Conrad Keely elementissään Tukholmassa 2005. (Kuva: Tomi Palsa).

Texasilaisorkesterin tunnetuin kappale on kestänyt aikaa erinomaisesti, mutta ei johdattanut jääräpäisen kunnianhimoista yhtyettä suursuosioon. Vankka kulttinimi emocoren esimarssijasta kuitenkin kehkeytyi.

”It’s hard to imagine, it’s so hard to perceive
To find an expression for what it all means
All panic and struggle, all death and decay
Are coming together in relative ways”

Parilla ensilevyllään kaoottisesti vyörynyt bändi nostatti väreitä jo tempoilevan tarttuvalla, tulevia hienouksia ennustaneella Mistakes and Regrets -vyörytyksellä. Sen edustamaan kakkoslevy Madonnaan verrattuna Source Tags & Codes oli huikea harppaus ilmaisun jokaisella rintamalla.

Yhtyeessä vahvana liekehtivä tunteen palo oli edelleen äärimmäisen vahva, mutta se manifestoitui aggressiivista kiukuttelua huomattavasti syvemmin ja koskettavammin. Tunteilla ladattu Relative Ways heijastaa toiveikkuutta ja hämmennystä, olemisen tuskaa ja padottua angstia mieltäylentävällä tavalla.

Trail of Dead lämmitteli Audioslavea Helsingin jäähallissa 2005. (Kuva: Tomi Palsa)

Relative Ways on olennaisimpia elementtejä Source Tags & Codesin uljaassa kokonaisuudessa. Kappaleessa yhtye onnistui valjastamaan massiivisen energiansa eläimellisen mesomisen sijasta hienoon melodiaan ja pidättyvästi paisuttelevaan, verrattain yksinkertaiseen sovitukseen. Helkkyen vellova kappale on räjähtelevässä post-hardcoressa piehtaroineelle yhtyeelle todella hillitty vähäsäröisessä simppeliydessään.

Vaikka kliinillä kitaralla seesteisesti näppäillyt soinnut luovatkin kappaleen heleän rungon, ilmaisussa kytee vimmaa. Se kumisee taustalla villisti paukkuvina rumpuina ja loppua kohti huutamiseksi äityvänä lauluna. Sovitukseltaan jopa raukeatunnelmaisen kappaleen muoto liippaa varsin läheltä pop-sävytteistä alternative rockia; nyt vuosia myöhemmin erityisesti kappaleen rauhallisempi alku pehmeine lauluineen aiheuttaa hämmentävän mielleyhtymän Ashiin.

Relative Ways on Trail of Deadin kenties lähestyttävin kappale, mutta omaleimainen yhtye ei lähtenyt sen siiman vietäväksi helpon menestyksen tavoitteluun. Bändi jatkoi taiteellisesti kunnianhimoista taivaltaan ja on onnistunut vuosien mittaan räjäyttelemään taivaankannen kappaleiksi useampaankin otteeseen.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

And You Will Us by the Trail of Deadilta äänestettiin myös kappaletta Baudelaire.

Gary Clark Jr. on 28-vuotias teksasilaismuusikko, joka on ahertanut juurevan bluesrockin kimpussa jo lähes vuosikymmenen – ilman, että suurta yleisöä on sanottavammin kiinnostanut. Ainakin Warner Music uskoo, että asiaan on tulossa muutos. Tässäkö on uusi Black Keys? Albumi Blak and Blu ilmestyy tällä viikolla.

Video ei ole enää saatavilla

Neøv – Windvane

Neufvoin ilmoitti syksyllä vaihtaneensa nimensä jos mahdollista vielä hankalammin suomalaiseen suuhun taipuvaksi Neøviksi. Vaikka emme vaihdoksen tarpeellisuutta allekirjoitakaan, kuuntelemme silti avoimin mielin Windvanen, ensimmäisen lohkaisun Orange Morning -albumilta, jonka Fullsteam julkaisee marras-joulukuussa.

Video ei ole enää saatavilla

…And You Will Know Us by the Trail of Dead – Catatonic

Texasilainen vaihtoehtorockjyrä julkaisee ensi viikolla Lost Songsin, joka on nimestään huolimatta bändin kahdeksas studioalbumi. Levy äänitettiin Saksassa, jossa Trail of Dead on selvästi suositumpi kuin missään muualla maailmassa.

Video ei ole enää saatavilla

Willy Mason – I Got Cold

Hädintuskin parikymppisenä Oxygen-hittisinglellään (2004) kohauttanut newyorkilainen folkartisti julkaisee marraskuun lopulla kolmannen albuminsa Carry Onin, jolla kerrotaan olevan aiempaa enemmän dub- ja reggae-sävyjä. Levyn on tuottanut hiukan yllättäen Dan Carey, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa M.I.A.:n ja Hot Chipin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Missy Elliott – 9th Inning

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Missy Elliottin seitsemäs studioalbumi Block Party ilmestyy tasan viikko ennen joulua. Jo yli neljä vuotta sitten ensimmäisen julkaisupäivänsä saanut iisakinkirkko olisi r&b-tähden ensimmäinen studioalbumi sitten seitsemän vuoden takaisen Respect M.E.:n. 9th Inning on toinen kahdesta albumilta lohkaistusta biisimaistiaisesta. Molemmat on tuottanut Timbaland.

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 293 They Might Be Giants – When Will You Die

Liki kolme vuosikymmentä toiminut kulttinimi julkaisi jälleen viime vuonna uutta musiikkia, eikä tapaus aiheuttanut minkäänlaista reaktiota, ainakaan meillä Suomessa. Yhtye saattaa olla liian linjaton ja näsäviisas suomalaiseen makuun. TMBG on tosin ollut pitkään Conan O’Brienin musiikkivieraista ahkerimpia, joten josko ura urkenisi sitä kautta viimein täälläkin. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 292 Brian Eno & Rick Holland – Bless This Space

Tuottajavelho Brian Eno todisti jälleen kerran olevansa parhaimmillaan yhteistyöhankkeissa. Drums Between the Bells -albumin avaavalla Bless This Spacella Eno luo jatsahtavan ja harkitun, mutta poikkeuksellisen aggressiivisen äänimaailman, jossa Rick Hollandin kirjoittamaa siunausta luetaan kosmos kumisten. Tuloksena kolme minuuttia 46 sekuntia siunattua tilaa. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 291 The Caretaker – Camaraderie at Arms Length

Turha väittää, ettei umpikäsitteellinen musiikki voisi olla riemastuttavaa, kaihoisaa, pelottavaa tai mitä tahansa tunneadjektiivia. Leyland Kirbyn mystisiä ballroom-savikiekkoja – tai niiden uria ja kulumia – soittavan The Caretaker -aliaksen (kyllä, The Shining) levyt soivat kadonnutta aikaa. Puistattaa ajatellakin, miltä oma Alzheimerini kuulostaa vuonna 2062. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 290 Yuksek – Dead or Alive

Ranskalainen elektropoppari kanavoi kakkosalbumillaan inasen liian terhakkaasti Elton Johnia. Suoraviivainen päätöskappale kuitenkin sammuttaa valot vastaansanomattomasti. Gallilogiikalla laadituista enkkulyriikoista on paha hahmottaa draaman kaarta, mutta musiikin loppunostatus antaa ymmärtää, että kyse on elämästä ja sen vastakohdasta. Mahtia ja pontta piisaa. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 289 Someone Still Loves You Boris Yeltsin – Yellow Missing Signs

Kitaravetoisen voimapopin parissa puuhastelevan yhtyeen riemastuttava pistäytyminen synapopin puolelle on ylijäämäkappaleista koostetun Tape Club -albumin helmi. Ja mikäli musiikissa ei ole vielä riittävästi koukkuja, kappaleen aihe se vasta kutkuttaakin: Yellow Missing Signs käsittelee yhtyeen kotikaupungissa 90-luvulla tapahtunutta, yhä ratkaisematonta rikosta. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 288 …And You Will Know Us by the Trail of Dead – Summer of All Dead Souls

Nimihirviöyhtye tarjoaa jälleen kerran hengästyttävää post-hardcoren intensiteettiä ja taivaita kurottelevaa pop-sensibiliteettiä. Aurinkoinen melodia saa mainiosti kontrastia vimmaisesti kasvattelevasta paukutuksesta. Tarttuvuuden ja rytisevän mekkaloinnin tasapaino pysyy kuitenkin hallinnassa tuottaen yhtyeelle tyypillistä ainutlaatuisen riehaannuttavaa jälkeä. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 287 Pusha T – Raid (feat. 50 Cent & Pharrell)

Juhlitun rap-veljespari Clipsen toinen puoli, ”räppärien räppäri” Pusha T ei jäänyt lepäämään laakereilleen duon edellislevyn jälkeen, vaan hankkiutui Kanyen GOOD Music -levymerkin hoteisiin ja julkaisi ensimmäisen soolo-mixtapensa. Raid on ihastuttavan bullshit-vapaata nykyräppiä: vain kuivausrummun säälimättömyydellä funkaava biitti ja päälle ladeltuja riimejä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 286 Kathleen Edwards – Change the Sheets

Ensimmäiset sanani Nuorgam-kollegalle Jean Ramsaylle olivat: “Meillä oli tänä vuonna sama suosikkilevy.” Tuo levy oli Failer, Kathleen Edwardsin rosoinen countryrock-helmi (2003). Yhdeksän vuotta myöhemmin laulaja on yhä tilanteessa, jossa Billboardin Top 100 -kynnys on ylittämättä. Change the Sheetsin perusteella pian ilmestyvä albumi Voyager muuttaa asian tolan. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 285 Blitzen Trapper – Love the Way You Walk Away

Blitzen Trapper on onnistunut Love the Way You Walk Away -kappaleella vangitsemaan jotain olennaista 1970-lukulaisen amerikkalaisen southern rockin ja folkin ytimestä. Melankolinen ja herkkä kappale kaihoisine steel-kitaroineen, soljuvine banjoineen ja huuliharppuineen jättää kaikenmaailman fleetfoxesit lähtöruutuun. Perinnetietoisuutta oivaltavilla sovituksilla. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 284 A$AP Rocky – Bass

A$AP Rockyn narkoottiset räpit ja Clams Casinon tuotanto iskivät kultasuoneen ja ison levydiilin myötä undergroundhitit nousivat ansaitusti valtavirtaan. Bass on toivottavasti esikoislevyn seuraava singlelohkaisu: notkutunnelman kyllästyttäessä voi sitten soittaa biisin 78 kierroksen nopeudella ja fiilistellä kaiuttimien vuotaessa mahlanmakeaa purppurasiirappia. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 283 Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset – Unta se vain on

Tein Pekalle, tai hänen inspiroimanaan, kolme sanoitusta ja yhden käännöksen. Sanoituksista yksi päätyi aivan eri bändin käyttöön ja kaksi viruu käyttämättöminä (yksi niistä ihan syystä), mutta käännös meni läpi ja päätyi levylle sekä bändin settiin. Ihan syystä. Unta se vain on tuo Kuhmalahden Nubialaisten levylle pienen pilkahduksen taivasta. Ei se synti riitä. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 282 Canon Blue – Indian Summer (Des Moines)

Nashvilleläinen Daniel James osoittautui toisella albumillaan Owen Pallettin ja Sufjan Stevensin kaltaiseksi barokkipoplahjakkuudeksi. Jylhää, dynaamista, matikkarockin ja musique concreten koskettamaa orkestraalista popmusiikkia soivan Rumspringa-levyn hienoin hetki käy höyhenenkevyine rytmeineen musiikillisesta vastineesta kimmoisalle parille ballerinatossuja. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.