Aino Venna.

Vuoden elegantein esikoislevyttäjä tuo chansonin ja elokuvadiivat suomalaisen indiemusiikin kentälle.

Minä pidän roolileikeistä taiteessa. Pidän hahmoista, joiden taakse voi kuvitella tarinan vain paria promokuvaa vilkaisemalla. Aino Venna on sellainen hahmo, ja hänen debyyttialbuminsa mustavalkoinen kansikuva sellainen kuva. Vennan tuskastuneena poseeraava, alaviistoon suuntautuva olemus tuo mieleen kirjallisuuden modernismin, filosofian eksistentialismin, mustan kahvin, jazzmusiikin, beat-sukupolven ja uuden aallon elokuvat. Hän on toisin sanoen valmiiksi täydellinen poptähti. Hän asettuu viitekehykseen, joka on romanttinen ja riittävän kaukana Hakaniemenrannan rännästä.

Sitten tarvitaan enää musiikkia.

1950-lukua larpattaessa yhtälön tämä rakennuspalikka voisi romahduttaa koko yrityksen, mutta ilmeisesti jotkut vain osaavat valita itselleen sellaisen persoonan, joka on riittävän lähellä omaa itseä tuntuakseen luontevalta. Kyse on tietysti myös sopivista muusikoista. Vaikka minua ärsyttääkin tämä, että “Aino Venna on yhtye, joka on nimetty laulajansa mukaan”, niin kyllähän Marlenella yhtye soittaa. Erittäin hyvä ja joustava sellainen.

Dramaattinen, herkkävireinen ja totaalisen vaikuttava Venna pystyy siis liikkumaan vapaasti chansonista elokuvaballadeihin, Peggy Lee -tyyppiseen hienostuneeseen viihdemusaan ja 1950-luvun lopun poppiin. On mahtavaa kuunnella, kun joku saa avoimen piikin suosikkihuvipuistossaan temmeltämiseen. Venna nauttii joka hetkestään diivana ja universumin keskipisteenä. Siitä kai tulee se läsnäolon tunne, joka on vaikuttavinta Marlenessa.

Yhtälön täydentävät hyvät biisit. Avausraita Waltz To Paris saa haukkomaan henkeä: Venna lataa kohtalokkaaseen valssiin kierroksia kertosäe kertosäkeeltä enemmän ja onnistuu loppua kohden kuulostamaan täysin esikuviensa veroiselta. Mitään aivan niin loistavaa ei loppulevyllä ole tarjota, keskimäärin erittäin hyviä ja riittävästi toisistaan erottuvia kappaleita kuitenkin.

Electric Soul vaihtaa heti kakkosbiisinä moodin täysin elämänmyönteiseen kepeään rokkenrolliin, Hail Maryssa on albumin toiseksi parhaat dramaattiset tehot ja nimibiisi hoitelee sisäänpäin kääntyneen herkistelyn. Vain liian pastissinomainen Tony The Pony tuntuu vähän typerältä.

Useimmille Vennan tutuin biisi on Radio Helsingin kesähittiäänestyksenkin voittanut ranskankielinen Suzette. Ilman albumikontekstia se vaikutti teennäiseltä, mutta onneksi se osoittautui vain Vennan yhdeksi puoleksi. Kappalehan on menevä ja hyvä ja kertoo kuitenkin riittävästi Vennasta artistina, ettei anna satunnaiselle kuulijalle aivan vääriä signaaleja.

Marlene ei ole vielä täydellinen suoritus. Toivottavasti se on alkusoittoa sellaisille. Levystä ja sen herättämästä mielikuvamaailmasta tulee kuitenkin hirveän hyvälle mielelle. Tätä voi ensinnäkin kuunnella melkein millaisissa mielentiloissa ja olosuhteissa tahansa. Tämä toimii nyt syksyllä, mutta voi yhtä hyvin olla ensi kesänkin virallista soundtrackia.

Ja Ranskaan päin kallellaan olevat modernistinaiset ovat aina tervetulleita suomalaiseen kulttuurielämään.

79 Vakuuttava debyytti, joka kuulostaa monilta asioilta, mutta ei miltään Suomessa vuonna 2012 -trendikkäältä. Todella vahva artistipersoona, joka ei jätä trippiään puolitiehen. Mainio pelinavaus kerta kaikkiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Aino Venna 18.10.2012 Ravintola Artturi, Tampere.

Tiedän, että mulkoilemalla merkitsevästi on helppo tehdä vaikutus. (Kuva: Nelli Palomäki)

Ranskaksi ja englanniksi laulava Aino Venna paljastaa musiikillaan rakkautensa vanhoja laulemia, rock’n’rollia ja klassisia elokuvia kohtaan. Hänen kappaleensa Suzette valittiin Radio Helsingin vuoden 2012 kesähitiksi.

Kuka:
Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä.

Taustabändiin kuuluvat Kaisu Koponen (stemmalaulu, ukulele)
Erick Michelsen (kontrabasso), Joonatan Kotila (kitara, banjo) ja Ville Pystynen (cahon).

Julkaisut:
Waltz To Paris EP (2012)
Missing Buttons EP (2011)

Stupido Records julkaisee debyyttipitkäsoitto Marlenen 26.10.2012

Levyhyllyssä Aino Venna sijoittuu…
…Marjo Leinosen Huff ’n Puff -vinyylin ja äidiltä perityn Piaf-kokoelman väliseen puristukseen.

Todennäköisimmin Aino Venna…
…on sukua Giulietta Masinalle.

Epätodennäköisimmin Aino Venna…
…nousee listoille Teemu Brunilan kirjoittamalla kappaleella.

Miksi Aino Venna on hyvä?
Vennan ääni kuulostaa parhaimmillaan pullolliselta V.S.O.P.-konjakkia, joka on kääritty paksuun, tumman violettiin taftikankaaseen, johon on kirjailtu 1950-luvulla heraldisia liljoja.

Kuvaile musiikkiasi kolmella sanalla:
”’Kadonutta aikaa etsimässä’ tai ’mennyttä melodraamaa, raastinrauta’.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?
”Haluaisin ylipäätään kuulla enemmän tulkintoja meidän musiikista. Osasta voisi sitten mahdollisesti ärsyyntyä. Ehkä semmoinen folk-niputus on toistaiseksi kismittänyt eniten.”

Miten kesähitti tehdään?
(ei vastausta).

Mikä on oma kaikkien aikojen kesähittisuosikkisi?
”Aloin miettiä ’kaikkien aikojen kesähittejä’ ylipäätään. Löi tyhjää. Mieleen nousi vain vanha lehtiotsikko: ’Kesähitti ei enää naurata syksyllä’. Kyllä ihmisen mieli on jännä!”

Millä kielellä kannattaa laulaa, jos haluaa tehdä vaikutuksen potentiaaliseen kumppaniin?
”Hyvä kysymys. Luulen että hiljaisuus voi tehdä paljon suuremman vaikutuksen, varsinkin jos mulkoilee sillä tavalla merkitsevästi.”

Mikä on paras ranskankielinen pop-kappale? Miksi?
”Kuuntelen ranskaksi aika vähän musiikkia. Oikeastaan vain sellaista todella vanhan liiton rahisevaa laulelmaa.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi pop-musiikissa?
”Yksi suosikeistani on Leonard Cohenin Last Year’s Man -kappale ja säkeet…”

”And though I wear a uniform I was not born to fight
All these wounded boys you lie beside
Goodnight, my friends goodnight.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?
”Varmaankin Madonnan Material Girlin tai Coldplayn Troublen, riippuu fiiliksestä. Aikanaan harrastin myös Kari Kuuvan Tango Pelargonian esittämistä, mutta yleisön varsin voimakkaiden reaktioiden seuraksena se poistui repertuaarista.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?
”Yritän silloin viimeiseen saakka välttää heidän kanssaan kommunikointia, mutta toiveeni on Don Henleyn The Boys of Summer!”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?
”Kuuntelen musiikin sijaan Yle Puhetta, mutta jos pitää valita, niin Talking Headsin Stop Making Sense. Erityisesti ensimmäinen raita Psycho Killer on elvyttävä!”

Video ei ole enää saatavilla

Jacques Brel – nero vai pölvästi?
”Hänen Amsterdam-kappaleensa ja sen tulkinta ovat kyllä mun suurimpia suosikkeja. Katson sen live-tallennettakin aika usein. Vastaan, että taitelijana nero, mutta yksityishenkilönä misogyyni-röökisälli-pölvästi.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä pidät Eppu Normaalista?
”Oivallisia sanoituksia ja kitarointeja, mutta pidän enemmän Syrjien äidin tuotannosta.”

Aino Venna Lost in Music -festivaalilla tänään 18. lokakuuta Ravintola Artturissa kello 20. Vennaa ennen esiintyy Koria Kitten Riot (klo 19(.