Vaikeneminen on kultaa, tietää Agnetha Fältskog.

Joskus parasta promootiota on se, kun ei sano tai tee yhtikäs mitään.

Agnetha Fältskog nähtiin mielellään jo ABBAn aikoihin hieman traagisena, surusilmäisenä blondina, ja sellaiset hitit kuin The Winner Takes It All tai The Day Before You Came eivät ainakaan oikoneet tätä käsitystä.

Tehtyään ”ihan mukavasti menestyneen” englanninkielisen soolouran vuosina 1982–87, Agnetha jättäytyi määrittelemättömälle tauolle musiikkibisneksestä. Imagonsa kannalta laulajatar tuskin olisi voinut tehdä ovelampaa siirtoa, vaikka olisi yrittänytkin.

Julkisuuden välttelystä tuli nopeasti näkökulma Agnethasta kertoviin juttuihin mediassa. Jos ABBAsta kirjoitettiin jotain, muistettiin aina mainita tämä omaan yksityisyytensä hautautunut salaperäinen blondi, joka eli eristäytyneenä omalla saarellaan, jossain Tukholman lähistöllä.

Lehdistö ei malttanut olla tekemättä Agnethasta vaikka väkisin Ruotsin toista myyttistä supertähti-erakkoa, Greta Garbon rinnalle

Kun Agnetha sitten yhtäkkiä vuonna 2004 julkaisi uuden albumin, cover-kokoelman My Colouring Book, söi lehdistö tähden kädestä. Ilman kunnon haastatteluja, live-esiintymisiä tai juuri mitään muutakaan promootiota levy nousi listoille ympäri maailmaa, ja esimerkiksi Britanniassa korkeammalle kuin kenenkään muun ABBAn jäsenen sooloprojektit. Sitten Agnetha katosi taas.

”The Girl With The Golden Hair” ei kuitenkaan ollut vielä ihan valmis jättämään popkarusellia.

Agnethan omien sanojen mukaan hänet houkuteltiin uudestaan mukaan leikkiin hyvillä lauluilla. Moisia hänelle tyrkytti yksi Ruotsin menestyneimmistä nykypopin säveltäjistä, Jörgen Elofsson, jonka kappaleita ovat levyttäneet muun muassa Britney Spears, Kelly Clarkson ja Celine Dion.

A on hyvin varovainen kokoelma miellyttävää, aikuista radiopoppia. Tähden tuottajat Elofsson ja Peter Nordahl ovat selvästi olleet kieli keskellä suuta, ettei 63-vuotias Agnetha vaikuttaisi vahingossakaan naurettavalta tai epätoivoiselta. Tempo säilyy siis maltillisena, ja mitään basson tiputteluja ei levyllä ole luvassa, onneksi.

Villeimmillään mennään hienostuneella mummodiscoilulla á la Dance Your Pain Away, jonka kertosäkeen ”d-d-d-dance” tuo mieleen melkoisesti erään ruotsalaisen megabändin discohitit, kuten Voulez Vous’n. Muuten levyn yleissävy on melko haikea, ja se heijastelee epäilemättä artistin omia mieltymyksiä. Agnethan oma mielikappale ABBAn tuotannostahan on viiltävä The Winner Takes It All.

Levyn avaava The Ones Who Loves You Now on hieno, klassinen iskelmä erittäin tarttuvalla kertosäkeellä. Valitettavasti ihan samanlaisia korvamatoja ei ole kuitenkaan odotettavissa kaikkien kymmenen kappaleen kohdalla. Gary Barlow’n kanssa vedetty duetto I Should’ve Followed You Home on tyylikäs, yllättävän reipas hölkkä ja epäilemättä tarkoitettu levyn hittitäkyksi Britanniassa. Sievä I Keep Them On the Floor Beside My Bed taas muistuttaa kuinka taitava säveltäjä Fältskog itsekin on.

A tekee selväksi minkä elementin Agnetha toi aikanaan ABBAan. Tämä suloisen traaginen keitos kuitenkin kaipaisi muitakin mausteita mukaansa. ABBAn hienoushan oli juuri sen vokalistien Agnethan ja Fridan erilaisissa, toisiaan täydentävissä persoonissa. Pitää olla kuitenkin melkoinen mököttäjä, jos kiukuttelee A:n hampaattomuudesta. Sen, että levy julkaistaan äitienpäivän kynnyksellä, pitäis olla riittävän selkeä vinkki: tätä levyä ei ole tarkoitettu perheen pienimmille.

Ainoa asia, josta tekee mieli motkottaa, on Agnethan liian käsitelty laulusoundi. Auto-tunen käytöllä on luultavasti haettu modernia äänimaailmaa, mutta Agnethan tyttömäisen heleänä säilynyttä laulua kuuntelisi mieluiten ilman sen ympärille kiedottua elektronista vaippaa.

Tuottajille pitää kuitenkin myös nostaa hattua. Levy on selvästi tehty rakkaudella, ei kruununkuvat silmissä. Kaikesta välittyy, että levyllä työskentelevät muusikot ovat lähteneet tekemään vilpitöntä tribuuttia kaupalliselle ruotsipopille ja yhdelle sen suurimmista tähdistä.

81 A jättää miellyttävän fiiliksen ja halun heittää Agnethalle hyvin, hyvin rauhalliset ja kivat yläfemmat.

Video ei ole enää saatavilla

Jääneito Agnetha.

”Standing on the boulevard
You wish to know my name
I’m the Ice Maiden
I think perhaps you like being unhappy
I’m the Ice Maiden,
the limit of your dreams”
(Prefab Sprout – The Ice Maiden)

Tällä viikolla uuden albumin julkaiseva Agnetha Fältskog tulee aina olemaan suurelle yleisölle ”se ABBAn blondi”. Eikä ole lainkaan hullumpi saavutus tulla muistetuksi maailman parhaan popyhtyeen ensimmäisenä A-kirjaimena. Silti Agnethalla on ollut elämää ja uraa kiitettävästi myös ennen ja jälkeen superbändin.

Kaksitoista sooloalbumia levyttänyt laulajatar on myynyt miljoonia leyjä myös omissa nimissään. ABBAssa Agnetha keskittyi tulkitsemaan hänelle kirjoitettuja lauluja, soololevyillään lahjakas muusikko on toiminut monipuolisemmin. Esimerkiksi Fältskogin viisi ensimmäistä ruotsinkielistä levyä ovat pääosin hänen itsensä säveltämiä ja sanoittamia.

Jönköpingissä vuonna 1950 syntynyt Agnetha Åse Fältskog osoitti musiikillista lahjakkuuta pienestä pitäen. Kunnianhimoinen isä tuki tyttärensä harrastusta, joka alkoi pianotunneilla, cembalon soitolla ja kuorolaululla 8-vuotiaana. 15-vuotiaana Agnetha esiintyi viikonloppuisin paikallisen bändin kanssa tanssilavoilla, ja pari vuotta myöhemmin hänen demonsa Jag var så kär kiinnitti Cupol Recordsin (CBS) huomion.

Ajan tyylinvastaisesti Agnethaa ei laitettu laulamaan käännösiskelmiä, vaan hänen ensimmäinen singlensä, haikea schlager Jag var så kär oli 17-vuotiaan oma sävellys ja sanoitus. Se myi heti kättelyssä melkein 100 000 kappaletta. Liekö Suomessa yhtään tuon ajan naispuolista iskelmätähteä, joka olisi menestynyt itse kirjoittamillaan kappaleilla?

Vuosina 1967–71 Agnetha julkaisi neljä Ruotsissa hyvin menestynyttä albumia, jotka olivat, enemmän tai vähemmän, nuoren naisen omasta kynästä.

Video ei ole enää saatavilla

1960-luvun lopussa Agnetha tapasi Björn Ulvauksen, suositun Hootenanny Singersin jäsenen ja biisinkirjottajan. Pari rakastui ja meni naimisiin vuonna 1971. Ensimmäiset ABBA-singlet (tuolloin vielä nimellä Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frida) julkaistiin vuonna 1972. Neljän tunnetun muusikon ryhmää pidettiin Ruotsissa heti alusta alkaen ”superbändinä”. Ensimmäinen albumi Ring Ring myi hyvin Skandinaviassa, ja seuraavana vuonna ABBAksi nimetty nelikko osallistui Eurovision laulukilpailuihin.

Waterloo voitti, ja loppu on historiaa. Vuosina 1974–82 ABBA oli yksi maailman suosituimpia ellei suosituin yhtye. Vaikka bändin miehet kirjoittivat ja tuottivat materiaalin, olivat ABBAn tähdet ehdottomasti Agnetha ja Frida. Tummassa ja vaaleassa kaksikossa oli naapurintyttömäisen viehätyksen lisäksi pohjoismaista viileyttä ja kauneutta.

Video ei ole enää saatavilla

Musiikillisesti Agnethan herkkä sopraano ja Fridan tummempi mezzosopraano erottuivat toisistaan, ja tarvittaessa täydensivät toisiaan täydellisesti. Visuaalisesti bändin ilme rakennettiin naisten varaan. Tumma ja vaalea, tulinen ja kylmä, viaton ja villi, yö ja päivä. Agnetha nähtiin varsinkin Skandinavian ulkopuolella eksoottisena pohjoisena jääneitona. Nauravana, mutta surusilmäisenä, herkkänä ja ehkä hieman salaperäisenäkin.

Vastakohdissa on voimaa. Frida ja Agnetha vuonna 1975.

”I like Abba, I like the fact that their use of the English language has that once-removed quality, partly because they’re Swedish and partly because the American rock’n’roll experience doesn’t come naturally to them. But they have an image of glamour that is peculiarly European.”
(Paddy McAloon [Prefab Sprout], 1990)

Kauneus on aina ollut valttia popmaailmassa. Agnethan ulkonäkö ja sentimentaalinen, nuoruudenidoli Connie Francisilta omaksuttu laulutapa muodostivat Bennyn & Björnin sävellysten kanssa ennenkuulumattoman tehokkaan yhdistelmän.

Kuka muu olisi voinut esittää vaikkapa The Winner Takes It Allin niin uskottavasti kuin Agnetha? Kappale on ABBAn hienoimpia hetkiä ja oppikirjaesimerkki siitä, kuinka patetia tehdään oikein. The Winner Takes It All on Agnethan ex-miehen kirjoittama kappale katkerasta erosta, jonka laulaa kukapa muu kuin kappaleen kirjoittajan ex-vaimo.

Video ei ole enää saatavilla

ABBAn menestyksestä on kirjoitettu paljon. Se on muuttunut yhdestä maailman suosituimmista yhtyeistä The Beatlesin kaltaiseksi instituutioksi, jonka levyjä myydään edelleen joka vuosi miljoonia, 30 vuotta bändin hajoamisen jälkeen. Tällä viikolla Tukholmassa avataan  virallinen ABBA-museo. Veikkaan, että bändin jäsenet eivät villeimmissä unelmissaankaan kyenneet ennustamaan tämänkaltaista perintöä.

Poptehtaan kivijalkana oleminen ei ollut nelikolle kevyttä harrastelua. ABBA työskenteli yli kymmenen vuotta melkein tauotta, ja samaan aikaan molemmat avioparit yrittivät myös elää perhe-elämäänsä.

Agnetha ja Björn saivat kaksi lasta, mutta liitto päätyi eroon vuonna 1978. Jäsenten yksityiselämä ei vaikuttanut ABBAn toimintaan; hittitehdas toimi business as usual -periaatteella vuoteen 1982 asti.

The Visitors -levyn jälkeen bändi jäi luovalle hengähdystauolle, jonka aikana jäsenten oli tarkoitus keskittyä hetkeksi soolouriinsa. Kuten tiedetään, tauosta tuli pysyvä. Virallista hajoamisilmoitusta bändi ei koskaan ole antanut.

Video ei ole enää saatavilla

Agnetha oli levyttänyt ABBA-vuosinaan yhden soololevyn. Kunnianhimoinen Elva kvinnor i ett hus (1975) on Agnethan itsensä tuottama ja säveltämä albumi, ainoana poikkeuksena ruotsinkielinen versio ABBAn SOS-hitistä.

ABBAn suvereenin menestyksen jälkeen oli kuitenkin aika kokeilla pulahtamista kansainvälisille vesille. Agnehtan ensimmäistä englanninkielistä soololevyä tuottamaan palkattiin Blondien menestyslevyt orkestroinut Mike Chapman. Vuonna 1983 kauppoihin saatu Wrap Your Arms Around Me on söpö ja melko harmiton kokonaisuus, joka menestyi mukavasti ympäri Eurooppaa. Ja käväisipä levyltä poimittu Can’t Shake Loose Yhdysvaltojenkin top 30 -listalla. Isoa soolotähteä levy ei kuitenkaan Agnethasta tehnyt.

Video ei ole enää saatavilla

Eikä tehnyt synteettinen Eyes Of A Woman (1985) tai Los Angelesissa äänitetty, jenkkien MOR-kermalla kuorrutettu I Stand Alone (1987), jolla olivat mukana muun muassa Diane Warren, Albert Hammond ja Peter Cetera. Vaikka molemmat levyt myivät hyvin Skandinaviassa ja esimerkiksi I Stand Alone oli vuoden 1988 myydyin levy Ruotsissa, oli Agnethan popunelmasta kadonnut paras puhti. Neljääkymmentä lähestyvä tähti päätti keskittyä lastensa kasvattamiseen ja jättää showbisneksen, ainakin toviksi.

Seurasi 17 vuoden hiljaisuus, jonka aika Fältskog nimettiin Ruotsin lehdistön toimesta myyttiseksi ”uudeksi Garboksi”. Kaikkien yllätykseksi Agnetha kuitenkin vielä palaisi.

Video ei ole enää saatavilla