The Tourists ennen uusjakoa, jossa lilaan pukeutuneet perustivat Eurythmicsin.

The Tourists –> Eurythmics

The Tourists perustettiin vuonna 1977 ja se hajosi vuonna 1980. Vähän yli kahdessa vuodessa bändi julkaisi kolme levyllistä musiikkia, jota kai voisi sanoa power popiksi. Vaikka bändi muistetaan jälkeenpäin lähinnä David A. Stewartin ja Annie Lennoxin kasvualustana ennen maailmanmaineeseen noussutta Eurythmicisiä, se oli laulajan, kitaristin ja pääasiallisen säveltäjän Peet Combesin show. Bändillä oli kolme hitiksi laskettavaa sinkkua, joista ajalleen ominaisin video tehtiin tälle Dusty Springfield -lainalle. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Vice Versa –> ABC

Jos Stephen Singletonin ja Mark Whiten Vice Versa olisi tullut jostain muualta kuin Sheffieldinä tunnetusta konesynkistelyn runsaudensarvesta, se olisi voinut saada enemmänkin huomiota primitiivisellä elektrollaan. Bändi julkaisi Music 4 -ep:n omalla Neutron Records -merkillään, mutta törmäsi sitten Martin Fryhyn tämän haastatellessa bändiä Modern Drugs -zineensä. Fry liittyi bändiin soittamaan syntetisaattoria, mutta siirtyi pian laulajaksi, ja jo vuonna 1980 ABC:ksi nimensä muuttanut orkesteri oli listoilla. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

The Nipple Erectors –> The Pogues

Punktaiteilija Shanne Bradley perusti The Nipple Erectorsin vuonnan 1976. Myös The Nipsinä tunnetussa, garage punkia soittavassa bändissä lauloi Shane O’Hooligan -niminen irlantilainen hahmo. Bändi julkaisi neljä sinkua, joista All The Time In The World / Private Eye on klassikko. Bändi hajosi vuonna 1980, mutta palasi seuraavana vuonna. Rummuissa oli hetken aikaa myöhemmin Culture Clubiin tiensä löytänyt Jon Moss. Mossin jälkeen rytmiä tuli lyömään Madnessistä lähtenyt John Hesler. Bradley alkoi tuoda bändiin lementtejä kreikkalaisesta, kreetalaisesta ja irlantilaisesta kansanmusiikista, mutta bändi ei enää selvinnyt studioon saakka. Shanne Bradley piti taukoa musiikista, mutta palasi vuonna 1984 yhtenä The Men They Couldn’t Hangin perustajista. Shane O’Hooligan muuttui Shane MacGowaniksi ja siirtyi yhdessä Heslerin kanssa Pogue Mahoneen, joka lyhensi pian nimensä Poguesiksi. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Johnny & The Self-Abusers –> Simple Minds

Eteläglasgowilainen punkbändi on soundiltaan ja asenteeltaan jostain karikatyyrin ja arkkityypin väliltä. Skotlantilaisessa yliopistokaupungissa eivät punkbändit juhlineet, ja Johnny & The Self-Abusers olikin yksi lajityyppinsä harvoja edustajia. Bändi sai ulos yhden singlen, mutta hajosi pian kahtia. Yksi puolisko muuttui Cuban Heelsiksi ja toinen, johon kuuluivat Charlie Burchill, Brian McGee ja silloin vielä Pripton Weird -nimellä tunnettu ja kulmakarvansa ajava Jim Kerr, kampesi itsensä 1980-luvun stadioneille Simple Mindsina. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Frantic Elevators –> Simply Red

Kuten tunnettua, ja esimerkiksi Michael Winterbottomin 24 Hour Party People -elokuvassa esitettyä, Simply Redin pörröpäinen keulakuva Mick Hucknall oli läsnä Sex Pistolsin myyttisellä keikalla Manchesterin Lesser Free Trade Hallissa herran vuonna 1976. Keikan innoittamana Hucknall perusti bluesahtavan punkyhtyeen nimeltä The Frantic Elevators, joka jaksoi hakata päätään seinään seitsemän kuivaa vuotta, kunnes hajosi 1984 monta kokemusta ja kourallinen flopanneita singlejä rikkaampana. Tai kyllähän singleistä yksi nousi hitiksi, Simply Redin esittämänä. The Frantic Elevatorsin viimeiseksi singleksi jäi nimittäin Holding Back the Years (1982), jonka Manchesterin soul-instituutio äänitti uudelleen aika helvetin monta miljoonaa myyneelle Picture Book -debyytilleen (1985).

Video ei ole enää saatavilla

Graduate –> Tears For Fears

1970—80-lukujen vaihde oli poikkeuksellisen hedelmällistä aikaa englantilaisessa popmusiikissa. Punkin vanavedessä syntyivät goottirock, syntikkapop, uusromantiikka ja post-punk, mutta myös vanhoja tyylisuuntia palautettiin muotiin uusin maustein. Yksi The Jamin inspiroimista bändeistä oli Bathista kotoisin oleva viisimiehinen Graduate, joka sekoitti mod-revivaliinsa mausteita The Beatin, The Specialsin ja Madnessin kaltaisilta ska-yhtyeiltä. Yhtye julkaisi yhden albumin, Acting My Age (1980), teki demoja toista varten (levy ei koskaan ilmestynyt) ja saavutti singlellään Elvis Should Play Ska brittilistan kunniakkaan sijan #106. (Laulu ehdotti tyylinvaihdosta Costellolle, ei Presleylle). Graduate olisi jäänyt entistäkin niukemmaksi alaviitteeksi pophistoriassa, ellei sen riveissä olisi ollut kaksi vakavaa nuorta miestä, Curt Smith ja Roland Orzabal, jotka käänsivät selkänsä modille ja ryhtyivät manaamaan omia traumaattisen lapsuuden haamujaan ensiksi nimellä History Of Heartaches ja lopulta Tears For Fears. Heidän debyyttinsä The Hurting ilmestyi 1983 ja on edelleen yksi valottomimmista lista-albumeista ikinä: kuten Mojo-lehti kirjoitti tuoreesta uudelleenjulkaisusta George Orwellia mukaillen, ”The Hurting on se ääni, joka syntyy kun teini läimäyttää huoneensa oven vasten vanhemman kasvoja, ikuisesti.” (Samuli Knuuti)

Video ei ole enää saatavilla

ABC oli parhaimmillaan heti esikoisalbumillaan Lexicon of Love, joka poiki The Look of Loven lisäksi hitit Poison Arrow ja All of My Heart.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan seitsemäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu Joan Jett & the Blackheartsin kappale I Love Rock N Roll. Lisätäksemme karkeaa merisuolaa märkiviin haavoihinne, olemme sisällyttäneet soittolistalle kappaleesta The Rock Mastersin (älkää kysykö) perin hidiöösin version.

Soittolistalla on kaikkea muuta kuin definitiivinen versio kahdesta muustakin kappaleesta: Split Enzin Six Months Leaky Boatsista kuullaan Extravagenza-albumilla julkaistu live-versio vuodelta 1993, kun taas Bow Wow Wow’n I Want Candysta kuullaan myöhemmin uudelleen äänitetty versio.

Näiden kolmen kappaleen alkuperäiset versiot voit kuunnella Youtuben avulla tästä (Joan Jett), tästä (Split Enz) ja tästä (Bow Wow Wow).

Vuoden 1982 Top 30

1. ABC – The Look of Love
2. Michael Jackson – Billie Jean
3. Madness – Our House
4. Violent Femmes – Blister in the Sun
5. The Clash – Rock the Casbah
6. Yazoo – Don’t Go
7. Dexys Midnight Runners – Come On Eileen
8. Grandmaster Flash & The Furious Five – The Message
9. Prince – Little Red Corvette
10. Lords of the New Church – Russian Roulette
11. Roxy Music – More Than This
12. New Order – Temptation
13. Billy Idol – White Wedding
14. Tears for Fears – Mad World
15. Carly Simon – Why
16. Toto – Africa
17. Associates – Party Fears Two
18. Duran Duran – Hungry Like the Wolf
19. Simple Minds – New Gold Dream (81-82-83-84)
20. Prefab Sprout – Lions in My Own Garden (Exit Someone)
21. Blancmange – Living on the Ceiling
22. Orange Juice – Rip It Up
23. Patrice Rushen – Forget Me Nots
24. Split Enz – Six Months in a Leaky Boat
25. Bow Wow Wow – I Want Candy
26. The Rock Masters – I Love Rock N Roll (Joan Jett)
27. Malcolm McLaren – Buffalo Gals
28. The Pale Fountains – Thank You
29. Eurythmics – Love Is a Stranger
30. Kid Creole & The Coconuts – Stool Pigeon

Linkki soittolistaan tästä.

ABC:n vaatetusbudjetti upposi Martin Fryn kledjuihin.

Pianonisku. Toinen. Saksofoni yhtyy mukaan, ujeltaen kaihoisasti. Rumpufillit kumahtelevat.

Heleä falsetti hyväilee jousien ja torvien luomaa melodiaa.

Nostatusta kestää vain hetken, kunnes elämäniloa puhkuva ääni valtaa alan.

“Wou-ou-ou!”

The Lexicon of Love -debyyttilevyn toinen single The Look of Love on ABC:n suurin hitti. Sellaiseksi se jääkin, sillä yhtyeen nimellä edelleen esiintyvä laulaja Martin Fry ei pysty yksin vastaavaa tekemään.

Muista ajan poplauluista The Look of Loven nostaa muiden yläpuolelle sen vastustamaton groove, joka pakottaa jalat ja lanteet venkoilemaan. Rytmisektio on kappaleen kulmakivi, jonka päälle saksofonisti Stephen Singleton sekä tuottaja Trevor Hornin mukanaan tuomat studiomuusikot rakentavat ilmavan, tunnistettavan 1980-luvun pop-äänimaailman.

The Lexicon of Love oli ensimmäinen julkaisu, jolla mukana olivat Hornin tulevat luottohenkilöt Anne Dudley, J.J. Jeczalik ja Gary Langan. Myöhemmin he olivat mukana muodostamassa The Art of Noise -yhtyettä.

Vaikka The Look of Loven säveltäjäksi on merkitty yksinkertaisesti ABC, on Trevor Hornin kädenjälki ilmiselvä. Sävellyksenä kappale kun on tuttua 1980-luvun alun Hornia. Raitoja on vaikka muille jakaa, kirkkaat syntetisaattorit johdattavat kappaletta ja taustatekstuurit luovat kappaleelle ilmavuutta.

Hornille tyypillisesti kappaleen puoliväliin on upotettu suvantovaihe, josta on hyvä kiihdyttää lopun pop-euforiaan. Ja sehän sopii Frylle, joka päästää finaalin aikana itsestään Bryan Ferry -vaihteen irti.

“Sisters and brothers
should help each other!
Heavens above!
Hip hip hooray!
Yippee-ay, yippee-ay-yay!”

Kappaleesta loistaa ilo ja toiveikkuus – kyllä rakkaus jostain vielä ilmestyy, vakuuttelee Martin Fry sanoissaan, eikä kyynisempikään kuulija voi muuta kuin uskoa sanomaa, hymyillä ja tanssia.

The Lexicon of Loven menestystä ABC ei pystynyt enää toistamaan. Langanin tuottama kakkoslevy Beauty Stab floppasi, ja vaikka How to be a… Zillionaire! ja sen singlet nostivat yhtyeen taas listoille, asiat eivät olleet enää samalla tavalla. Yhtye oli kutistunut Fryn ja kitaristi-kosketinsoittaja Mark Whiten ympärille, ja Horn oli puolestaan jo aikaa sitten siirtynyt muiden menestyksekkäiden projektien – muun muassa mainitun The Art of Noisen sekä Frankie Goes to Hollywoodin – pariin.

Kun Horn nosti kytkintä, jäi ABC matkan varrelle. Fry ja White jatkoivat levyttämistä yhdessä vuoteen 1992 asti, jolloin White vetäytyi musiikista kokonaan. Fry otti ABC-nimen uudelleen käyttöön vuonna 1997 ja on sittemmin julkaissut kaksi albumia. Vaikka ABC oli The Human Leaguen ja Heaven 17:n ohella Sheffieldin musiikkikentän kaupallisesti menestyneimpiä yhtyeitä 1980-luvulla ja pääsi useaan otteeseen nauttimaan listamenestyksestä myös Yhdysvalloissa, on yhtyeen muu tuotanto jäänyt jälkikäteen varsin vähälle huomiolle.

Syy on selvä. Yhtyeen uraa tarkastellessa on The Look of Loven sekä sen sisältäneen albumin jättämä varjo vielä suurempi kuin se, minkä vaikkapa Don’t You Want Me heijastaa The Human Leaguen ylle. Sen sijaan tuottajansa Hornin diskografiassa The Look of Love seisoo ylpeänä osana Video Killed the Radio Starin, Relaxin ja – jos 2000-luvulle katsotaan – vaikkapa LeAnn Rimesin Can’t Fight the Moonlightin muodostamaa pophittien jatkumoa.

Yhteistä näille kaikille lauluille on myös se, että ne ovat jääneet esittäjiensä urien kohokohdiksi, ainoiksi suuren yleisön tuntemiksi kappaleiksi.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Rakkauden katseesta kirjoittivat popklassikon myös Burt Bacharach ja Hal David. Alun perin Dusty Springfieldin Casino Royale -soundtrackille levyttämän kappaleen ovat esittäneet vuosien varrella muun muassa Nina Simone, Sergio Mendes, The Delfonics, Dionne Warwick ja ehkä mieleenpainuvimmin Isaac Hayes, jonka tässä kuultava versio vuodelta 1970 on yksi modernin rytmimusiikin samplatuimmista.

Video ei ole enää saatavilla