Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 77 Anna Järvinen – Lilla Anna

Anna Järvinen jakaa kuulijoilleen kaiken musiikiltaan etsimänsä lohdun. Hänen laulunsa kietoutuvat ympärille kuin ohut viltti, jossa menneet vuodet ovat punoutuneet karheaksi ja vintintuoksuiseksi kankaaksi. Tämän peitteen alta Lilla Anna tapittaa muistojen peiliin avarin silmin, jotka sekä ihmettelevät että ihailevat peilistä heijastuvia aikuisen naisen kasvoja. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 76 Kauko Röyhkä & Riku Mattila – Vanhan ajan filmissä

Kappale kommentoi persulaista muukalaisvihaa. Vanhan ajan sankarittaren maailma on mustavalkoinen, puiden takana vaanii vihulaiset, jotka on hirtettävä. Maailma kuitenkin muuttuu, täyttyy väreistä ja musta mieskin on kylässäsi bussikuskina. Uuden ajan filmiin on totuttava. Biisinä hieman epäröyhkämäinen moderni kitarapop muuntuu Riku Mattilan käsissä klassikoksi. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 75 Pyhimys – Vatos logos

Maailman isoimman jatsitupakan tuprutelleen hirvilauman pieteetillä svengaava Pyhimyksen Medium-albumi oli vuoden paras suomalainen rap-levy. Vatos Logos soi ihastuttavasti 70-lukulaisen suomirytmimusiikin hurmoksessa – kuin Puppe olisi johtamassa yhtyettä. Pyhimyksen tyypillisen briljantit riimit taas viiltävät brändiuskovaisuuden sisuskalut kaikkien nähtäville. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Voit kuunnella kappaleen studioversion Spotifyn kautta tästä.

# 74 Duran Duran – The Man Who Stole a Leopard (feat. Kelis)

Viime vuoden vähimmälle huomiolle jäänyt starayhteistyö. Ihana Kelis maustaa messiaanista balladia, joka kuulostaa etäisesti The Chauffeurin sisarteokselta. Nick Rhodes sepitti loppuun puhutun uutispätkän, joka ei kuulosta tippaakaan falskilta. ”The leopard in you silently preyed on me”. Parasta sitten Rion. Tätä saalista kannatti vaania liki kolme vuosikymmentä. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 73 Hannibal & Joku Roti Mafia – 10 Rock

Hanen uusin levy oli yksi vuoden parhaita. Tämä on elänyt eniten päässä. Tässä onnistuu parhaiten jokin, jota olen miehen musiikissa kuullut 10 vuotta. Se on sopivasti gangstaa ja Lappia, Afganistania ja Kalliota, Amerikkaa ja Nekalaa. Lyriikat ovat mutkattomat, toteavat ja intro naurattaa maassa, josta myydään aseita Saudi-Arabiaan. Naurattaa, jotta en itkisi. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 72 Mastodon – Curl of the Burl

Jos lähtökohtaisesti raskas metalliyhtye voi tehdä, suoraan käännettynä, biisin pahkan kiharasta, jossa kuuluu vaikutteita esimerkiksi perinteisestä progesta ja groovaavasta jazzista ja joka vetoaa laajaan yleisöön niittivyörokkareista pitkätukkahevareihin, mutta ei kuitenkaan ole geneeristä Radio Rockin täytettä, ollaan bändikämpällä tehty vallan laadukasta työtä. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 71 Björk – Crystalline

Biophilian dynamiikka on jännitteistä ja hiljalleen kasvavaa, Crystallinen kuuluessa niihin harvoihin suurempiin purkauksiin. Gamelan-kilinä kuulostaa pimeässä hohtavilta kristallikiteiltä, jotka syöksyvät lopun elektropyörteeseen, tähän mennessä jo tuhannesti luonnehdittuun. Monimutkaiset kristallirakennelmat ovat symboleita sekä kaupungeille että ihmissuhteille. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 70 Wye Oak – Civilian

Baltimorelaisduon kolmosalbumin nimikkobiisi on tyylipuhdas esimerkki bändin tavasta yhdistää kaunista ja rujoa. Yksinkertaisuudessaan lähes täydellinen laulumelodia kasvaa Jenn Wasnerin suussa elämää suuremmaksi, mutta lopun korviahuumava kitaramyrsky rikkoo kokonaisuuden virheettömyyden. Esiin pistävät särmät tekevät Civilianista vain entistäkin täydellisemmän. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 69 Kakka-Hätä 77 – Samaa paskaa aina vaan

Elämä on kurjaa ja krapulaista – ainakin, jos Kakka-Hätä 77:ltä kysytään. Suomen parhaisiin punkbändeihin lukeutuva turkulaisretkue pukee taitavasti sanoiksi ja räminäksi maailman synkemmän puolen, mutta silti heidän biisejään kuunnellessa tulee lähinnä energinen ja itseironinen fiilis. Uransa jo lopettanut Kakkis osui suomipunkin ytimeen loistavalla asenteellaan. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 68 The Strokes – Under Cover of Darkness

Kymmenen vuotta sitten maailman viileimmän yhtyeen paluulevy Angels oli viime vuoden suurimpia pettymyksiä, levy joka todennäköisesti unohdetaan kohteliaasti yhtyeen tarinaa muisteltaessa. Sen ainoaksi valonpilkahdukseksi jäi ensisingle, jonka junnaavissa kitaroissa ja kauniisti irtoavassa kertosäkeessä voi yhä kuulla miksi yhtye sai maailman hetkeksi polvilleen. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 67 Circle – Auturbine

Olkoot tämä oodi koko Noiduttu-kasetille. Harmi, että Circlen vuoden paras julkaisu rajoittui 100 kappaleen erään. Näissä treenikämppäjameissa bändin ilmaisu on paljaudessaan vahvimmillaan. Auturbine on seesteisen melankolian kyllästämää junnausta, jonka päälle Mika Rättö hiljalleen tapailee pianoaan ja tarinoi. Niittirannekehevin sijaan tunnelma on haaveileva. (Mikael Mattila)

Circlen Noiduttu-kasetti julkaistiin huhtikuussa. Yhtyeen muita viime vuoden julkaisuja olivat muun muassa Infektio-albumi ja Erkki Kurenniemin kanssa tehty Rakkaus tulessa.

Auturbinen voi kuunnella Last.fm:n kautta tästä.

# 66 My Morning Jacket – Circuital

Circuital on aikuisten miesten soulia. Tulee mieleen vähemmän itsesäälinen ja ylinäytelty versio Radioheadin Creepistä. Malttia osoittavat sekä yhtye että laulaja. Lopulta biisi lähtee lentoon siivillä, jotka on rakennettu yhtälailla countryrockista ja new wavesta. Nostatuksen kruunaa hieno kitarasoolo, jonka kautta palaamme alun kitara-arpeggioihin ja Creepiin. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Romanialainen Alexandra Stan osasi vedellä oikeista naruista.

Kesähittivuosi 2011 oli melko köyhä – ei kuulunut mitään Mikä kesä- tai Tytöt tykkää -biisien kaltaista kappaletta, josta jokaisella olisi jokin mielipide. Lisäksi hälyttävän moni kesäisen hitin tehnyt artisti tai yhtye oli kyennyt pakenemaan yhden hitin ihmeen vankilaa jo ennen kesää. Masentavaa kerrassaan.

Koska haluamme Nuorgamissa korostaa aidon kesähitin ainutkertaisuutta, järjestimme menestysbiisit sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule kyseisestä artistista enää koskaan.

Mukaan kelpuutettiin kappaleita, jotka olivat radiosoitossa ennen juhannusta, ja nimenomaan kesän suosikkeja – esimerkiksi Selvä päivä oli toki kesänkin hitti, mutta liian vanha biisi.

1. Poju – Poika (saunoo)

Kuka: Ei pettymykseksemme Poju ”Suomen rikkain mies” Zabludowicz, vaan Hausmyllystä tuttu Pasi Heinonen. Poika on tunnetusti kansanomainen nimitys lätkäpokaalille. Biisin avulla yritettiin viritellä JYPin mestaruusjuhlia.

Miksi: Älä milloinkaan aliarvioi halvan euroteknon ja lätkäkisojen painoarvoa. Sävellys on hyvä, sanoitus hirveä – mitä helvettiä tarkoittaa ”katseella mällää”? Lisäpisteitä äärimmäisen mauttomasta sulkumerkkien käytöstä.

Hittistatus: Singlelistan ykkönen seitsemän viikkoa, myynyt kultaa. Pojun tie sitkeäksi yhden hitin ihmeeksi tasoittui huomattavasti erään toukokuisen illan myötä, mutta biisi ei kehnon jumputuksen lisäksi sisällä muita tunnusomaisia kesähitin ainesosia.

Oliko se siinä: Toivottavasti, mutta saatamme kuulla Pojusta vielä lätkäyhteyksissä.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alexandra Stan – Mr. Saxobeat

Kuka: 22-vuotias romanialainen laulaja, mutta sitä ei kukaan muista enää ensi kesänä.

Miksi: Huipputarttuva ja -ärsyttävä saksofoni-imitaatio sekä näpsäkkä, ympäri maailmaa poptähdille kaupattu välimerellinen jumppabiitti. Tämän tahtiin ovat neidot voineet turvallisesti hetkuttaa puolialastonta ylävartaloaan ja toivoa, että lähestyvä uros olisi se baarin melkein komein.

Hittistatus: Sitkeä top 3 -singlemenestys. Vuoden aidoin kesähitti, huokui potentiaalia jo ensi kuulemalta.

Oliko se siinä: Todennäköisesti, tai ainakaan tuleva menestys ei nojaa Stanin artistipersoonaan.

Video ei ole enää saatavilla

3. LMFAO – Party Rock Anthem

Ketkä: Motown-perheen vesat Stefan ja Skylar Gordy, jotka räppäävät mekaanisen yksinkertaisen tanssibiitin päälle. Joku Lauren Bennett käy kiekaisemassa pakolliset naisvokaalit. Musiikillinen vastine Suosikin megasuperhyperkultaturbolle.

Miksi: Nimensä mukaisesti helvetin hyvä bilebiisi ja erittäin ysäri. Ei sen kummempaa. Everyday I’m shufflin’ -kohta huvittaa kerta kerran jälkeen.

Hittistatus: Viikkotolkulla singlelistan top tenissä viipynyt klubisuosikki.

Oliko se siinä: Suuressa mittakaavassa kyllä, mutta bileympyröissä törmäämme varmaan vielä Gordyihin.

Video ei ole enää saatavilla

4. Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta – Nuori ja kaunis

Ketkä: Suomalaisten mielestä suomalainen ruotsalaisartisti sekä populaarikulttuurin nuori ja kaunis monitoimimies.

Miksi: Keskinkertaisen Elokuu-rainan tunnari kiteyttää erinomaisesti kesäisen romantiikan. Kelpaa myös iskelmäväelle. Järvisen sympaattinen tulkinta ansaitsee ison käden.

Hittistatus: Massiivinen radio- ja singlemenestys, vaikka leffan katsojaluvut jäivät odotettua alemmiksi.

Oliko se siinä: Yllättäisi, jos Anna Järvinen saisi vielä lisää hittejä. Herra Uusivirralla lienee helpompaa.

Video ei ole enää saatavilla

5. Lord Est feat. Petri Nygård – Reggaerekka

Kuka: Jo viime vuosikymmenen alkupuolella ihastuttanut reggaesta ammentava laulaja ja rapartisti. Suomen Sean Paul.

Miksi: Parhaita suomalaisia popkertosäkeitä koko vuonna. Puhuttelee kaikenikäisiä ja jää takuulla takaraivoon soimaan. Plussaa reivata-verbistä. Petri Nygård.

Hittistatus: Singlelistan ykkönen parin viikon ajan, puistojen ja festarien teltta-alueiden fiilistellyimpiä biisejä. Hittirekka kiihtyi ensi tahdista täyteen vauhtiinsa 1,5 sekunnissa.

Oliko se siinä: Lord Estin aiemmista hiteistä ehti kulua vuosia, mutta seuraavaa tuskin tarvitsee odottaa yhtä kauan.

Video ei ole enää saatavilla

6. Jare & Villegalle feat. Märkä-Simo – Häissä

Ketkä: Urheileva räpkaksikko, joka ehti nousta ilmiöksi jo keväällä Nelisilmä-hitin ja esikoisalbuminsa myötä.

Miksi: Kappaleessa yhdistyvät erinomaisesti valtavirtaräpin hitikkäimmät puolet. Soundi myötäilee sopivasti Cheekiä ja känniä juhlistava teksti on silkkaa Petri Nygårdia.

Hittistatus: Singlelistan ykkönen viikon ajan, vuoden myydyimpiä sinkkuja. Selvää hittiainesta jo ennen Leijonien maailmanmestaruutta, mutta suorastaan mahdoton paeta sen jälkeen.

Oliko se siinä: Mustaa kultaa -albumilta irtoaa varmaan vielä jotain, mutta riittääkö suosiota myös jatkossa?

Video ei ole enää saatavilla

7. Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen

Ketkä: Elli ja ne muut. Kokoonpano on julkaissut kolme albumia.

Miksi: Suorastaan erinomainen popiskelmäsävellys ja yleisöön uppoava elämänmakuinen sanoitus, jonka kruunaa tarttuvat pappadaat. Juhannuksen yhteislauluainesta.

Hittistatus: Kestävä single- ja radiolistamenestys. Myynyt kultaa.

Oliko se siinä: Älä koskaan sano ei koskaan. Jos joku olisi alkuvuodesta ilmoittanut, että Haloo Helsinki tekee erään vuoden suurimmista menestyssingleistä, olisin kehdannut jopa nauraa perään.

Video ei ole enää saatavilla

8. Bruno Mars – The Lazy Song

Kuka: Ihmeen suosituksi äitynyt popsoulartisti ja biisintekijä, joka on sorvannut maailmaan pari ihan kivaa singleä.

Miksi: Mars osasi vetää oikeasta narusta, sillä letkeän kesäinen rämpytys toimii sopivassa ympäristössä melkein aina. Ärsytyskynnys alenee sadesäällä ja elokuun lopussa pelottavan matalaksi, kun kesää ei ole sääennustuksen mukaan enää jäljellä. Apinavideo saattaa viehättää joitakin.

Hittistatus: Sitkeähkö top 20 -singlemenestys ja radiohitti. Pomminvarma resepti hiljattain läpi lyöneelle artistille.

Oliko se siinä: Doo-Wops and Hooligans -esikoiselta irronnee vielä jotain, mutta tulevaisuus Suomen markkinoilla on epävarma.

Video ei ole enää saatavilla

9. Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Neyar[/caption] – Give Me Everything

Kuka: Kuubalaissyntyinen pitkän linjan latinoräppäri, josta on yllättäen tullut maapallon suosituimpia singleartisteja.

Miksi: Pitbullin löpinä toimii tanssilattialla, mutta vielä paremmin koukuttavat Ne-Yon vokaalit ja Afrojackin teräksen lailla kiiltävä hittisoundi. Ei mitenkään erityisen kesäinen kappale, kunhan nyt sattuu olemaan ajankohtainen.

Hittistatus: Top ten -single- ja radiohitti.

Oliko se siinä: Ei, sillä seuraaja Rain Over Mekin on jo top ten -single.

Video ei ole enää saatavilla

10. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas

Kuka: Espoon Matinkylässä asuva laulaja-lauluntekijä.

Miksi: Yleinen konsensus oli päättänyt, että nyt tarvitaan pienen ihmisen arjesta laulavaa miestä. Juha Tapion ja Samuli Edelmannin uudet singlet eivät olleet vielä ilmestyneet. Sävellyksellisesti ihan kiva. Sanoitus ahdistaa, mutta ei vereslihaan asti vaan jää kehnoine riimeineen ärsyttävän pinnalliseksi.  Milloin joku suomalaispoppari viitsisi kirjoittaa kappaleen suuren ihmisen arjesta? Kaikki eivät tyydy olemaan pieniä ihmisiä.

Hittistatus: Top 5 -singlehitti, radiolistan ykkönen ja albumi lähestyy platinarajaa.

Oliko se siinä: Tuskin.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Silkkii

Kuka: Kylmästä lämpimään -albumilla platinasarjaan siirtynyt wannabe-hippiäitien märkä päiväuni.

Miksi: Jukka Poika on niin kuuma, että mistä tahansa mukiinmenevästä kappaleesta tulee automaattisesti hitti. Lisäksi letkeä Silkkii on ollut seksikkään sanomansa ansiosta erittäin hyvää taustamusaa silmäpelille kesän grillibileissä.

Hittistatus: Singlelistan ykkönen kuuden viikon ajan.

Oliko se siinä: Vasta alkusoittoa. Näemmekö hänet Linnan juhlissa?

Video ei ole enää saatavilla

12. Adele – Set Fire to the Rain

Kuka: Vuoden myydyin artisti maailmassa.

Miksi: Ryhmän harvoja ensisijaisesti artistina hittiputken makuun päässeitä ja siten epäaidoin kesähitintekijä. Set Fire to the Rain on millintarkasti sävelletty powerballadi, josta on helppo pitää. Ohessa virallinen remiksaus.

Hittistatus: Tämän hetken soitetuin kappale radiossa, top 3 -single ja emoalbumi 21 oli viime viikolla albumilistan kärjessä.

Oliko se siinä: Ei.

Video ei ole enää saatavilla

Koko ihanuus Spotify-soittolistana!

Syysbonus: Ruudolf & Karrikoira – Mammat riivaa

Ikävä kyllä emme voineet kelpuuttaa tätä mahtavaa biisiä viralliselle kesähittilistalle, koska sitä ei ole virallisesti julkaistu ja siltä täten puuttuu virallisesti mitattavat ansiot, mutta olisihan tämän täysin huomiotta jättäminen oikeusmurha. Etenkin tällä viikolla julkaistun koreografiavideon takia:

Video ei ole enää saatavilla

Laulu lähtee liikkeelle jostakin pienestä, kuin puhalluksesta. Se ottaa voimaa ympäröivistä tunteista ja yltyy kevyeksi mutta puuskittaiseksi tuuleksi. Ääni paljastaa kiinni rauenneet silmät ja hienoisen irtonaisen hymyn. Se toistaa kehonliikkeet, jotka heiluvat äänen virrassa kuin haviseva lehti.

Laulu on eläytymistä.

Anna Järvinen on kolmannellakin levyllään oma vangitseva itsensä. Hän on kulkenut pitkälle niistä ajoista, jolloin hänen vokalisointinsa oli lähinnä kaunista kuorrutusta Granadan sympaattisen indiepopin pinnalla. Soololevyjen myötä Järvisestä on sukeutunut todellinen tulkitsija, jonka omaleimaisuus on yksissä levyjen musiikillisen ilmeen kanssa. Taustayhtyeeksi vakiintuneen Dungenin loihtima pumpulinen sointi on irrottamaton osa Järvisen ääntä.

Anna själv tredje on suoraa jatkoa edeltäjilleen, mutta samalla se on oma kokonaisuutensa, jolla on vahva tunnelma. Albumi on lämmin ja syvä, tulkitsijansa näköinen. Järvisen musiikki ei ole kappalekeskeistä, pikemminkin levyt ovat syviä sukelluksia jonnekin toden ja fantasian, menneisyyden ja kuvitelmien rajamaille.

Suoranaisia kiinnekohtia on vähän. Kuulijan on osattava upota ilmaisun kokonaisvaltaisuuteen. Reitti käy helpoimmin Järvisen persoonan kautta. Järvinen ei ainoastaan laula. Hän hengittää laulujaan, hän elää niitä. Ja samalla hän saa laulut elämään itseään.

Järvinen sukeltaa jokaiseen kappaleeseen sulkien muun maailman ulkopuolelleen. Hän osaa kutistua ja kasvaa säestyksen mukana. Erityisen vaikutuksen tekee hänen tulkintavoimansa pienissä hetkissä. Esimerkiksi hajoamispisteeseen asti hauras Vals för Anna on huikea osoitus siitä, miten paljon tunnetta yksi henkäyskin voi sisältää.

Albumin nimi viittaa kristilliseen maalausteemaan, jossa kuvataan Jeesuksen ja Neitsyt Marian lisäksi Marian äitiä, Annaa. Vaikka kyse lienee ennen kaikkea sattuman mahdollistamasta sanaleikistä, on rinnastuksessa jotakin osuvaa. Järvisen hahmo on äidillinen ja jollakin tavalla jopa pyhä. Hänen laulunsa hymyilevät lohdullisesti ja lupautuvat kantamaan kuulijan huolia. Ne silittävät uneen ja saavat kaiken tuntumaan pehmeältä ja helpolta.

Teemat ovat kuitenkin raskaita. Järvinen laulaa paljon itselleen. Lohduttaakseen, opastaakseen, nähdäkseen itsensä sekä äitinä että lapsena. Järvinen määrittää lauluissaan suhdettaan menneeseen, jotta voisi ottaa tulevan vastaan. Levy tuntuu jonkinlaiselta laajalta vastaukselta Järvisen Lilla Annalla esittämään kysymykseen:

”Lilla Anna var har du hamnat?”

Vastausta etsiessään Järvinen käy läpi tukun tunteita ja muistoja, pelkoja ja unelmia. Lopulta hän uskaltaa nousta kaiken koetun yläpuolelle:

”Inget ångrar jag / Inga blickar som sade ja /
Inga tårar fast de rann” (Ångrar inget)

Järvinen on sanoittajana vahva ja runollinen. Hänen tekstinsä perustuvat lyhyisiin havaintoihin ja suoriin lauseisiin, joista rakentuu kuin huomaamatta avosylinen ja tunnepitoinen kuvaelma. Tekstit ovat tuttavallisia, syviä, mutta samalla napakan toteavia.

Havuntuoksuisella avausraidalla hän osoittaa hallitsevansa tyylinsä myös suomenkielellä. Utuisen Uppåt framåt på finskan riveihin kätkeytyy koko levyn perusasetelma:

”Älä katso taakse tyttöni mun / Helposti vaan surut näkee niin /
Kävellään me käsikädessä / Mun askeleet ja sun vie huomiseen”

On selvää, että näin voi laulaa vasta silloin kun on katsonut riittävän monta kertaa taaksepäin.

Vaikka yksilöperspektiivi on vahva, ei levy tunnu itsekeskeiseltä tai sisäänpäin kääntyneeltä. Teemat ovat niin yleistyskelpoisia ja Järvinen tulkitsijana niin avoin, että kuulijan on helppo poimia tunteet omikseen. Levy on hyvin tumma, mutta huokuu samaan aikaan valkoista valoa. Musiikin ja sanojen yhteisvaikutus on puhdistava.

Suomalaispainokseen tökerösti ympättyä, Olavi Uusivirran kanssa esitettyä Nuori ja kaunis -duettoa lukuun ottamatta levy on huomattavan yhtenäinen. Niinpä tarvitaankin monta kuuntelukertaa ennen kuin albumi paljastuu Järvisen uran monipuolisimmaksi.

Levyn retrohenkiseen sointiin sekoittuu ilmavaa psykedeliaa, jousin makeutettua kevytsoulia ja kaihoisaa americanaa. Tyylilainat eivät ole suoria, vaan pikemminkin nyansseja kepeästi tanssahtelevan kokonaisuuden pinnalla. Vaikka kappaleet olisivat miten paikattomia tai surumielisiä hyvänsä, niissä soi jonkinlaisena kiehtovana taustakaikuna ruotsalainen kesäpäivä.

Anna själv tredje on musiikillisesti ja sanomaltaan niin latautunut, että se on helppo nähdä jonkinlaisen trilogian päätöksenä. Järvinen on nyt käynyt levyillään läpi sielunsa haavoja ja vapautunut niiden taakasta. Katse voi aueta viimeinkin eteenpäin.

Tässä mielessä Järvisen sooloura muodostaa eräänlaisen tarinan aikuistumisesta. Ajallisen perspektiivin karttuminen ei vie tapahtumilta ja muistoilta sisältöä. Pikemminkin se jalostaa niitä, opettaa suhtautumaan niihin. Järvinen tunnustaa tunteensa, mutta ei arvota niitä.

Tämä on hieno piste pitkälle pohdiskelulle.

89 Anna Järvinen on omaleimainen ja persoonallinen tulkitsija, jonka jälki on ollut levy levyltä hurmaavampaa. Samalla hän on kuitenkin pysynyt hyvin uskollisena tyylilleen. Jatkossa on kiinnostavaa nähdä, kuinka monta kertaa hän voi vielä ylittää itsensä.

Video ei ole enää saatavilla

Anna Järvinen 6.7.2008 Ruisrock, Turku. Anna Järvisen uusi albumi Anna Själv Tredje ilmestyi eilen.