Ystävien kanssa tehdyt virheet muistaa aina parhaiten, mikäli on uskominen Gasellien Heimo-kappaletta.

Kokosimme listan kotimaisista hiphop-kappaleista, jotka käsittelevät kaverisuhteita.

Posse, gang tai squad. Rakkaille ja läheisille ihmisille on monta kutsumanimeä.

Erityisesti 2000-luvun alussa kaverisuhteet olivat usein toistuva aihe kotimaisessa hiphopissa.

Kokosimme listan kappaleista, jotka käsittelevät kaverisuhteita tavalla tai toisella. Mukaan mahtuu sekä itseriittoista uhoa että herkkiä tunnustuksia. Kappaleet on rankattu tieteellisesti pätevän ystävyysprosentin mukaan.

#8 Royal Family – Kaikki yhden puolest (2004)

Video ei ole enää saatavilla

Royal Family -artistiryhmä julkaisi albumit vuosina 2004 ja 2005. Ryhmän kokoonpano vaihteli kappaleesta toiseen, mutta Kaikki yhden puolest -sinkulla mukana ovat Skandaali, Pikku G, YOR123, Helpus ja Mängimies. Kuten kappaleen nimestä voi arvata, Royal Family kertoo olevansa tiivis ryhmittymä kuin muskettisoturit ranskalaiskirjailija Alexander Dumas’n tuotannossa. Kappaleen on tuottanut sittemmin lukuisilla listahiteillä mukana ollut MGI eli Henri Lanz.

Mitä on ystävyys?

”Kun lähimmät frendit on työkavereina / muut mc:t katkoo kynii ja syö papereitaa”

Ystävyysprosentti: 66 %

#7 Vapaapudotus – Ystävä 2001 (2001)

Vaasalainen Vapaapudotus oli ”asian” äärellä jo vuonna 2001 ilmestyneellä Kun te nukutte -EP:llään. Heille ystävyys on luottamusta, tukea sekä veljellisiä painimatseja festivaaleilla.

Mitä on ystävyys?

”Ne muijat jotka suhteen jälkeen jää, ei lähe menemään / äijät jotka massii pistää ku ei oo syötävää”

Ystävyysprosentti: 79 %

#6 Fintelligens – Vaan sil on väliä (2003)

Video ei ole enää saatavilla

Rähinä Records on julkaissut loputtomasti kaverisuhteita käsitteleviä kappaleita. Fintelligensin Vaan sil on väliä -kappaleella Iso H kiittää ystäviään ja perhettään sekä myöntää, ettei olisi pärjännyt ilman heidän apuaan. Elastinen puolestaan kertoo ystävyyden olevan rahaakin tärkeämpää. Kappaleen sanomaan ei voi vastata kuin sydänhymiöin.

Mitä on ystävyys?

”Se on se peruskallio, mä luotan mun ystäviin / ainoot ketkä mut tuntee, kenelle voi jutut purkaa / ja mä oon täs myös teille, ette luota muhun turhaan”

Ystävyysprosentti: 80 %

#5 Avain – Ympäri mennään, yhteen tullaan (2001)

Avaimen (nyk. Asa) kappale kasvaa anssikelamaisiin mittoihin. Kappaleella muistellaan menneitä sekä mainitaan nimeltä ihmisiä ja Helsingin kaupunginosia. Lisäksi tapahtuu liikenneonnettomuus. Tuskin kenellekään on yllätys, että Avaimen kappaleessa on myös niin kutsuttu yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Mitä on ystävyys?

”Mutsi puhu systerille Mikost aina shittii / me hakattii sen kaa Nintendo-kasibittii / se teki piissei, näytti mitä on graffititaide / mä olin pieni lelu, mieles pelkkä metroraide”

Ystävyysprosentti: 81 %

#4 Kapasiteettiyksikkö – Mitä äijät feat. Emma (2001)

Fintelligensin tavoin myös Rähinä Recordsin Kapasiteettiyksikköä on inspiroinut miesoletettujen välinen ystävyys. Kapasiteettiyksikölle ystävät ovat ”äijiä, jotka pitävät toistensa puolia”. Mikäli kappaleen määrittelee aihetunnisteiden avulla, ne ovat #bromance ja #viuluräppi.

Mitä on ystävyys?

”Meitsille mun frendit on kaikki kaikessa / hengataan yhes arjessa, ei pelkästään bailatessa / kaikki jutut aukenee ilman et sanotaa sesam / ja ne jeesaa tarpeessa vaikeessa tilanteessa”

Ystävyysprosentti: 86 %

#3 Gettomasa – Lössi (2018)

Video ei ole enää saatavilla

Kapasiteettiyksikön ”bromance” ei ole mitään verrattuna Gettomasan näkemykseen onnistuneesta illanvietosta: ”Sata jäbää remmissä, kellään ei messissä heilaa.”

Mitä on ystävyys?

”Ja ku mä rullaan, nii mulla on mukana mun lössi / pistä listalle plus sata, mulla on mukana mun lössi”

Ystävyysprosentti: 89 %

#2 Gasellit – Heimo (2013)

Video ei ole enää saatavilla

Gasellien kappale on kuin luotu yläkouluaan lopetteleville nuorille tai tuoreille abiturienteille. Gasellit väittää, että yhteiset kokemukset hitsaavat kaveriporukan yhteen. Kukapa sitä kiistämään? Kulttuuriantropologiaan liittyvän heimo-termin käyttämisestä Gasellit saa ehdottomasti lyyran vertauskuvalliseen tohtorinhattuunsa.

Mitä on ystävyys?

”Enhän mä selviäis tääl yksin päivääkää / vaikka ette päältä nää meikäläinen välittää”

Ystävyysprosentti: 93 %

#1 Stepa – Ystäviä aina (2017)

Video ei ole enää saatavilla

Stepa räppää Henget-albumillaan ystävyydestä niin kauniisti kuin vain sosiaalialan töitä tekevä ihminen osaa. Kappaleen voi tulkita käsittelevän parisuhteen päättymistä tai ihmiskunnan universaalia veljeyttä ja sisaruutta. Niin tai näin, Stepa ansaitsee muun muassa halauksen.

Mitä on ystävyys?

”Se on pelkkä ulkokuori joka meidät erottelee / minä tunnen kaikki haamut jotka sinua pelottelee / ja kun sieluni valtaa taas se pelko ja kipu / epätoivon hetkellä minä muistan kyllä sinut”

Ystävyysprosentti: 99 %

Mitä muita sykähdyttäviä kotimaisa hiphop-kappaleita miesoletettujen välisestä ystävyydestä tulee mieleesi? Kerro jutun kommenteissa.

Memmy Posse – ei voi vihata.

Vihaatko suomalaista hiphopia? Ole ennakkoluuloton ja aloita genreen tutustuminen Nuorgamin laatimasta neljän levyn listasta. Levyt eivät ole yksiselitteisesti suomalaisen hiphopin merkkiteoksia, mutta ne ovat kaikki julkaisuja, joista myös genreä tuntematon löytää tarttumapintaa. Ne kaikki esittelevät suomiräppiä erilaisista näkökulmista.

#1 Memmy Posse – Huolestuttavia merkkejä (2004)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä? Itä-helsinkiläinen kokoonpano julkaisi vuosituhannen vaihteessa omakustanteita, mutta lopulta myös yhden albumin Monsp Recordsin kautta. Memmy Posse teki viime kesänä Flow-festivaalilla yhden keikan mittaisen comebackin.

Miksi? Memmy Possen räppärit kuulostavat Huolestuttavia merkkejä -albumilla miehiltä, jotka eivät halua kasvaa aikuisiksi. Kappaleet ovat täynnä itseironisen keskenkasvuista läppää päihteistä ja naishuolista. Albumi viihdyttää kuin kesämökiltä löytynyt Myrkky-lehden irtonumero. Musiikillisesti levystä tekee kiinnostavan Imatran Voimasta tunnetun Fresh O Lexin tuotanto.

Kuuntele albumi Spotifyssä.

#2 Ceebrolistics – Ö (2005)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä? Helsinkiläinen Ceebrolistics ei saanut koskaan julkaistua varsinaista albumia levy-yhtiön kautta, mutta omakustanteiden lisäksi kolmikko jätti jälkipolville kaksi erinomaista ep:tä, Nollapisteen (2001) ja Ö:n.

Miksi? Roopek on yhä Suomen kovimpia tuottajia. Ö-ep:llä hän vei Ceebrolisticsia kohti minimalistista teknoa. Ceebrolisticsin tuotantoa voi suositella ihmisille, jotka syystä tai toisesta karsastavat hiphopiin usein ennakkoluuloisesti liitettyä uhoa ja itsensä jalustalle nostamista. Niitä ei nimittäin Ceebrolisticsin julkaisuilla kuule.

Kuuntele ep-julkaisu Spotifyssä.

#3 Asa – Loppuasukas (2008)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä? Helsinkiläisräppäri Asa pokkasi Loppuasukas-albumillaan Teosto-palkinnon vuonna 2008. Albumilla soittaa sittemmin myös omissa nimissään levyjä julkaissut Jätkäjätkät-yhtye.

Miksi? Asa on poikkeuksellinen tekstittäjä. Sen ansiosta Loppuasukas on kuuntelua kestävä albumi, joka herättää toinen toistaan kummallisempia mielikuvia. Jätkäjätkät-yhtyeen Balkan-henkinen soitanta tarjoaa tarttumapintaa nykyhiphopin soundimaailmaa vierastaville.

#4 Hannibal & Joku Roti Mafia – Viimiseen hengenvetoon (2011)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä? Viimiseen hengenvetoon on Tulenkantajat-yhtyeestä tutun Hannibalin viimeisin albumi. Hannibal on keikkaillut myös jazz-kokoonpano Black Motorin kanssa.

Miksi? Hannibal tekee ilmaisun myönteisessä merkityksessä räppiä aikuiseen makuun. Levyltä loistaa poissaolollaan Memmy Posselle tyypillinen keskenkasvuisuus. Viimiseen hengenvetoon -albumilla kuultava, niin sanotusti perinteisiä instrumentteja hyödyntävä tuotanto tekee siitä helposti lähestyttävän niille, jotka vierastavat nykyhiphopin soundimaailmaa.

Kuuntele albumi Spotifyssä.

Asa on Gunnari-fiiliksissä. (Kuva: Tomi Palsa)

Milloin viimeksi kuulitte hiphop-levyn, jonka luontevimmat kulttuuriset rinnastuskohdat tuntuvat löytyvän jostain Pekka Ervastin, Yrjö Kallisen ja Siddhartha Gautaman tuotantojen suunnalta? No, tässä sellainen nyt kuitenkin olisi.

Alkuvuodesta 2011 ilmestyneellä loistavalla Jou Jou -levyllä oli äänessä Asa Masa, taiteilijanimensäkin puolesta jutusteleva ja katutasolta maailmaa tarkkaileva kertoja, joka räppäsi kotikulmistaan, hiphop-kulttuurista ja yhteiskunnan laitapuolen hahmoista. Tämä Asa Foetida onkin sitten vähän toisenlainen tapaus. Aiemmin artistimme kulttimainetta nauttivilla mixtapeilla käytetty ja pirunpihkanakin tunnettuun mauste- ja lääkeaineeseen viittaava nimike tuntuu tässä kertovan, että nyt liikutaan hieman syvempien aiheiden parissa.

Hämmentävästi otsikoitu Use Your Illusion III ei ole mixtape, vaan ison mittakaavan tuotanto, joka rakentuu livesoitolle. Biisikrediittien tutkiminen vetää hiljaiseksi. Levyllä soittaa tolkuton määrä nimekkäitä muusikoita. Silmä aukeaa -avausraidan rumpukomppi kuulostaa esoteeriseen tekstiin yhdistettynä omituisesti hiphopin pariin heittäytyneeltä Kingston Wallilta – ihmekös tuo, kun tahtia lyö itse Sami Kuoppamäki, jota kuullaan muutamalla muullakin biisillä.

On Pekka Gröhniä, Samuli Karjalaista ja Hepa Halmetta. Oma lukunsa ovat levyn vastaavat tuottajat: Polarsoul, jolta rekisteröin viimeksi suomiräpin ehkä parasta maksimalistista soundia tarjoilleen albumin, Julma-Henrin Radio Jihadin, sekä yllättävämmin Helmi levyjen ja Kolmannen Maailmanpalon Arwi Lind, jonka mukana Use Your Illusionille voisi olettaa päätyneen myös osatuottajana ja muusikkona esiintyvän lauluntekijä Sami Kukan.

Monenkirjavaa sakkia siis. Julma-Henrin ja Puppa J:n fiittauksista huolimatta ylöspano ei ole kovin hiphop-orientoitunut. Nämä kaiken osaavat hahmot soittavat silti enimmäkseen orgaanisia variaatioita hiphop- ja funk-rytmeistä, ajoittaisella jouhikolla, mehevillä uruilla ja hyvin annostelluilla puhaltimilla maustettuna. Musiikin eloisuus ja hengittävyys tuleekin tarpeeseen, sillä ilman sitä Asan tämänkertaisen sanottavan kuunteleminen voisi olla vähän raskasta. Use Your Illusionilla räpätään keskiverron oppikirjan verran tekstiä, eikä tavoitteena tunnu olevan sen vähempi kuin oman kokonaisvaltaisen metafyysisen, esoteerisen ja moraalifilosofisen maailmanselityksen hahmotteleminen.

Lyhyesti sanottuna tämä on käsittämättömän kunnianhimoinen projekti. 48 minuutin trippi, joka murskaisi alleen, elleivät tekstin paljous ja kompromissittomuus ja toisaalta musiikin letkeä svengi tarkoittaisi, että Use Your Illusion III:n maailmaan uppoaa luonnostaan hitaasti mutta varmasti. Tätä kirjoitettaessa en ole vielä läheskään niin syvällä kuin uskoakseni tulen olemaan. Eräs kollega sanoi tajunneensa levyn kymmenennellä kuuntelulla; itselläni niitä on takana nyt suunnilleen saman verran, mutta en uskalla todeta mitään vastaavaa.

Pääpiirteissään Use Your Illusion tuntuisi olevan omakohtainen kasvutarina, ehkä suorastaan kriittisen henkisen ja hengellisen murrosvaiheen kuvaus. Silmä aukeaa -avauksessa kertoja katselee jostain hankkimaansa esoteerista maalausta, joka saa hänet ensin pois tolaltaan ja sitten uppoamaan itseensä. Elävästi kuvattu rajatilakokemus aloittaa tripin, jossa on aineksia psykedeelisestä kokemuksesta, suomalais-ugrilaisesta shamanismin traditiosta, luonnonyhteyden kokemisesta ja intialaisesta viisaudesta. Ja paljosta muusta: legendaarisen suomalaisen ajattelijan Yrjö Kallisen pasifismista, Uuden Testamentin sanomasta, Pekka Ervastin ruusuristiläisyydestä, auringonpalvonnasta…

Voisi kai sanoa, että Asa on tyypillinen esimerkki nykypäivän paljon puhutuista hengellisistä löytöretkeilijöistä, joille ei kelpaa mikään oppikokonaisuus sellaisenaan. Hänelle keskeisiä ovat tavoitteet: tulla toimeen itsensä kanssa, tuntea itsensä, oppia hallitsemaan vihan, surun ja masennuksen kaltaiset tunteet, ymmärtää ihmisen elämänkaari ja kuolevaisuus, pystyä elämään tuhoamatta luontoa. Kysymykset ovat ensin, ja vastauksia voi löytää monesta paikasta.

Riippuu kuulijasta, mihin teemoihin levyllä tulee hanakimmin tartuttua. Oma huomioni kiinnittyi ensimmäisenä shamanismin käsitteistön viljelyyn. Asa mainitsee useaan otteeseen myrrysmiehen käsitteen: sillä tarkoitetaan raivon tai innon vallassa loitsivaa tietäjää, joka ei transsitilassaan tunne edes kipua. Onko tämä se rooli, johon rap-taiteilija itse pyrkii – oman ihmisyytensä rajoitteet ylittäväksi sanan säilän käyttäjäksi? Ehkä kyse on enemmänkin saavuttamattomasta ihannekuvasta tai henkisestä oppaasta.

Kansatieteellinen trippi viedään pisimmälle huikealla Loveen lankeus -raidalla, jonka yksityiskohtainen teksti tuo esiin termin konkreettisen alkuperän: shamaani lankeaa kirjaimellisesti loveen, eli tunkeutuu feminiinin sukuelimen läpi takaisin kohtuun löytääkseen voidakseen ymmärtää syntymän ja kuoleman. Kerrassaan hieno aihe populaarimusiikkiesitykselle!

Levyn puolivälistä alkaen ote hieman kevenee, ja myös musiikillisesti tarttuvimmat kappaleet kuullaan tässä vaiheessa. Sisään ja ulos on hittibiisi “kasvien rakastelusta” eli yhteyttämisestä, Pirunpihka, on tervehenkinen anthem totuudenpuhujia vastaan, kouraiseva Murheen musta mieli konkretisoi masennuksen linnuksi, korpiksi, ja lennättää sen sitten matkoihinsa.

Harhat päättää levyn vastaavaan metaforiseen avainkokemukseen, jollaisella se alkoikin. Kiinnostavalla tavalla se tuntuisi palauttavan niin kertojan kuin kuulijan maan pinnalle: Asa epäilee olevansa “liian pajareissa” ja kokee olevansa edelleen median ja populaarikulttuurin harhojen ympäröimä – totuutta ei löytynyt, sitä ei voi löytyä eikä sitä pidäkään löytyä.

Olennaista on etsiminen ja kyseleminen. Use Your Illusion III ei ole uskonnollinen lausuma. Juuri epätäydellisyydestä ja keskeneräisyydestä, niiden hyväksymisestäkö syntyy se uusi ihminen, jota tässä kaivataan?

Tätä kautta voisi selittyä levyn leikkisä nimikin. Jokaisella meistä on harhansa, mutta ne voi pistää hyötykäyttöön, luoda niistä itselleen sopiva maailma ja löytää sieltä sisäinen tasapaino.

Vielä yksi merkittävä sulka Asan hattuun: hän pystyy esittämään tämän kaiken luontevasti omalla äänellään, pitkälti puhekielisesti, kuten räpätessä kuuluu. Ilmaisussa ei ole mitään teennäistä, ja flown ja artikulaation osalta Use Your Illusion on luultavasti miehen vaivattomin levy.

On tämä jumalauta aikamoista.

90 Asa voittaa Ervastin, Kallisen ja Siddharthan yhdentoista svengaavan kompin ja terveen suhteellisuudentajun mitalla.

Video ei ole enää saatavilla

Texicalli Records julkaisi maaliskuussa Jemina ja Selina Sillanpään albumin Rajamailla, jonka on tuottanut muun muassa The Rolling Stonesin saksofonistina tunnettu Tim Ries. Pedot on saanut soittoaikaa etenkin Radio Helsingissä.

Video ei ole enää saatavilla

SMC Lähiörotat – Vastavirta

Viime vuonna esikoisalbuminsa Raffii Suomi-flättii julkaissut helsinkiläisyhtye SMC Lähiörotat palaa uuden materiaalin kanssa. Full House Recordsin talliin kuuluvan hiphop-kvartetin tuoreen Vastavirta-biisin ovat tuottaneet K.V.N. ja Lobo, ja sillä vierailevat Naispyy ja Jinks. Videon on ohjannut Jugix2.

Video ei ole enää saatavilla

TJH87 – Break Away Kicks!

”Oulun Justiceksi” kutsuttu elektroduo TJH87 tunnettiin ennen nimellä Timo Juuti & Hector 87. Break Away Kicks -single ilmestyi marraskuun lopulla italialaisen La Valigetta -levymerkin kautta, ja se on saanut runsaasti soittoaikaa etenkin YleX:llä.

Video ei ole enää saatavilla

Starflower – Walk the Plank

Karkia Mistika julkaisi Porissa vuosituhannen alussa perustetun Starflowerin kolmannen albumin The Sea Is the Harbourin marraskuun lopussa. Levyn ensimmäisenä singlenä lohkaistun Walk the Plankin videon on ohjannut Outi Kurri.

Video ei ole enää saatavilla

Asa – Murheen musta mieli

Asan uusi levy Foetida / Use Your Illusion III ilmestyy tämän viikon perjantaina. Kahdesta ensimmäisestä Foetida-julkaisusta poiketen se on ehta studioalbumi eikä mixtape. Roihis Musikan julkaisemasta levystä julkaistaan kuitenkin vain 500 kappaleen painos. Murheen musta mieli -kappaleen videon ovat ohjanneet Lauri Ainala ja Jarmo Loikkanen, ja siltä voi bongata muun muassa Sami Kukan ja Helmi-Levyjen Arwi Lindin.

Video ei ole enää saatavilla

Asan kaksi Foetida-mixtapea saavan jatkoa Use Your Illusion III:lla, joka on edeltäjistään poiketen ehta studioalbumi. Roihis Musikan julkaisemasta levystä julkaistaan kuitenkin vain 500 kappaleen painos.

Video ei ole enää saatavilla

Wiz Khalifa – O.N.I.F.C.

Yhdysvaltalaisen popräppärin albumin nimi muodostuu sanoista ”Only Nigga In First Class”. Elokuulta joulukuulle siirretyllä levyllä vierailevat muun muassa The Weeknd, Pharrell Williams ja Cam’Ron. Tuottajantaitojaan pääsevät puolestaan esittelemään muun muassa Benny Blanco, Stargate ja will.i.am.

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan nimipäivät – Kuusi kuppia kahvia ja yksi kokis

Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan tähtien tuleva albumi on kokoelmalevy, jolla kuullaan bändin aikaisempien kappaleiden lisäksi kaksi uutta biisiä. Airiston Punk-levyt ottaa levystä 500 kappaleen vinyyli- ja 2 000 kappaleen cd-painoksen.

Willy Mason – Carry On

Hädintuskin täysikäisenä brittilistan top 40:een esikoisalbumillaan Where the Humans Eatilla ja sen Oxygen-hittisinglellä noussut newyorkilainen julkaisee kolmannen albuminsa Fiction Recordsin kautta. Dan Careyn (Bat for Lashes, Hot Chip, M.I.A.) tuottamalla Carry Onilla Masonin folk-pohjaisessa musiikkiin on sekoitettu aiempaa enemmän dub- ja reggae-sävyjä. Edellisen albuminsa viisi vuotta sitten julkaissutta Masonia kuultiin hiljattain brittitulokkaan Lianne La Havasin esikoisalbumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Memory Tapes – Grace/Confusion

Newjerseyläinen koneartisti Dayve Hawk julkaisee kolmen vuoden sisään kolmannen albuminsa Memory Tapes -nimellä. Carparkin kautta ilmestyvällä Grace/Confusionilla on Hawkin mukaan vaikutteita avaruusrockista ja klassisesta elektrosta. Levyn ensimmäinen maistiainen on yli 8-minuuttinen Sheila.

Video ei ole enää saatavilla

Scott Walker – Bish Bosch

Bish Bosch on 1960-luvulla supertähteyteen The Walker Brothersin myötä nousseen Scott Walkerin neljästoista sooloalbumi ja toinen sen jälkeen, kun hän 2000-luvun alussa solmi levytyssopimuksen 4AD-levy-yhtiön kanssa. Yksi levyn tärkeimmistä innoittajista on ollut – kuten nimestäkin voi päätellä – hollantilainen renessanssiajan taidemaalari Hieronymous Bosch.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisee muun muassa Brädi, Mylene Farmer, Olly Murs, Seaming ja Vanderbuyst.

Edes Hannu Mikkolan kaikki etunimikaimat eivät ole erityisen kuuluisia, kuten 51koodia-yhtyeen Hannu Sallinen.

Yhdysvaltain albumilistan ykköspaikallakin kököttänyt fun. esiintyy tänään tiistaina 25.9. Helsingin Circuksessa. Valitettavasti amerikkalaista voimapoptrioa ei lämmittele helsinkiläinen noiserocktrio Fun. Olisiko siinä riemulla rajoja – tuskin!

Fun-yhtyeiden inspiroimina intouduimme muistelemaan kaikkia muitakin suomalaisia artisteja ja yhtyeitä, joilla on kaima maailmalla. Samalla vaivalla yritimme kuvitella, mitä tapahtuisi, jos nuo kaksi nimensä jakavaa artistia sulautuisivat yhteen – kauheuksia tietenkin!

Muun muassa The Sounds, Lodger, Freeman, Sara ja Soma eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan, mutta onhan sitä näissäkin. Nauttikaa – ja kertokaa kommenteissa, mitkä nimikaimat eivät mieleemme juolahtaneet!

#1 Fun vs. fun.

Mikä Fun?

Neuroottisen kulmikas helsinkiläinen noiserock-trio, jota on kuvailtu ytimekkäästi ja ei-aivan-harhaanjohtavasti “Suomen Shellaciksi”. Onpa bändi peräti äänittänyt kaksi edellistä albumiaan (Zu-Pa!, 2007, ja New 13, 2010) Shellacin Steve Albinin Electrical Audio -studiossa – niistä ensimmäisen jopa Albinin itsensä toimiessa tuottajana.

Mikä fun.?

Häpeilemättömän melodista alternativerockia Panic at the Discon ja Phantom Planetin hengessä soittava newyorkilaistrio teki lopullisen läpimurtonsa vuoden takaisella We Are Young -singlellä, jonka kertosäkeen muistaa hautaansa asti jokainen, joka sen on kerran kuullut. Listaykkösenäkin tovin viihtyneen trion pysäyttämättömältä vaikuttavaa voittokulkua jatkaa Some Nights -albumin toisena singlenä lohkaistu nimikappale, jonka afro- ja folk-sävyillä suolattu voimapop on tuonut platinaa muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta ja Ruotsista.

Jos Fun ja fun. sulautuisivat…

…palaisi Cosmobile samalla kellonlyömällä keikkalavoille. Tuomas Palosen johtama indierockryhmä ponnistaa meidän Funimme tapaan hardcoresta, emosta ja grungesta, muttei amerikkalaisen fun.-yhtyeen tapaan pelkää maustaa musiikkiaan hyvinkin melodisilla ja populaareilla elementeillä. Samaan mikstuuraan luotti 1990-luvulla Quicksand.

Kuuntele: Fun + fun. = Cosmobile

#2 Asa vs. Aṣa

Kuka Asa?

Matti Salo, 2000-luvun 21. nerokkain muusikko ja suomalaisen hiphopin Loppuasukas, joka toi valtavirran räppiin Pekka Strengin luontokuvastoa ja hipahtavia balkan-sävyjä – ja sai siitä hyvästä Teosto-palkinnon. Edellisellä Jou jou -albumillaan (2011) ysäriräppiä herätellyt artisti työstää parhaillaan jatko-osaa Foetida-Pro Promo 2 -mixtapelleen.

Kuka Aṣa?

Lämpimistä myssyistä ja kohtuuttoman suurista silmälaseista pitävä nigerialais-ranskalainen laulajatar Bukola Elemide on julkaissut kaksi albumia jazzahtavaa nykysoulia, joka on kelvannut etenkin Angélique Kidjon ja Erykah Badun ystäville. Kakkosalbumi Beautiful Imperfection vei Asan Billboardin maailmanmusiikkilistan kolmanneksi.

Jos Asa ja Aṣa sulautuisivat…

…syntyisi Meshell Ndegeocello. Jos Aṣan sliipattu soul ja hunajainen lauluääni kohtaisivat Asan usein äkkiväärän, kriittisen ja ajoittain hermeettisen ilmaisun, huutaisi resepti enää muutamaa bassosooloa.

Kuuntele: Asa + ]]> https://www.nrgm.fi/artikkelit/34-asa-runoilijanarsissi-2008/ Fri, 17 Aug 2012 08:30:44 +0000 Niko Vartiainen http://www.nrgm.fi/?p=32354

Matti Salo eli Asa eli entinen Avain. (Kuva: Tomi Palsa)

Laulu mielen järkkymisestä, huolenpidosta, yhteisön puolustamisesta, näistä kaikista tai ei mistään.

“On viiskyt kilsaa ja viikset jäiset
Talviyös, itsepäiset
Kyräilee kypäräs kulkurin kruunus myöhäs
Kuurankukkina huurus tääl
Hiihdetään hiljaa pienet eel
Kun liljat tippuu alas kielekkeelt
Välistä vinojen hampaiden vikojen
Läpi kylmien tilojen tyhjien pihojen”

Loppuasukas-levyn julkaisun yhteydessä Matti Salo eli tunnetummin Asa kertoi avoimesti, että albumi kertoo luonnosta, ihmisestä ja henkisestä kasvusta. Useat levyn teemat näkyvät kappaleiden nimistä suoraan; Leipä lukkojen takana, Kanttarilla kantarelli, Alkuasukas, Loppuasukas. Ehkä juuri tämän suoraviivaisuuden vuoksi levyn päättävää Runoilijanarsissia on useasti kuvattu niin ”kryptisenä”. Monissa keskusteluissa se on yritetty selittää puhki, jokainen omalla tavallaan.

Monitulkintainen Runoilijanarsissi onkin. Se voi kertoa mielen järkkymisestä, huolenpidosta, yhteisön puolustamisesta, näistä kaikista tai ei mistään. Sanoituksen tarkka kuvailu on haastavaa ja sanalla sanoen turhaa. Runoilijanarsissin väkevyys piilee sen herkkyydessä. Sen voima ja jännite voisivat hajota minä hetkenä vain.

Huilun, haitarin ja jouhiviulun soidessa Salo piirtää meille kuvan silmien takaisesta Siperiasta ja öisestä matkasta halki kylmän ja aution maan. Ilmaisut muuttuvat alati moniselitteisemmiksi, ääni tunteellisemmaksi, painokkaammaksi ja päättäväisemmäksi. Musiikki seuraa sanoja kuin soittokulkue johtajaansa – mutta vain seuraa, sillä kun Salo päättää viimeisen kertosäkeen, soittaa haitari loppusoinnun joka haihtuu ilmaan.

Kansanmusiikkivaikutteiden kyllästämällä levyllä Runoilijanarsissi on eräänlainen hautajaismarssi, joka päättyy toiveikkaaseen nuottiin. Vihaisena nuorena miehenä esiin nousseen artistin omassa levytyshistoriassa se on poikkeuksellisen tunteikas ja suruisa esitys. Toisin kuin monet muut Asan sanoitukset, Runoilijanarsissi ei sisällä viitteitä menneisiin paikkoihin, henkilöihin tai myytteihin, joiden tunteminen avaisi kappaletta kuulijalle. Se, miten kappaleen kielikuvat kuulijalle avautuvat, on hänestä itsestään kiinni.

Kaikkea ei pidä ymmärtää, Asa muistuttaa. (Kuva: Tomi Palsa)

Loppuasukas-levyllä Asan taiteellinen kehityskulku saavutti tähänastisen lakipisteensä. Sitä edeltäneet Leijonaa metsästän ja varsinkin Terveisiä kaaoksesta olivat kiehtovia teoksia, joita vaivasivat hajanaisuus ja kappaleiden epätasaisuus.

Sen jälkeen, kun Loppuasukkaalla Asa nosti rimaa koko suomalaisen puhelaulun ja riimittelyn saralla, hän ei ole edes halunnut yrittää vastaavaa uudestaan. Via Karelia- ja Jou Jou -levyillä hän palasi hiphopin tyypillisempien muotokeinojen pariin, Jätkäjätkät-yhtyeessä Asa on puolestaan pystynyt rentoutumaan olemaan yksi muusikko muiden joukossa.

Ehkä Loppuasukas julkaistaan joskus pyöreiden vuosien merkkipainoksena lähdeviitteiden kera. Toivottavasti kuitenkaan ei, sillä haluan Runoilijanarsissin säilyttävän sen moniselitteisyyden. ”Ei kaikkea pidäkään ymmärtää, niin kuin en itsekään ymmärrä kaikkea”, sanoi Asa Loppuasukkaan ilmestymisen aikaan haastattelussa.

“Yli pienten kukkasten näe
Ojensi kauas auttavan käen
Silmien takan siperia hänen
Ain iäti äeti täten”

Video ei ole enää saatavilla

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.

Matti Salosta on moneksi: Avaimena ja Asana tunnettu artisti on nyt Asa Masa. Kuva: Tomi Palsa

Kuva: Tomi Palsa

Hip hop huraa! Muistan elävästi vuoden 2001. Sen vuoden kuuntelin kahta levyä: Eminemin The Marshall Mathers LP:tä ja Avaimen Punaista tiiltä. Kumpaakaan en enää osaa levysoittimeeni asettaa, mutta näistä ensin mainittu on silti kestänyt aikaa paremmin.

Avain oli aikaan ja paikkaan sidottua itä-stadi-uhoa ja tummia r’n’b-sävyjä. Levyllä kuultiin Jurassikkia, Redramaa ja Iso-H:ta, teksteissä kierrätettiin vassarikliseitä ja tunnustettiin rakkautta isää ja äitiä kohtaan. Levy on ehdottomasti erinomainen – ehkä lähinnä siksi, että voisin yhä vetää sen kokonaisuudessaan a cappella tältä istumalta – mutta sittenkin paikoin kovin vaivaannuttavaa kuunneltavaa.

Video ei ole enää saatavilla

Vaan kuinkas sitten kävikään? Avaimesta ei tullut Fintelligensin kaltaista household-nimeä, vaan räppäri vetäytyi julkisuudesta. Suunnanmuutos oli oleva suuri, ja suurenmoinen. Vuonna 2005 nimi oli vaihtunut Asaan, ja päivänvalon näki Leijonaa metsästän – ja niin kuin usein sanotaan, loppu oli historiaa.

Ja nyt otan pienen tauon. Punainen tiili soi yhä taustalla.

”Alko hoppi maistuu alusta asti, setti vitun smoothii /
ei stressii, kotiin palas, skoletki jo sluuttii /
vitun jees et jätkä takas Roihikkaanki muutti /
idän pisimmät nakit, chickseille akuutti”

Niin, tästä lähdettiin. Ja seuraavalla täyspitkällä päästiin jo tähän:

”’Siel ei oo pelottavaa’, suhisi hiisi /
sanoin oon jo himas enkä usko Paratiisiin /
Kapakassa maailmanmestareita ysiviisi /
en tiedä lätkäst mut tää on leijonabiisi”

Leijonaa metsästän -levyllä artisti keksi itsensä uudelleen. Tyyli korjaantui flow’ta ja intonaatiota myöten täysin – saumaton marginaaliräppäys vaihtui kulmikkaaseen, konsonantteja korostavaan ja rikkaasti polveilevaan tarinointiin. Tekstien sanavalinnat olivat kypsemmät ja aiheet tuoreemmat, vaikka pohjalla yhä samoja punaisia ajatuksia vilisikin.

Video ei ole enää saatavilla

Oliko suunnanmuutoksen syynä liiasta blossesta napsahtaminen? Tarinoita kulkee miehen hurjasta pajanpalvonnasta, ja vuonna 2006 hänet tuomittiin kokaiinin ja kannabiksen hallussapidosta sakkoihin. EVVK.

Paluun jälkeen tahti on ollut hurjaa, ja neljän erinomaisen albumin jälkeenkin räppärin lyyrinen sampo tuntuu ehtymättömältä. Ja seassa on tietenkin vielä pari mainiota mixtapea ja Asa & Toverit -tittelillä tehty teemalevy (joka on tyylillisesti melkoista Punainen tiili -pastissia). Niin, ja Jätkäjätkien jenkkarenkkanerokkuudet. Ja miljoonat featit: ”Varmaan ensimmäinen levy, jolla ei ole Asa-feattia”, kommentoitiin Palefacen uutta levyä Basso-foorumilla vuosi sitten.

Kruununjalokivi on Teosto-palkittu Loppuasukas, jolla Asa toi balkan-sävyt valtavirran räppiin ja toteutti omaleimaisen lungilla otteellaan albumin, joka on kaikilla mittareilla mestariteos.

Sen alkusoitto on apokalyptinen monologi, hiljaisella vimmalla raameissaan riuhtova puheenvuoro jostain ihmisyyden ja sen väistämättömän tuhon välimaastosta. Sävy on ehkä profeetallinen, ehkä vain kalsean toteava. Sitä seuraava, huumehöyryisen lungisti mateleva Kanttarilla kanttarelli seuraa luonnon levittymistä betonimaiseman ylle. Ratamot puskevat asfaltista ja villiserpentiinit peittävät vesitornit.

Video ei ole enää saatavilla

Tekstit rinnastavat Pekka Strengistä muistuttavan luontokuvaston teollistuneeseen lähiömaisemaan tuoreella ja kekseliäällä tavalla. Voisin lainata Asan kryptistä proosaa loputtomiin, mutta kukin voi tutustua siihen poistamalla levyt lähimmästä TopTenistä.

Vaikka sitten sen viimeisen, ysäriräppiä (ja omaa persoonaansa, nimikin on nyt Asa Masa) jokseenkin nerokkaasti revitalisoivan, kansanmusat old skool -taustoihin vaihtaneen Jou joun. Se on alkuvuoden parasta kotimaista räppiä, vaikka jäbä ei oikeastaan tunnu edes yrittävän.

Video ei ole enää saatavilla