistävät pään pyörälle yhtä lailla Mackenzieltä kuin kuulijalta. Tunnelmaa myötäilee Mackenzien impressionistinen teksti, jossa joko ei ole päätä tai häntää tai jonka pää on syönyt hännän yhtä sekavin tuloksin.

Paremmassa maailmassa Party Fears Two – ja samalla koko mestarillinen Sulk-albumi – olisivat markkeeranneet uuden uljaan kaupallisen popyhtyeen ja samalla uuden aikakauden alkua. Mutta toisin kävi. Kappaletta seurasi pari pienempää hittiä, välirikko kaksikon välillä ja sarja yhä vain laimeampia Billy Mackenzien sooloalbumeita (sekä omalla että Associatesin nimellä julkaistuja), kunnes masennus ajoi miehen itsemurhaan 40-vuotispäiviensä kynnyksellä tammikuussa 1997. Harvoin ovat sanat ”lepää rauhassa” yhtä ansaittuja.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Party Fears Two on niitä kappaleita, joita ei ehkä kannattaisi coveroida mikäli itsensä nolaaminen ei sattumoisin ole se kaikista tärkein ja rakkain juttu. Yrittäjiä on kuitenkin riittänyt, kuten vaikkapa muuten tyylitajustaan tunnettu Neil Hannon, joka katsoi tarpeelliseksi levyttää kappaleen Divine Comedyn albumille Victory for the Comic Muse (2006).