Cameron Birdin (sinisissä) Architecture in Helsinki on yksi 2000-luvun aussi-indien läpimurron kulmakivistä.

Australialainen Architecture in Helsinki saapuu nimikkokaupunkiinsa sunnuntaina, jolloin yhtye esiintyy Helsingin Tavastialla. Neljä vuotta sitten Flow Festivalissa Suomi-debyyttinsä tehneen yhtyeen laulaja-kitaristi Cameron Bird kertoi keikan kunniaksi Nuorgamille olevansa ikuisesti nörtti – ja vieläpä ylpeä siitä!

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Minulla ei ole aavistustakaan. Toivon todella, että tietäisin tähän vastauksen. Ehkä The Bee Geesin How Deep Is Your Love? Gibbin veljekset saavat ihoni kananlihalle joka kerta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot todennäköisimmin dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”En juo alkoholia, ja vihaan sitä, kun ihmiset toivovat minulta biisejä soittaessani levyjä, joten en oikein tiedä miten vastaisin tähän. Toivoisin varmaankin Marvin Gayen Sexual Healingiä. Tykkään pitää tunnelman kiihkeänä.”

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia?

”Merkittävyys kulkee yleensä käsi kädessä suosion kanssa. Vain kaikkein suurimmilla artisteilla on mahdollisuus vaikuttaa suuriin ihmismassoihin. Pidän todella popmusiikin universaaliudesta. Ja vaikka en välttämättä pidäkään kaikista suurista poptähdistä – sellaisista kuin Lady Gaga, Katy Perry, U2, Coldplay, Justin Bieber, Jay-Z ja Beyoncé – heiIlä jokaisella on tärkeä roolinsa kulttuurisessa maisemassamme.”

Mitä The Beatles merkitsee sinulle?

”Arvostan The Beatlesiä, mutta on ole koskaan kuunnellut heidän musiikkiaan. Kiinnostavasta popmusiikista suurimman osan jäljet tietysti johtavat heihin.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Sen on oltava Michael Jackson. Hänen kuolemansa pysäytti koko maailman. Kuulin siitä Twitterissä.”

Minkä laulun kuullessasi tunnet olosi aina nostalgiseksi?

”Musiikki ja nostalgia kulkevat käsi kädessä. On miljoona kappaletta, jotka herättävät minussa nostalgisia tunteita. Madonnan Material Girl palauttaa aina mieleeni ensimmäisen kerran, jolloin popmusiikki sai minut aidosti hämmentymään.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos olisit arkkitehti, millaisen rakennuksen suunnittelisit?

”Auringossa kuivattua tiiltä. Avoimia tiloja. Adobe-tyyliä.”

Mitä yhtyeitä tai artisteja kaikki kiertuebussissanne suostuvat kuuntelemaan?

”Fleetwood Macia ja The Beach Boysia.”

Kenen laulajan ääni saa hyyn soimaan selkäpiissäsi?

”Olen suuri Colin Blunstonen (The Zombies) fani, mutta rakastan myös Fleetwood Macin Stevie Nicksiä ja Christine McVietä. Kaikki on kiinni äänensävystä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista poplaulua et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Bohemian Rhapsody. Mitä sen oikein pitäisi tarkoittaa? Sen sovituskin on ’bananas’!”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?

”Christine McVie (Fleetwood Mac), David Byrne (Talking Heads), James Murphy (LCD Soundsystem) ja Grace Jones muodostaisivat täydellisen sekoituksen taidetta, kauneutta ja kaaosta. Tuottajana olisi Trevor Horn vuosimallia 1984.”

Kerro joku asia Australiasta, jota me suomalaiset emme tiedä.

”Australialainen jalkapallo on maailman hienoin urheilulaji!”

Jos löydät itsesi karaokebaarista, minkä kappaleen todennäköisimmin laulat?

”The Banglesin Eternal Flamen.”

Jos sinä, Cameron Bird, olisit lintu, niin mikä lintu olisit?

”Muuttohaukka. Se on linnuista nopein.”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Riippuu ihmisestä. Vanhuksille suosittelen James Blakea, nuoremmille luultavasti Oscar + Martinia.”

Video ei ole enää saatavilla

Vinyyli vai cd?

”Vinyyli. Kuulostaa paremmalta. Tuntuu paremmalta. Näyttää paremmalta. Kestää paremmin.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin oletkaan?

”En. Olen ikuisesti nörtti ja ylpeä siitä!”

Mikä on ensimmäinen poplaulu, josta muistat pitäneesi?

”Toton Africa. Rakastan sitä yhä. Sekä tekstin, sävellyksen että sovituksen takia. Ällistyttävä kappale.”

Mikä on yleisin syy sille, ettet pidä jostain tietystä kappaleesta?

”Huono melodia tappaa minut.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?

”Vladislav Delay (Sasu Ripatti eli Luomo, Uusitalo ja Sistol – toim. huom.) on ollut tasaisen hyvä kaikissa hahmoissaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle?

”Viidakkoveitsen, jolla avata kookospähkinöitä, sekä viltin ja onkivavan.”

Mitä mielä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä musiikissa?

”En usko siihen. Sydämessäni on tilaa kaikelle musiikille!”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Sekä että. Juuri se tekee hänestä niin mahtavan.”

Architecture in Helsinki Helsingin Tavastialla 3.7. Bändin neljäs albumi Moment Bends ilmestyi toukokuun alussa.

Video ei ole enää saatavilla

Architecture in Helsinki on musiikillinen Lauantai-pussi.

Yhdellä idealla ratsastaminen ei ole koskaan ollut australialaisen Architecture in Helsingin juttu. Eikä ole nytkään.

Vaikka Architecture in Helsinki on vuosien varrella hioutunut vellovasta ja hahmottomasta kollektiivista viisihenkiseksi elektropopyhtyeeksi, uuden Moment Bendsin kappaleet pursuavat edelleen postmodernia pop-nörttivihjailua kymmeniin eri suuntiin ja mielleyhtymät vaihtelevat yhden biisin aikana Princestä Hot Chipiin ja Talk Talkista We Are Scientistsiin.

Juuri tämä hallittu kaaos on aina erottanut bändin muista: Architecture in Helsinki osaa olla hillityn tyylikäs niin kuin Cut Copy tai Röyksopp, mutta myös yhtä juustoinen kuin Scissor Sisters. Se osaa flirttailla Metro Stationin ja kumppaneiden ällöttävän mikkihiirihuttuilun kanssa pitäen silti samaan aikaan hipster-tiedostavasti kulmansa kurtussa kuin Asteroids Galaxy Tour tai Simian Mobile Disco.

Architecture in Helsinki ei ole kuitenkaan mikään pastissibändi, vaan onnistuu jollain ilveellä aina kuulostamaan tunnistettavasti itseltään. Kaikessa poukkoilevuudessaan Moment Bends on kuin lapsuuden Lauantai-karkkipussi: eri nameilla ei sinänsä ole paljonkaan tekemistä keskenään, mutta jotenkin ne mahtuvat samaan pakkaukseen. Joistain karkeista pitää, joistain ei, ja himo niihin parhaisiin makupaloihin herää kerta toisensa jälkeen – vaikka samaa melliä tietää jauhaneensa ennenkin.

Karkkipussi on hyvä analogia Moment Bendsille siinäkin mielessä, että mitään syvällisen seesteistä modernien nuorten aikuisten itsetilitystä se ei ole tarjoa. Riikinkukon väreissä räiskyvä ja yltiöiloinen tanssimeininki on näinä aikoina aina piristävää.

Kaikkine ristiriitaisuuksineen asetelma on arvostelijan näkökulmasta kaksipiippuinen miekka. Kun levyä kuuntelee, joka toisella kerralla tuntuu, että sen pitäisi saada korkeat pisteet positiivisuudestaan ja häpeilemättömästä karamellikarkelostaan, joka toisella kerralla käämit käryävät epätasaisen esityksen takia. Ja synkimpinä hetkinä tulee mietittyä onko Architecture in Helsinki juuri muuta kuin ison maailman Beats & Styles.

Kumpikaan tulkinta ei ole oikea mutta ei myöskään täysin väärä. Moment Bendsin suurin ongelma on, että mikä ikinä grande idèe levyn takana onkaan ollut, se ei kanna ihan loppuun asti.

Biisimateriaali on epätasaista, mutta parhaimmillaan yhtye on edelleen loistava: Desert Island ja Escapee ovat juuri niitä söpistelynaivisteluja, jotka joku urpo teinilaskelmaatio tekisi aivan tosissaan, mikä ottaisi tällaista vanhaa jarrua päähän ja korviin yhtä hellästi kuin se hammaslääkärin ”vaan ihan vähän isompi” pora. Mutta Australian A. Aaltojen tuotoksena kappaleet soljuvat niin ihanan itseironisessa hattarapilvessä, että tekee mieli nuolla omaa kyynärpäätä.

Sleep Talkin’ -biisin kertosäkeen valtava Queen-sovitus ja peittelemätön suureellisuus tuo kaikessa muovisessa sielukkuudessaan mieleen ruotsalaisen Miike Snow’n loistavan Animal-levyn hienoimmat hetket. Muutaman täysosuman varjolla on kuitenkin vaikea antaa antaa anteeksi levyn pahimpia rikoksia; W.O.W.:n läpitylsää länkytystä, jonka ”kruunaa” S Club 7 -ihottumaa aiheuttava nallekarkkijollotus, tai Denial Stylen jotenkin ihan väärällä tavalla haettua minimalismia, joka tekee biisistä niin tylsän, että välillä unohtaa kuuntelevansa musiikkia.

Loput biiseistä sijoittuvat aika tasaisesti jonnekin näiden ääripäiden piirtämälle janalle paskasta parhauteen. Ja pakko on vielä laittaa That Beep tuohon hirveimpien biisien listaan, on se niin karmeaa ja yhdentekevää kuultavaa.

Joka tapauksessa kaukana ovat edellisen Places Like This -albumin (2007) kiihkeimmät rämistelyt, jotka olisivat saaneet Jaakko & Jaynkin kateellisiksi. Eikä siinä mitään, mutta ei tämä nyt ihan niin tykisti lähtenyt kuin olisi voinut.

68 Moment Bendsin tekeminen kesti neljä vuotta. Ehkä siinä on osasyy kokonaisuuden hajanaisuuteen. Neljässä vuodessa ehtii tapahtua paljon.

Video ei ole enää saatavilla