Woodsist

72 Vivian Girlsin Cassie Ramone ja Woodsin Kevin Morby ovat yhdistäneet voimansa autotallibändiksi, joka kuulostaa juuri siltä kuin voisi odottaa. Eli autotalli on siistissä A-frame-talossa, kesäloma alussa, olut kylmää, vanhemmat ovat poissa ja heistä muistuttaa vain katu-uskottava levykokoelma säilöttynä pahvilaatikkoon nurkassa. Rajuja levyjä, näiden jokaisesta urasta on puristettava kaikki mehut irti. Syksyllä ei mennä enää takaisin kouluun, Cassie, silloin meillä on ennakkoshekki levy-yhtiöltä ja Knitting Factoryn keikka Best Coastin lämppärinä. Sitä paitsi, lemmikkikani ja bändimme maskotti Herman söi meidän koulukirjat, eli ei meistä nyt tulekaan englantilaisen filologian maistereita. Ei. Meistä tulee seuraavat 14 kuukautta kestävä indiesensaatio. Nyt on vain treenattava, jotta olemme tarpeeksi cool, bored & cute tässä The Strokesin jälkeisessä maailmassa. Älä huoli. Pian asumme hotellissa ja syömme suklaamuroja aamiaiseksi joka aamu ja käskemme Christy Wampolen painua helvettiin. Sinä, minä ja Herman. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Sera Cahoone – Deer Creek Canyon

Sub Pop

79 Myönnettäköön, että tietynlaisella musiikilla on lähtökohtaisesti muita suuremmat mahdollisuudet läpäistä allekirjoittaneen panssari. Sera Cahoonen kaksi ensimmäistä albumia edustivat juuri sen sorttista musiikkia: akustisten soittimien hallitsema äänimaisema, jossa kaihoisasti kaikuva laulu vie ajatukset vaeltelemaan jonnekin Yhdysvaltojen takametsiin, syrjäisiin pikkukaupunkeihin ja erämaiden autiotuville. Sinne ajatukset vie myös Cahoonen kolmosalbumi Deer Creek Canyon, joka viittaa jo nimellään lauluntekijän lapsuuden ja nuoruuden maisemiin Coloradossa. Vanha kotiseutu ja muistot ovatkin albumin keskeisenä teemana. Luottomuusikosta koostuva taustabändi tekee parhaansa luodessaan äänikuvaa tekstien tarinoille onnistuen siinä lähes saumattomasti. Laatutyötä on tehty myös tuotantopuolella, jossa Cahoone on työskennellyt yhdessa Tom Monahanin kanssa. Soitosta ja erityisesti Cahoonen lauluäänestä on onnistuttu taltioimaan juuri oikeat sävyt. Vaikka tällainen musiikki ei edes kaipaa popmusiikissa elintärkeää tarttuvuutta ja selkeämelodisia sävellyksiä, kenties juuri se erottaa uuden albumin Cahoonen kahdesta aiemmasta pitkäsoitosta. Nyt mukana ei ole siis omaa Baker Lakea, jonkinlaista avainkappaletta. Mutta vaikka Deer Creek Canyon ei myöskään tuo pöytään mitään erityisen uutta tai tuoretta, on se jällen kerran silti vahva näyttö tältä hienolta laulaja-lauluntekijältä. Sera Cahoone onnistuu jälleen tekemään ennen kaikkea kokonaisen albumillisen vaikuttavaa musiikkia. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Clinic – Free Reign

Domino

70 Clinic on arvokas yhtye. Se on sietänyt Britannian musiikkibisneksen armottomuutta jo viisitoista vuotta ja jatkanut sinnikkäästi oikeaksi katsomallaan tiellä levyn aina parillisina kalenterivuosina julkaisten, vaikka menestystä ei ole 2000-luvun puolivälin jälkeen juurikaan herunut. Kiitoksen ansaitsee myös Domino Recordings, joka antaa artistiensa kasvaa ja kypsyä eikä ole potkimassa niitä pellolle heti ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen. Free Reing herättelee toivoa Clinicin suhteen parin vähäverisemmän albumin (Do It!, 2008, ja Bubblegum, 2010) jälkeen. Se ei mullista bändin musiikillista palettia – samaa sirkkelillä soitettua migreenipunkia tämä pohjimmiltaan on – mutta tuo siihen kuitenkin uusia sävyjä; on kuin Clinicin pölyisen laboration katto olisi räjäytetty auki ja yhtäkkiä sen yllä loistaisi kuulas ja tähtikirkas yö. Clinicin klaustrofobisimpiin levyihin verrattuna Free Reign on täynnä ilmaa, happea – mukana on varhaista Kraftwerkia, kosmista jazzia, kenties vuosituhannen vaihteen Radioheadiakin. Mistyn ja Miss Youn kaltaiset nappibiisit antavat kuitenkin odottaa liikaa; levyn jälkipuolisko on Clinic-asteikolla kehno, joten liverpoolilaisbändi jatkaa tarpomistaan puolittaisessa limbossa, kryptisiä kirouksia hammasväleistään sihisten. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Elbow – Dead in the Boot

Polydor

72 Elbow’n b-puolet yhteen koostava Dead in the Boot on sävyltään huomattavasti surumielisempi kuin yhtyeen varsinaiset pitkäsoitot, joilla haikeuden on aina puhkonut valonsäde, vaikkakin usein ohut sellainen. Alavireestä johtuen kokoelma tuntuu putkeen kuunneltuna raskaalta ja aavistuksen yksipuoliselta. Guy Garveyn ääni jaksaa vaivoin uida esiin itkuisen pianon ja surisevan kitaran takaa, ja sinänsä hienojen sävellysten taika hukkuu, kun vastakohdaksi ei saada One Day Like Thisin tai Open Armsin kaltaisia elinvoimaisia onnentoivotuksia. Parhaiten joukosta erottuu väkivaltainen McGreggor, jonka humalaisesti keinuvassa bluespoljennassa on sellaisia sävyjä, joihin yhtye ei varsinaisilla levyillään juuri kajoa. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

James Ferraro – Sushi

Dirty Hit

66 Vuoden 2011 yksi yllättävimmistä levyistä oli James Ferraron Far Side Virtual, jolla hiljalleen kudottuihin new age -äänimaisemaan sekoitettiin elektronisen arkemme äänimattoa Skypen ja Applen jingleistä tietokoneiden äänitehosteisiin. Ferraro jatkaa Sushilla nörtti-sampletykitystään, mutta tällä kertaa Windowsin ja OSX:n äänitehosteet saavat rinnalleen tämän vuosituhannen tanssimusiikista ja 1990-luvun eurodancesta poimittuja, nykiviä pätkiä. Vaikka lähtökohta on herkullinen, Sushi tuntuu vain hetkittäin oivaltavalta. Ferraro on kuin kokki, jolla on käytössään parhaat raaka-aineet ja välineet, mutta joka jääräpäisesti päättää annostella osaamistaan vain pieniin yksityiskohtiin, unohtaen kokonaisuuden. Parhaimmillaan homma kuulostaa kännissä samplereiden kimppuun lasketun Aphex Twinin ja läppärillä leikkivän 3-vuotiaan yhteistyöltä, huonoimmillaan ei edes siltä. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl On Fire

RCA Records

59 Ei saatana. Näin siinä sitten kai käy, kun artisti erehtyy jossain lukuisien tuottajien, levy-yhtiöihmisten ja markkinointiväen kanssa pidetyssä palaverissa mainitsemaan, että hänellä on meneillään uusi elämänvaihe ja uusi levy voisi jotenkin luodata tätä. Sinällään on ihan luonnollista, että Alicia Keysin imago kulkee kehityskaaren herkästä naapurintyttöilystä ihmissuhdekohujen kautta aikuistuneen naisen julistukseen, mutta jotenkin koko homma haisee niin varman päälle pelatulta ja yksioikoiselta, että aiempia Keysin levyjä arvostaneen on vaikea sitä sulattaa. Okei, Maxwellin kanssa esitetty Fire We Make on ihan tyylikästä heruttelua ja singlenäkin julkaistu Girl On Fire kelpo pop-ralli, joten yritystä kyllä löytyy. Jumalaisella äänellä varustetun Keysin tulisi silti saada vähän mielenkiintoisempia ja rosoisempia biisejä tulkittavakseen. Kyllähän tämän ajan kaupallinen R&B saa muovista olla, mutta silloin siinä saisi olla jotain mahtipontisuutta tai röyhkeyttä. Nyt ei oikein ole löydetty kumpaakaan. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Melody’s Echo Chamber – s/t

Fat Possum

77 Tame Impalan Lonerism keikkuu todennäköisesti useimpien vuoden levylistojen kärjessä. Yhtyeen pääjehu Kevin Parker tuotti myös todennäköisesti näiden listausten katveeseen jäävän dream pop -helmen, Melody’s Echo Chamberin debyytin. Albumin äänimaailma on lähellä Beach Housen Devotionia, koska tuo levy kuulosti pimeältä huoneelta, jossa on Lovelessin kannen värisiä valoja, kynttilöitä ja kaikkea muuta kimaltavaa sälää. Se kuulostaa joululta! Jäisesti räsähtelevä tuotanto melkein pelastaa biisit pohjimmaiselta yltiösöpöydeltä, mutta vain melkein, sillä Melody’s Echo Chamber muistuttaa Broadcastia ja Blonde Redheadia, mutta siitä puuttuu viimeksimainittujen sisäänpäinkääntyineisyys ja yrmyisyys. Ehkä alakulon poissaolo johtuu tekijöiden kotimaista, en tiedä, ranskalaiset ja australialaiset elävät keveästi eivätkä osaa tunnetusti tehdä muuta kuin ”sea, sex and sun” -tyyppistä rennon eleganttia musiikkia. Kuten jo sanoin, on tämä musiikki edelleen liian nättiä, ja ehkä se vain johtuu tästä ajasta; nykyään indiepop ei kuulosta ”aidosti” vaaralliselta, mutta tätä debyyttiä mainiota kuunnella pimeässä huoneessa jouluvalojen ja kynttilöiden kajossa. Älä kaada steariinia tietokoneelle! (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Marissa Nadler – The Sister

Box of Cedar

83 Älkää unohtako, että tänä vuonna ilmestyi Marissa Nadlerin kuudes levy. Itse meinasin jo unohtaa, mutta nyt laitoin The Sisterin puolen vuoden koskemattomuuden jälkeen uudelleen soimaan, ja voi miten lumoava levy se onkaan. En haluaisi horista ”naisartistien” kohdalla kauniista ulkonäöstä tai lauluäänestä, mutta en voi jättää mainitsematta, että Marissa Nadlerilla on kurtvilemäisen hulmuavat hevosenhiukset ja niin maagillinen ääni, että sillä voisi liikuttaa lasin spiritismilaudan halki. Hän kirjoittaa synkistelyfolkia, joka muistuttaa pappamaisessa mystisyydessään Mazzy Staria ja Leonard Cohenia, mutta ei Marissa Nadler jostain syystä saa vieläkään huomiota. Ikään kuin hänet olisi loppuiäkseen tuomittu kiertämään pikkuklubeja bootsit jalassa ja kitaralaukku kädessään, punainen samettimekko yllään. Jättisuosion ei pitäisi tietenkään olla itsetarkoitus, mutta Marissa Nadlerin marginaalisuus surettaa, sillä The Sister on paljon parempi kuin Frida Hyvösen ja muiden ruotsalaisten synkkiskänisijöiden tänä vuonna ilmestyneet albumit. Se on paljon parempi kuin uusi Bat For Lashes ja paljon parempi kuin uusi Cat Power. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Tyvek – On Triple Be…

In the Red

82 Jos nimeää yhtyeensä kosteutta kestävän muovikankaan mukaan, on väistämättä oikeilla jäljillä. Niin kuin esimerkiksi tämä Tyvek, jo neljänteen studioalbumiinsa ehtinyt detroitilaisyhtye, joka roiskii garagerockiaan aivan yhtä pätevästi kuin kalifornialaiset In the Red -tallikaverinsa Ty Segall ja Thee Oh Sees – mutta vain murto-osaan niille osoitetusta huomiosta tyytyen. On Triple Beams on mitä erinomaisinta peltiämpärissä äänitettyä lofi-hurjastelua. Siinä voi kuulla niin The Fallin ihmisvihaisesti jurnuttavan äksyilyn kuin Constantinesin ja Archie Bronson Outfitin kaltaisten 2000-luvun alun aliarvostettujen kaikuja. Junnaavaa paukutusta, tarttuvia hoilotuskertsejä, biisejä joiden nimissä mainitaan Little Richard ja Wayne County – parhautta, tietenkin. 82/100. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Karri Koiran odotetun esikoisalbumin julkaisupäiväksi on lopulta varmistunut 30. marraskuuta. Muutamaan otteeseen siirretyltä albumilta on jo lohkaistu hittisinglet Kaikki tai ei mitään sekä Amerikankotka liitää. Albumilta julkaistaan vielä viikko ennen sen ilmestymistä single Lähe mun kaa. K.O.I.R.A.-levyn ovat tuottaneet Karri Koiran lisäksi Olli Palmunen sekä Ruudolf, joka on myös albumin vastaava tuottaja. Albumin julkaisee Monsp Records.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Warrior

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi, ja maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kakkosalbumi Warriorin massiiviseen tuottajatiimiin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Max Martin, Wayne Coyne (The Flaming Lips), Billboard, Patrick Carney (The Black Keys), Greg Kurstin ja will.i.am (Black Eyed Peas), minkä lisäksi levyllä vierailevat ainakin Iggy Pop ja Sia Furler.

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl on Fire

Girl on Fire on Alicia Keysin ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun hän siirtuo J Recordsilta RCA:n talliin. Jeff Bhaskerin (Kanye West, Jay-Z) ja Salaam Remin (Amy Winehouse, Nas) tuottamalla albumilla kuullaan muun muassa Keysin sooloversio hänen kirjoittamastaan kappaleesta New Day, jonka 50 Cent on jo ehtinyt versioida.

Video ei ole enää saatavilla

Laivue – Metsä

Maalailevat kraut-popparit Jyväskylästä julkaisevat Metsä-nimisen kakkoslevynsä Jussi Lehtisalon Ektro-levymerkin alla. Pitkään hiotulla levyllä on bändin jäsenten mukaan enemmän syntikoita ja vähemmän kitaroita. ”Siinä vähän tutkitaan ihmistä ja maailmaa eri metaforien avulla. Pieni ihminen tekee matkan ja samalla tutkii itseään. Mystiikkaa”, kuvailee yhtyeen rumpali Tatu Kuukkanen uutta levyä.

Steen1 – Hipaisu ikuisuutta

Monsp julkaisee Steen1:n joukkorahoituksella julkaistavaksi suunnitellun Hipaisu ikuisuutta -albumin lopulta perinteisesti cd-muodossa. Rahoitukseen osallistuneille noin sadalle ihmiselle Steen1 lähettää levyn perusversion lisäksi cd-r:n, jossa on uniikkikannet. Levy-yhtiön kannalta äänite on normaali julkaisu normaaleja jakelukanavia pitkin sillä poikkeuksella että helsinkiläisestä The Funkiest -levykaupasta myydyt levyt tilitetään artistille ilman kaupan ja levy-yhtiön osuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Big Dipper, Dial, Bryan Ferry Orchestra, Robin Guthrie, Hecker, Jerry Kannu & Lentopetroolit, Junkie XL, Martin Rossiter, Starflower, Stooshe, Särkyneet ja Zombie Zombie.

Alicia Keysin viides studioalbumi Girl on Fire ilmestyy 27. marraskuuta. Levyn ensimmäinen single on sen nimikappale – noin miljoonas hitti, jossa samplataan Billy Squierin kasarihittiä The Big Beat. Tässä kuultavalla Inferno-versiolla räppää pop- ja pyllyihme Nicki Minaj.

Video ei ole enää saatavilla

Matt & Kim – Now

Brooklyniläinen indiepopduo on sanapari, joka sopii lukemattomiin 2000-luvun tulokkaisiin – myös Matt & Kimiin. Lokakuun alussa ilmestyvän nelosalbumi Lightningin toisen singlen videon ovat ohjanneet Sarah Riazati ja Kalani Fujimori.

Video ei ole enää saatavilla

Graveyard – Goliath

Bluesia, heviä ja psykedeliaa sekoittava göteborgilaisbändi julkaisee 26. lokakuuta kolmosalbuminsa Lights Outin, jonka ensimmäinen single on Goliath. Nuclear Blastille levyttävä Graveyard on kansainvälisen läpimurron kynnyksellä; kakkosalbumi Hisingen Blues nousi jo listaykköseksi Ruotsissa.

Video ei ole enää saatavilla

Melody’s Echo Chamber – I Follow You

Kevin Parker ei lepää. Aiemmin kesällä ilmestyi albumi australialaismuusikon Pond-yhtyeeltä ja lokakuun alussa on Tame Impalan vuoro. Väliin mahtuu vielä tällä viikolla eponyymin esikoisalbuminsa julkaiseva Melody’s Echo Chamber, jonka toinen osapuoli on Parkerin mahtavasti nimetty ranskalaistyttöystävä Melody Prochet. I Follow Youn videon oh ohjannut Laurie Lassalle.

Video ei ole enää saatavilla

Robbie Williams – Candy

Robbie Williamsin yhdeksäs studioalbumi Take the Crown ilmestyy marraskuun alussa. Se on Robbien ensimmäinen sen jälkeen, kun hän  kaksi vuotta sitten palasi Take Thatin riveihin. Levyn ensimmäisen singlen Candyn on kirjoittanut vanha kiistakumppani Gary Barlow. Videon on ohjannut Joseph Khan.

Video ei ole enää saatavilla

Miksen kelpaa teille, Mariah kysyy?

Vuosikymmenten aikana yksi genre on jäänyt hieman paitsioon Suomen listoilla: naisten laulama r&b. Seuraavassa tusina meilläkin läpi lyönyttä ja omalla tavallaan kiinnostavaa naisten esittämää r&b-hittiä – sekä yksi kiinnostava noteeraamatta jäänyt. Lähdemateriaalina on käytetty muun muassa Timo Pennasen loistavaa Sisältää hitin -teosta (2006).

Roberta Flack – Killing Me Softly (With His Song)

Killing Me Softly on listahistorian ainoa r&b-kappale, joka on ollut jättihitti maassamme kahdesti alkuperäiskielellään ja kaiken kukkuraksi vahvojen naisten ansiosta: ensin vuonna 1973 Flackin esittämänä ja 1996 Fugeesin tulkitsemana. Flack ei ollut biisin ensimmäinen esittäjä, vaan sen julkaisi ihan ekana Lori Lieberman pari vuotta aiemmin.

Video ei ole enää saatavilla

Sade – Love Is Stronger Than Pride

Sade Adu yhtyeineen on Suomen listahistorian menestynein brittiläinen r&b-tähti. Love Is Stronger Than Pridesta tuli meillä isohko hitti vuonna 1988 – voi jopa sanoa, että se pärjäsi Suomessa paremmin kuin päämarkkinoillaan, mikä on soul-piireissä lähes ainutlaatuista. Syyksi on helppo nostaa edellisen Promise-albumin (1985) supersuosio: kymmenen viikkoa albumilistamme kärjessä.

Video ei ole enää saatavilla

Janet Jackson – That’s the Way Love Goes

1990-luvulle hypättäessä maailmasta tuli avoimesti eroottisempi, ja sensuelli r&b saattoi menestyä Suomessakin. Mitään jättihittejä ei silti irronnut I Will Always Love Youn kaltaisten balladien ulkopuolelta. Siinä mielessä Janet Jacksonin That’s the Way Love Goes oli merkkipaalu: vihjailevan seksikäs r&b-kappale, joka kelpasi suomalaisille radioasemille. Videolta voi bongata muuan Jennifer Lopezin.

Video ei ole enää saatavilla

Diana King – Shy Guy

Diana Kingin Shy Guy oli kesän 1995 ilmiö. Vaikea sanoa, miksi radiot soittivat sen puhki. Arvioisin syyksi pehmeät viittaukset reggaen suuntaan, vuotta aiemminhan kesähitiksi imaistiin Big Mountainin tulkinta Baby I Love Your Waystä. Shy Guy oli tarpeeksi kesäinen ja sopivan sovinnaisesti r&b. Biisi nousi singlelistamme kärkeen ja radiolistalla peräti kakkoseksi. 1995 oli muutenkin hyvä vuosi mustalle musiikille, sillä myöhemmin syksyllä Coolion Gangsta’s Paradise äityi niin ikään megahitiksi.

Video ei ole enää saatavilla

Brandy & Monica – The Boy Is Mine

Michael Jacksonin Thriller-albumin ensimmäinen single The Girl Is Mine innoitti varmasti Rodney Jerkinsiä, Dallas Austinia, Brandya ja Monicaa, kun joukkio levytti The Boy Is Minen. Kappale sisällytettiin molempien tähtien albumeille vuonna 1998 ja se nousi listoille kaikkialla. Näin voi sanoa, sillä se ylitti juuri ja juuri Rumban 50 hittiä -kynnyksen ja on vielä tänäkin päivänä sekä Brandyn että Monican ainoa hitti maassamme.

Video ei ole enää saatavilla

Lauryn Hill – Ex-Factor

Lauryn Hill kiinnosti Fugeesin The Scoren (1996) jälkeen myös suomalaisia siinä määrin, että The Miseducation -albumi (1998) menestyi ihan kivasti ilman radiotukeakin. Hill on harvoja Suomen listoille päässeitä ulkomaisia naisräppäreitä, mutta hänen varsinaiseksi ansiokseen pitää nostaa nousevien r&b-artistien kuten Erykah Badun, Macy Grayn ja Angie Stonen kiilautuminen Pori Jazzin järjestäjien toivelistan kärkeen.

Video ei ole enää saatavilla

TLC – Unpretty

TLC sai maistaa Suomi-menestystä jo CrazySexyCool-albumin (1994) sinkulla Waterfalls, mutta heidän suurimmaksi radiohitikseen eteni ulkonäköpaineita ruotiva Unpretty (1999), joka kuulosti musiikillisesti tarpeeksi Lene Marlinilta miellyttääkseen soittolistapomoja. Yleistäen r&b-biiseillä on ollut Suomessa sitä helpompaa menestyä, mitä pehmeämpiä ja popimpia ne ovat olleet soundiltaan. Sääntöön löytyy vahvistavia poikkeuksiakin.

Video ei ole enää saatavilla

Macy Gray – I Try

Suomi omaksui Macy Grayn yllättävän nopeasti heti Britannian jälkeen talvella 2000, hieman ennen Yhdysvaltoja. Samassa paketissa I Tryn kanssa listoille nousi myös Gabriellen brittihitti Rise. Tyylillisesti molemmat edustivat Lauryn Hillin perintöä, ja osasyynä suomalaistenkin Gray-innostukseen oli varmasti rouvan erikoinen ääni.

Video ei ole enää saatavilla

Destiny’s Child – Independent Women Part 1

Beyoncé ja kumppanit joutuivat aluksi neljästä Top 10 -jenkki- ja viidestä brittihitistään huolimatta tyytymään lähinnä MTV-näkyvyyteen. The Writing’s on the Wall -albumi ylitti listakynnyksen syksyllä 2000 ja viimeistään Charlie’s Angels -yhteyden jälkeen Independent Women Part 1 räjäytti pankin. Ihanaa, meillä oli viimein naisten laulama tanssittava r&b-jättihitti! Survivor-albumi (2001) myi platinaa.

Video ei ole enää saatavilla

Aaliyah – Try Again

Valveutuneet muistavat Aaliyahin jo Timbalandin sorvaamasta Are You That Somebodysta (1998) ja todella asiaan perehtyneet osaavat nimetä sitäkin varhaisemmat singlet, mutta Euroopan suurta yleisöä Aaliyah alkoi kiinnostaa vasta menehdyttyään elokuussa 2001. Tuhoisan lento-onnettomuuden jälkeen Aaliyah-albumi käväisi listoilla ja I Care 4 U -kokoelma (2003) ostettiin peräti Top 20:iin. Try Againista kehittyi sleeper-klassikko: biisi, joka ei koskaan tilastoitunut, mutta jonka aika moni tuntee.

Video ei ole enää saatavilla

Eve feat. Alicia Keys – Gangsta Lovin’

Kesän 2001 supertulokas Alicia Keys nousi meillä listoille vasta talvella 2002 ja Idols-kokelaidenkin tulkitsema Fallin’ jäi tyystin ilman tilastomerkintöjä. Läpimurron jälkeen vastaanotto oli niin lämmin, että räppäri Even groovaavasta Gangsta Lovin’ -biisistä tuli syksyllä 2002 Keysin omia balladeja suurempi menestys ainoastaan jälkimmäisen vierailun ansiosta. Biisinsä itse kirjoittavaa ja pianoa soittavaa Keysiä oli laulaja-lauluntekijä-orientoituneiden suomalaistenkin helppo diggailla. Esimerkiksi Evellä sekä selvästi Keysiä jyrkemmin puhtaaksi r&b-laulajaksi profiloituneella Ashantilla oli huomattavasti vaikeampaa.

Video ei ole enää saatavilla

Kelis – Milkshake

Kuinkahan moni Provinssirockissa 2000 Kelisin nähneistä oikeasti uskoi neidosta tulevan r&b:n ja myöhemmin tanssimusiikin kiintotähti? Muistan Rumban haukkuneen useita Kelisin alkuaikojen sinkkuja, mutta ääni kellossa muuttui, kun The Neptunesista tuli hip ja cool. Albumilistallemme neito ei tietenkään ole koskaan selviytynyt, mutta Milkshakesta sukeutui sinkku- ja klubihitti.

Video ei ole enää saatavilla

Mariah Carey – We Belong Together

Otin tämän mukaan havainnollistaakseni, miten vaikeaa r&b-hiteillä voi joskus Suomen listoilla olla. We Belong Together oli kaikilla kriteereillä tarkasteltuna vuoden 2005 suurimpia menestystarinoita kansainvälisesti: 14 viikkoa jenkkiykkösenä, Britannian kakkonen erinomaisin myyntiluvuin, Australian ja Hollannin ykkönen ja kärkikolmikossa useissa maissa. Suomessa sen olemassaolosta tuskin edes tiedettiin – ainakin, mikäli listoja on uskominen. Myös The Emancipation of Mimi -emoalbumi jäi ulos albumilistalta, vaikka Carey oli 1990-luvulla supertähti täälläkin. Get Your Number sekä Don’t Forget About Us paketoivat listojen valossa merkillisen albumiprojektin nousten sinkkukolmoseksi ja -ykköseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Irina on köyhien asialla.

Mikä on soittolistasi nimi?

”Nämä menee suorhan syrämhen -lista.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä vaikuttavat aina juuri kuten nimikin sanoo – syrämesä oikhein notkahtaa.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille jotka pitävät  r’n’b -musasta, mutta ovat joustavia kuuntelemaan vähän muutakin esim. bulgarialaista chalga -musaa (josta en pidä, mutta otin yhden mukaan Desislava ja Azis -nimisiltä taiteilijoilta, jotka ovat maassaan hyvin suosittuja ja karismaattisia artisteja upeilla laulunlahjoilla. Heiltä valitsin lauluksi romanivivahteisen kappaleen.).”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Alicia Keys – Superwoman. En ole feministi, mutta tämä kappale antaa ihmeesti poveria.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, mitä ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Siskoni Petra Honkalan kappaleen nimeltä Love the Ice away. Käykää kuuntelemassa ja ladatkaa vapaasti. Sisareni tekee paljon musiikkia ja hänellä on upea ääni.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Musiikinkuuntelu kuuluu tärkeimpiin harrastuksiini, tosin pienten lasten takia en voi olla päivät pitkät kuulokkeet korvilla musiikin maailmassa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Vaikea kysymys. Parhaita tuntuu olevan paljon. Michael Jackson on kyllä viimeinen vastaukseni. Kyllä. Ehdottomasti. Hänen lahjakkuudellaan ei ollut rajoja.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Bruno Marsin. Näin videon Just The Way You Are ja jo video oli erikoinen. Laulajakin on söpöliini, joten siinäpä hyvä paketti. Ja siis tuo kappale Just The Way You Are ja Grenade ovat molemmat aiiiivan mahtavia.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole ostanut aikoihin. Kuuntelen niin monenlaista musiikkia ja kyllästyisin kappaleisiin, jos ostaisin ja kuuntelisin yötä päivää.”

Spotify vai iTunes?

”I have no idea.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Eppu Normaalin joulukeikalla Circuksessa Helsingissä Kummeleiden kanssa. Pidin paljon mutta en nähnyt paljoa pituuteni vuoksi…”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”No comment.”

Irina Andonovin soittolista

1. Leona Lewis: Run
2. Alicia Keys: Superwoman
3. Pink: Raise Your Glass
4. Bruno Mars: Grenade
5. Eamon: Fuck It
6. Eminem: Not Afraid
7. Michael Jackson: Beat It
8. Laura Pausini: E ritorno da te
9. Yazoo: Only You
10. Dezislava, Azis: Kazvash

Kuuntele Irina Andonovin soittolista.