Abba. Frida, Benny, Agnetha ja Björn.

Teemu Eskelinen perkaa Ruotsi-popin kuninkaallisten tuotannosta lisää heikommin tunnettuja helmiä.

Koska ensimmäinen Nuorgam-juttuni aikoinaan kertoi Abbasta, päätin Nuorgamin toisen tulemisen yhteydessä kaivella lisää maailman menestyneimmän ruotsalaisyhtyeen tuntemattomampia, mutta suurimpien hittien kanssa täysin yhdenvertaisia kappaleita.

Toinen kimmoke tähän oli viimekesäinen vierailuni Tukholman Abba-museossa, mikä sai paneutumaan ja syventymään yhtyeen musiikkiin vielä intensiivisemmin. Ymmärsin, että Bennyn ja Björnin sävel- ja sanakynät vain terävöityivät loppua kohden kokemuksen (musiikista ja elämän eri alueilta, hyvässä ja pahassa) karttuessa.

Abba-museon avaamisesta tulee tänään 7. toukokuuta kuluneeksi päivälleen viisi vuotta.

Vaikka Abban viimeinen albumi The Visitors oli selkeästi vaisumpi myyntimenestys kuin pari edeltäjäänsä, olen listannut siltä (ja albumilta lohkaistujen singlejen b-puolilta) näille kahdelle listalle yhteensä seitsemän kappaletta.

#1 Disillusion (Ring Ring, 1973)

Agnetha Fältskog, kuten kaikki muutkin Abban jäsenet, oli tehnyt jo mainittavan uran ennen Abbaa. Agnetha myös sävelsi ja sanoitti osan soololevyjensä materiaalista. Disillusion on ainoa Abban nimissä julkaistu Agnethan sävellys bändin aktiiviaikana (sanoitus on Björnin käsialaa). Ruotsinkielinen versio kappaleesta julkaistiin nimellä Mina ögon Agnethan sooloalbumilla Elva kvinnor i ett hus vuonna 1975. Tiettävästi Benny ja Björn yrittivät patistaa Agnethaa kirjoittamaan enemmänkin kappaleita Abballe, mutta tämä vetosi lastenhoitovelvoitteisiin ja siihen, etteivät hänen kappaleensa olleet hänen omasta mielestään Abballe sopivia. Toista Agnethan sävellystä I’m Still Alive (sanoitus Björnin) Abba esitti ainoastaan livenä vuoden 1979 kiertueella, ja tämän kappaleen virallinen liveversio julkaistiin vasta vuonna 2014 Live at Wembley Arena -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Suzy Hang-Around (Waterloo, 1974)

Ryhmän ulkopuolelle jättämisestä kertova kappale, jonka aiheeseen useimmat, joilla sisaruksia on, saavat varmasti jonkinmoista kosketuspintaa. Björn, vuotta vanhemman isoveljen roolissa, ei tahdo pikkusisko-Suzyn roikkuvan häntäkärpäsenä perässään ja kavereineen kehottaa häntä häipymään ja hankkimaan omia ystäviä. Ja kun Suzy-parka menee kertomaan äidille, isoveli saa äidiltä nuhteet. Mutta siinä samassa, kun äiti kääntää selkänsä, isoveli ja kaverit julmasti jatkavat kiusaamista. Kappale ei kerro, mitä Suzylle tapahtui tämän jälkeen: saiko hän omia ystäviä, vai jäikö lopulta yksin. Biisistä tavallaan puuttuu kolmas säkeistö.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Hey, Hey Helen (Abba, 1975)

Toinen kipeän aiheen kappale. Kappaleen päähenkilö Helen on jättänyt miehensä ja päätynyt yksinhuoltajaksi. Biisissä pohditaan hänen ratkaisunsa oikeellisuutta, kun lapset itkevät isänsä perään. Biisi julkaistiin albumin lisäksi myöhemmin Fernando-singlen b-puolella, ja ehkä siksi se jäikin hieman varjoon.

Video ei ole enää saatavilla

#4 I’ve Been Waiting for You (Abba, 1975)

Käsittämättömän kaunis kappale. Rakkaudentunnustus viimein löytyneelle rakkauden kohteelle ajalta, jolloin kaikki oli Abba-leirin parisuhteissa vielä hyvin.

Video ei ole enää saatavilla

#5 One Man, One Woman (Abba – The Album, 1977)

Kappale parisuhteen voimasta ongelmien keskellä. Fridan tumma ääni pääsee tässä oikeuksiinsa. Sen verran huomiota tämä kappale on aikoinaan saanut, että siitä on tehty ihan virallinen musiikkivideokin.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Lovelight (single, 1979)

Tällaisen timantin Abba jätti Chiquitita-singen b-puolelle vuonna 1979. Ilmeisesti pakko, koska Voulez-Vous’lle oli tyrkyllä niin paljon hyviä kappaleita, ettei kaikkia yksinkertaisesti voinut mahduttaa albumille. Arpa osui tällä kertaa Lovelightiin.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Angeleyes (Voulez-Vous, 1979)

Yksi kappaleista, joka syrjäytti Lovelightin Voulez-Vous-albumilta. Kappaleessa törmätään ex-heilaan kulkemassa uuden naisystävän kanssa ja jäädään miettimään, olisiko naiselle pitänyt kertoa miehen petollisista enkelinsilmistä…

Video ei ole enää saatavilla

#8 Kisses of Fire (Voulez-Vous, 1979)

Diskovaikutteinen henkäilysäkeistö ja täydellinen popkertosäe. Oivallinen päätöskappale Voulez-Vous-albumille. Enempää ei tarvitse sanoa.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Elaine (single, 1980)

The Winner Takes It Allin b-puoleksi päätynyt kappale heijastelee erään tulkinnan mukaan kuuluisuuden varjopuolia: kuuluisa ihminen on pakotettu olemaan kuin kala maljassa. Rauhassa kulkeminen ja yksityisyys on mennyttä, kun olet kuuluisa ja sekä manageri että fanit haluavat sinusta pienen palasen, eivätkä ymmärrä, että sinäkin olet ihminen, joka tarvitsee oman tilansa ja yksityisyytensä. Toinen tulkinta kertoo Elainen olevan epätoivoisessa tilanteessa ja yrittävän paeta epämiellyttäviä ihmissuhteita – siinä kuitenkaan onnistumatta.

Video ei ole enää saatavilla

#10 The Way Old Friends Do (Super Trouper, 1980)

Ystävyyttä ylistävä yhteislaulu Auld Lang Synen tapaan. Agnetha ja Frida ovat todistettavasti laulaneet tätä yhdessä samalla lavalla viimeksi vuonna 2016, Bennyn ja Björnin ensitapaamisen 50-vuotisjuhlassa.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Should I Laugh or Cry (single, 1981)

The Visitors oli täynnä niin upeita kappaleita, että tämän biisin kohtaloksi jäi pudota siltä pois. Kenties tapahtunutta kompensoitiin sillä, että kappale valittiin sekä One of Usin että When All Is Said and Donen b-puoleksi. Sanoitus käsittelee ihmisen muuttumista aivan toisenlaiseksi kuin hän on aiemmin ollut. Tämä henkilön käytös on sellaista, ettei toinen voi kuin miettiä, pitäisikö itkeä vai nauraa… Fridan lauluosuudet ovat tässäkin kappaleessa täysin omaa luokkaansa.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Soldiers (The Visitors, 1981)

Abballe epätyypillisellä poljennolla eteenpäin kulkeva kappale osoittaa, että Benny ja Björn osasivat kirjoittaa myös todella vakavista aiheista. Soldiers on kirjoitettu kylmän sodan ja kahden suurvallan asevarustelun ollessa huipussaan, eikä sen sanoma tunnu kaukaiselta nykypäivänäkään, valitettavasti. Ei-taistelevan henkilön näkökulmaa tarkastelemalla voi ymmärtää väkivallan pelon, mutta jos sota syttyy, kaikkien täytyy tehdä osansa, mitä se sitten tilanteessa tarkoittaakaan. Sotilaat laulavat eri lauluja kuin me tavalliset ihmiset, mutta kun torvensoittaja alkaa soittaa, myös meidän täytyy tanssia…

Video ei ole enää saatavilla

#13 I Let the Music Speak (The Visitors, 1981)

Abban loppuvaiheessa Frida pääsi esittelemään osaamistaan kiitettävissä määrin ja näytti usein esimerkein, kuinka moneen hänen äänensä oikein taipui. Sävellyksenä I Let the Music Speak vihjailee Bennyn ja Björnin tulevista retkistä musikaalien parissa. Sanoitus kertoo yksinkertaisesti laulajan intohimosta laulaa ja puhua musiikin kautta.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Two for the Price of One (The Visitors, 1981)

Hauska kertomus yksinäisestä, rautatieaseman laitureita siivoavasta miehestä, joka näkee paikallisessa lehdessä kiinnostavan seuranhakuilmoituksen, soittaa siinä olevaan numeroon kolmen kimppa mielessään, mutta kohtaakin kappaleen lopussa yllätyksen…

Video ei ole enää saatavilla

#15 Slipping Through My Fingers (The Visitors, 1981)

Sydäntäsärkevä tilitys vanhempien tunteista, kun lapsi kasvaa ja lipuu pikkuhiljaa otteesta. Varsinkin Agnetha tunsi pohjatonta syyllisyyttä siitä, ettei hän ja Björn olleet jatkuvien promo- ja keikkakiertueiden takia lastensa Lindan ja Christianin varhaislapsuudessa tarpeeksi läsnä. Björn kirjoitti kappaleen sanat eräänä aamuna sen jälkeen, kun oli vienyt 7-vuotiaan Lindan kouluun ja jäänyt katsomaan hänen peräänsä.

Video ei ole enää saatavilla

Jääneito Agnetha.

”Standing on the boulevard
You wish to know my name
I’m the Ice Maiden
I think perhaps you like being unhappy
I’m the Ice Maiden,
the limit of your dreams”
(Prefab Sprout – The Ice Maiden)

Tällä viikolla uuden albumin julkaiseva Agnetha Fältskog tulee aina olemaan suurelle yleisölle ”se ABBAn blondi”. Eikä ole lainkaan hullumpi saavutus tulla muistetuksi maailman parhaan popyhtyeen ensimmäisenä A-kirjaimena. Silti Agnethalla on ollut elämää ja uraa kiitettävästi myös ennen ja jälkeen superbändin.

Kaksitoista sooloalbumia levyttänyt laulajatar on myynyt miljoonia leyjä myös omissa nimissään. ABBAssa Agnetha keskittyi tulkitsemaan hänelle kirjoitettuja lauluja, soololevyillään lahjakas muusikko on toiminut monipuolisemmin. Esimerkiksi Fältskogin viisi ensimmäistä ruotsinkielistä levyä ovat pääosin hänen itsensä säveltämiä ja sanoittamia.

Jönköpingissä vuonna 1950 syntynyt Agnetha Åse Fältskog osoitti musiikillista lahjakkuuta pienestä pitäen. Kunnianhimoinen isä tuki tyttärensä harrastusta, joka alkoi pianotunneilla, cembalon soitolla ja kuorolaululla 8-vuotiaana. 15-vuotiaana Agnetha esiintyi viikonloppuisin paikallisen bändin kanssa tanssilavoilla, ja pari vuotta myöhemmin hänen demonsa Jag var så kär kiinnitti Cupol Recordsin (CBS) huomion.

Ajan tyylinvastaisesti Agnethaa ei laitettu laulamaan käännösiskelmiä, vaan hänen ensimmäinen singlensä, haikea schlager Jag var så kär oli 17-vuotiaan oma sävellys ja sanoitus. Se myi heti kättelyssä melkein 100 000 kappaletta. Liekö Suomessa yhtään tuon ajan naispuolista iskelmätähteä, joka olisi menestynyt itse kirjoittamillaan kappaleilla?

Vuosina 1967–71 Agnetha julkaisi neljä Ruotsissa hyvin menestynyttä albumia, jotka olivat, enemmän tai vähemmän, nuoren naisen omasta kynästä.

Video ei ole enää saatavilla

1960-luvun lopussa Agnetha tapasi Björn Ulvauksen, suositun Hootenanny Singersin jäsenen ja biisinkirjottajan. Pari rakastui ja meni naimisiin vuonna 1971. Ensimmäiset ABBA-singlet (tuolloin vielä nimellä Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frida) julkaistiin vuonna 1972. Neljän tunnetun muusikon ryhmää pidettiin Ruotsissa heti alusta alkaen ”superbändinä”. Ensimmäinen albumi Ring Ring myi hyvin Skandinaviassa, ja seuraavana vuonna ABBAksi nimetty nelikko osallistui Eurovision laulukilpailuihin.

Waterloo voitti, ja loppu on historiaa. Vuosina 1974–82 ABBA oli yksi maailman suosituimpia ellei suosituin yhtye. Vaikka bändin miehet kirjoittivat ja tuottivat materiaalin, olivat ABBAn tähdet ehdottomasti Agnetha ja Frida. Tummassa ja vaaleassa kaksikossa oli naapurintyttömäisen viehätyksen lisäksi pohjoismaista viileyttä ja kauneutta.

Video ei ole enää saatavilla

Musiikillisesti Agnethan herkkä sopraano ja Fridan tummempi mezzosopraano erottuivat toisistaan, ja tarvittaessa täydensivät toisiaan täydellisesti. Visuaalisesti bändin ilme rakennettiin naisten varaan. Tumma ja vaalea, tulinen ja kylmä, viaton ja villi, yö ja päivä. Agnetha nähtiin varsinkin Skandinavian ulkopuolella eksoottisena pohjoisena jääneitona. Nauravana, mutta surusilmäisenä, herkkänä ja ehkä hieman salaperäisenäkin.

Vastakohdissa on voimaa. Frida ja Agnetha vuonna 1975.

”I like Abba, I like the fact that their use of the English language has that once-removed quality, partly because they’re Swedish and partly because the American rock’n’roll experience doesn’t come naturally to them. But they have an image of glamour that is peculiarly European.”
(Paddy McAloon [Prefab Sprout], 1990)

Kauneus on aina ollut valttia popmaailmassa. Agnethan ulkonäkö ja sentimentaalinen, nuoruudenidoli Connie Francisilta omaksuttu laulutapa muodostivat Bennyn & Björnin sävellysten kanssa ennenkuulumattoman tehokkaan yhdistelmän.

Kuka muu olisi voinut esittää vaikkapa The Winner Takes It Allin niin uskottavasti kuin Agnetha? Kappale on ABBAn hienoimpia hetkiä ja oppikirjaesimerkki siitä, kuinka patetia tehdään oikein. The Winner Takes It All on Agnethan ex-miehen kirjoittama kappale katkerasta erosta, jonka laulaa kukapa muu kuin kappaleen kirjoittajan ex-vaimo.

Video ei ole enää saatavilla

ABBAn menestyksestä on kirjoitettu paljon. Se on muuttunut yhdestä maailman suosituimmista yhtyeistä The Beatlesin kaltaiseksi instituutioksi, jonka levyjä myydään edelleen joka vuosi miljoonia, 30 vuotta bändin hajoamisen jälkeen. Tällä viikolla Tukholmassa avataan  virallinen ABBA-museo. Veikkaan, että bändin jäsenet eivät villeimmissä unelmissaankaan kyenneet ennustamaan tämänkaltaista perintöä.

Poptehtaan kivijalkana oleminen ei ollut nelikolle kevyttä harrastelua. ABBA työskenteli yli kymmenen vuotta melkein tauotta, ja samaan aikaan molemmat avioparit yrittivät myös elää perhe-elämäänsä.

Agnetha ja Björn saivat kaksi lasta, mutta liitto päätyi eroon vuonna 1978. Jäsenten yksityiselämä ei vaikuttanut ABBAn toimintaan; hittitehdas toimi business as usual -periaatteella vuoteen 1982 asti.

The Visitors -levyn jälkeen bändi jäi luovalle hengähdystauolle, jonka aikana jäsenten oli tarkoitus keskittyä hetkeksi soolouriinsa. Kuten tiedetään, tauosta tuli pysyvä. Virallista hajoamisilmoitusta bändi ei koskaan ole antanut.

Video ei ole enää saatavilla

Agnetha oli levyttänyt ABBA-vuosinaan yhden soololevyn. Kunnianhimoinen Elva kvinnor i ett hus (1975) on Agnethan itsensä tuottama ja säveltämä albumi, ainoana poikkeuksena ruotsinkielinen versio ABBAn SOS-hitistä.

ABBAn suvereenin menestyksen jälkeen oli kuitenkin aika kokeilla pulahtamista kansainvälisille vesille. Agnehtan ensimmäistä englanninkielistä soololevyä tuottamaan palkattiin Blondien menestyslevyt orkestroinut Mike Chapman. Vuonna 1983 kauppoihin saatu Wrap Your Arms Around Me on söpö ja melko harmiton kokonaisuus, joka menestyi mukavasti ympäri Eurooppaa. Ja käväisipä levyltä poimittu Can’t Shake Loose Yhdysvaltojenkin top 30 -listalla. Isoa soolotähteä levy ei kuitenkaan Agnethasta tehnyt.

Video ei ole enää saatavilla

Eikä tehnyt synteettinen Eyes Of A Woman (1985) tai Los Angelesissa äänitetty, jenkkien MOR-kermalla kuorrutettu I Stand Alone (1987), jolla olivat mukana muun muassa Diane Warren, Albert Hammond ja Peter Cetera. Vaikka molemmat levyt myivät hyvin Skandinaviassa ja esimerkiksi I Stand Alone oli vuoden 1988 myydyin levy Ruotsissa, oli Agnethan popunelmasta kadonnut paras puhti. Neljääkymmentä lähestyvä tähti päätti keskittyä lastensa kasvattamiseen ja jättää showbisneksen, ainakin toviksi.

Seurasi 17 vuoden hiljaisuus, jonka aika Fältskog nimettiin Ruotsin lehdistön toimesta myyttiseksi ”uudeksi Garboksi”. Kaikkien yllätykseksi Agnetha kuitenkin vielä palaisi.

Video ei ole enää saatavilla

Abba: Björn, Ann-Frid, Agnetha, Benny.

Kaikkihan tietävät Abbalta ainakin yhden kappaleen, oli se sitten Dancing Queen, Waterloo, Money Money Money, Mamma Mia tai The Winner Takes It All. Aika monelta meistä myös löytyy joku Abban kokoelmalevy hyllystä (myöntäkää pois); ruotsalaispoppoon musiikki on useimpien mielestä vähintään ”ihan kivaa”.

Mutta mikä tekee Abbasta yhden kaikkien aikojen popyhtyeistä? Syitä on useita, päällimmäisinä tietenkin Benny Andersson ja Björn Ulvaeus sekä heidän uskomaton sävelkynänsä ja melodiavaistonsa sekä Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin keskenään erisävyiset mutta yhdessä niin hyvin soivat lauluäänet. Yksi tärkeä tekijä voi olla se, että vaikka Abba henkilöityi neljään jäseneen, sen kaikilla levyillä soittaa lähes sama joukko studiomuusikoita, muun muassa rumpalit Ola Brunkert ja Roger Palm, basisti Rutger Gunnarsson sekä kitaristit Janne Schaffer ja Lasse Wellander. Heidän sovituksellista panostansa ja musiikillisia näkemyksiään ei voi Bennyn ja Björnin ”virallisista” sovituksista huolimatta kiistää.

Seuraavat viisitoista kappaletta eivät edusta Abban kaikkein suurimpia hittejä, vaikka muutama niistä löytyykin esimerkiksi More Abba Gold -kokoelmalta. Niiden tarkoitus on kuvastaa, mihin kaikkeen Abban musiikki taipui ja kuinka monipuolista se olikaan. Ennen kaikkea Abba oli kuitenkin hyväntuulinen, mieleenjääviä ja koskettavia popmelodioita tuottanut joukkio.

#1 HE IS YOUR BROTHER (RING RING, 1973)

Ennen kuin manageri Stig Anderson keksi nimetä bändin sen jäsenten alkukirjaimien mukaan, bändi käytti vielä nimenään jäsentensä etunimiä (Björn & Benny, Agnetha & Frida). Tällä nimellä julkaistiin ensilevy Ring Ring, jolta sekä tämä että toinenkin kanssaihmisiä tukemaan kannustava laulu People Need Love ovat peräisin.

Video ei ole enää saatavilla

#2 DANCE (WHILE THE MUSIC STILL GOES ON) (WATERLOO, 1974)

Euroviisuvoiton jälkeen julkaistu Waterloo-albumi nosti Abban (jonka nimen perässä mainittiin vielä tässä vaiheessa myös jäsenten nimet) pikkuhiljaa kansainväliseen tietoisuuteen. Tämä Björnin ja Agnethan laulama erobiisi kertoo siitä, kun suhde on jo loppusuoralla ja tiet erkanemassa, mutta tanssitaan nyt vielä yksi tanssi viimeisiksi jäähyväisiksi. Ketään ei käy syyttäminen, kaikki on edelleen hyvin ja maailma pyörii, vaikkemme enää olekaan yhdessä.

Video ei ole enää saatavilla

#3 SITTING IN THE PALMTREE (WATERLOO, 1974)

Abba kokeili uransa varrella monenlaisia tyylilajeja, etenkin ensimmäisillä levyillään. Uran loppu taas meni pääasiassa tanakan diskokompin säestyksellä. Kolme ensimmäistä levyä olivat tyylillisesti eniten lähinnä ajan hengen mukaista glamrockia ja kevyttä poppia. Mukaan mahtui kuitenkin muun muassa tämä reggaetyylittely, jossa Björn haikailee palmun latvassa rakkaansa perään. Seuraavalla levyllä mentiin vielä syvemmälle musiikkityyliin Tropical Lovelandin myötä.

Video ei ole enää saatavilla

#4 INTERMEZZO NO. 1 (ABBA, 1975)

Benny Anderssonin kunnianhimoinen instrumentaalisävellys löysi tiensä Abban kolmannelle albumille. Se on Abban kahdesta instrumentaalikappaleesta ensimmäinen. Toinen on Arrivalin nimikappale.

Video ei ole enää saatavilla

#5 BANG-A-BOOMERANG (ABBA, 1975)

Bang-a-Boomerang oli alun perin Bennyn ja Björnin Ruotsin 1975 ”euroviisukarsintoihin” (Melodifestivalen) säveltämä kappale, jonka esitti duo Svenne & Lotta. Kappale sijoittui kolmanneksi ja menestyi kohtuullisesti Ruotsin radiosoittolistalla, jolla se viihtyi yhteensä 7 viikkoa ja nousi parhaimmillaan sijalle 2. Yllättäen myös Abba päätti levyttää kappaleen sen alkuperäisillä englanninkielisillä sanoilla (Svenne & Lotta esittivät biisin ruotsiksi). Biisin sanoma on nerokas: jos antaa rakkautta, se tulee bumerangin lailla antajalleen takaisin.

Video ei ole enää saatavilla

#6 DUM DUM DIDDLE (ARRIVAL, 1976)

Ärsyttävä hokema kertosäkeessä pilaa joskus koko kappaleen, vaikka sävellys olisikin huippuluokkaa. Dum Dum Diddlen pelastaa sen epätoivoisuutta tihkuva aihe: tyttö ihastuu viulunsoittajaan, joka vain harjoittelee ja harjoittelee, eikä huomaa tyttöä lainkaan. Siksi tämä toivookin olevansa soittajan viulu, jotta pääsisi lähemmäksi ihastustaan. Biisi sisältää loistavan riimin: “And you’re only smilin’ / when you play your violin’”.

Video ei ole enää saatavilla

#7 MY LOVE, MY LIFE (ARRIVAL, 1976)

Erobiisien tekijänä Abba oli ykkösluokkaa, ja muutamaan kappaleeseen se sai mukaan omakohtaisiakin kokemuksia. Suotta The Winner Takes It Allin varjoon on jäänyt vuoden 1976 My Love, My Life, jossa on siinäkin nerokas riimi: “But I know I don’t possess you / so go away, God bless you”.

Video ei ole enää saatavilla

#8 I’M A MARIONETTE (ABBA – THE ALBUM, 1977)

Vuonna 1977 Abbalta ilmestyi sekä uusi studioalbumi että elokuva, jotka nimettiin viisaasti The Albumiksi ja The Movieksi. Suosio oli kasvanut jo sen verran suureksi, että bändi otti riskin ja käytti kiertueella osan konserttiajasta esittääkseen neljän kappaleen mittaisen minimusikaalin The Girl With Golden Hair, joka kertoi laulavan maalaistytön matkasta showbisneksen sätkynukeksi. Agnetha ja Frida esittivät molemmat pääosaa yhdessä ja erikseen, samanlaisiin asuihin ja peruukkeihin sonnustautuneina. Minimusikaali sisältyi myös The Albumille lukuun ottamatta sen viimeistä osaa Get on the Carouselia, joka nähdään kuitenkin The Moviessa.

Video ei ole enää saatavilla

#9 HOLE IN YOUR SOUL (ABBA – THE ALBUM, 1977)

Get on the Carouselin sijaan The Albumille valittiin viime hetkellä hyvin samankaltainen Hole in Your Soul, johon totta puhuen siirrettiin suoraan joitain elementtejä poisjääneestä kappaleesta. Levyllä biisi kuullaan juuri ennen minimusikaalin kolmea ”kohtausta”.

Video ei ole enää saatavilla

#10 AS GOOD AS NEW (VOULEZ-VOUS, 1979)

Voulez-Vous on eittämättä Abban diskovaikutteisin albumi huolimatta siitä, että se sisälsi myös balladit Chiquitita ja I Have a Dream. Levyn aloituskappaleessa As Good As New’ssä bändi innostuu melko funkikkaaksi, unohtamatta silti popsensibiliteettiä.

Video ei ole enää saatavilla

#11 THE KING HAS LOST HIS CROWN (VOULEZ-VOUS, 1979)

Tässä kappaleessa irvaillaan vahingoniloisesti kaverille, jonka uusi tyttöystävä on tylysti dumpannut. Ja kuten Björn kappaleen esittelyssä toteaa, tarinalla ei ole mitään tekemistä Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

#12 ME AND I (SUPER TROUPER, 1980)

Erittäin tarttuva pohdiskelu ihmisen kaksijakoisuudesta. Kappaletta ei julkaistu koskaan singlenä, minkä takia se kenties jäi Super Trouperin isojen hittien varjoon. Tässä tv-performanssi Dick Cavett Show’sta vuodelta 1981.

Video ei ole enää saatavilla

#13 WHEN ALL IS SAID AND DONE (THE VISITORS, 1981)

Vuoteen 1981 tultaessa Abba oli kokenut lähes kaiken, mitä yhtye voi popurallaan saavuttaa, parisuhteiden hajoamista myöten. Jos The Winner Takes It All kertoi Agnethan ja Björnin erosta, When All Is Said And Done on viittaus Bennyn ja Fridan eroon. Fridan omakohtainen tulkinta tekstistä oli studiossa niin jäätävä, että kappaleen taustat piti äänittää uudelleen.

Video ei ole enää saatavilla

#14 HEAD OVER HEELS (THE VISITORS, 1981)

Head Over Heels (työnimi ”Tango” viitannee sävellyksen tunnelmaan) on kuvaus itsetietoisesta ja vahvasta naisesta, joka haluaa päsmäröidä ja olla aina esillä. Onnettoman miehensä, joka haluaisi joskus toteuttaa itseään, hän raahaa mukanaan ja vaientaa sanoin: ”That’s all very fine / Exert that will of your own / When you’re alone / Now we’d better hurry”. Julma nainen.

Video ei ole enää saatavilla

#15 THE DAY BEFORE YOU CAME (SINGLE, 1982)

The Visitorsin jälkeen Abba ei julkaissut enää kuin muutaman singlen ennen hajoamistaan. Tämä on niistä se klassikoksi muodostunut. Kuvaus naisen tavanomaisen tylsästä päivästä juuri ennen kuin hänen elämäänsä astuu ”sinä”. Suosikkisarja Dallas mainittu!

Video ei ole enää saatavilla

15 VÄHÄN TUNTEMATTOMAMPAA ABBA-KLASSIKKOA

”You’re the dancing queen, young and sweet, only seventeen /
dancing queen, feel the beat of the tambourine”

ABBAn neljännen albumin, Arrivalin, ensimmäinen single sai ensiesityksensä vuoden 1976 elokuussa – päivää ennen kuin Kaarle XVI Kustaa ja Silvia Sommerlath saivat toisensa. Kappaleesta tuli ABBAn ainoa listaykkönen Yhdysvalloissa. Se nousi listaykköseksi myös kahdessatoista muussa maassa – ei kuitenkaan Suomessa, jossa sen parhaaksi sijoitukseksi jäi kolmas. Yhteensä singleä myytiin yli 3 miljoonaa kappaletta. Dancing Queenin ovat levyttäneet muun muassa Erasure, Redd Kross, Diablo ja Rajaton. Keikoilla tätä romanttisen popin mestariteosta ovat soittaneen esimerkiksi Belle & Sebastian, Kylie Minogue, Robyn ja John Frusciante.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Kun U2 esiintyi vuonna 1993 Tukholmassa, ABBAn Björn Ulvaeus ja Benny Andersson nousivat lavalle ja esittivät kappaleen yhdessä irlantilaisyhtyeen kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Morrissey, tuhma setä – kokoelmien julkaiseminen saa riittää!

Kun Morrissey ilmoitti julkaisevansa 25. huhtikuuta uuden kokoelmalevyn The Very Best of Morrissey, fanien leuat loksahtivat auki, joskaan eivät ihan artistin toivomasta syystä.

Voiko olla, ettei Morrissey muista edellisen julkaisunsa olleen myös kokoelma, viime levyjen b-puolikappaleita yhteen koonnut Swords (2009)? Ja että edellisestä varsinaisesta hittikokoelmastakaan ei ole aikaa kuin kolme vuotta?

Mikä turhauttavinta, uuden kokoelman kappalelista on kuin arpomalla laadittu, ja se ohittaa kokonaan indiepopin kummisedän viimeisen viidentoista vuoden aikaisen tuotannon.

Morrisseyn tapauksessa yksi selitys kokoelmien paljoudelle ja vaihtelevalle laadulle on jatkuvasti vaihtuva levy-yhtiö: Moz on soolouransa aikana levyttänyt ainakin kuudelle eri levymerkille.

Haluamme kuitenkin uskoa, että artistilla itselläänkin on päätösvaltaa sen suhteen, mitä hänen tuotannollaan tehdään. Niinpä olemme tässä artikkelissa tapojemme vastaisesti vähän ilkeitä Morrisseylle ja neljälle muulle artistille, jotka olemme valmiita asettamaan kokoelmienjulkaisukieltoon.

1. Kauko Röyhkä

Kauko Röyhkää on kutsuttu Suomen Morrisseyksi, eikä syyttä. Kumpikin miehistä tekee musiikillisesti sangen perinteistä mutta sanoituksiltaan haastavaa ja provosoivaa kitararockia, ja herrat ovat ilmeisiä sielunsukulaisia hiustyylin perusteella.

Sukulaisuutta löytyy myös kokoelmarintamalla. Röyhkältä on tämän vuosituhannen puolella julkaistu kuusi kokoelmaa, saman verran kuin varsinaisia studiolevyjä – ja niihin on laskettu mukaan yhteislevyt Riku Mattilan, Mikkelin kaupunginorkesterin ja Rättö & Lehtisalon kanssa.

Levy-yhtiöteknisistä syistä (Röyhkä on levyttänyt laskentatavasta riippuen ainakin viidelle eri merkille) johtuen suurin osa Röyhkän kokoelmista on perin turhauttavia.

Kauko Röyhkä & Narttu -kokoonpanon levytyksistä koottuja paketteja on neljä: Kulta-aika (1986), Extra (1988), Talo meren rannalla (1996) ja Menneisyyden taikaa etsimässä 1980–1990 (2009). 1990-luvun EMI-levytykset on niputettu kahdelle Pohjoinen taivas -kokoelmalle (1997 ja 2000), ja Ranka-merkille tehty parhaimmisto löytyy levyltä Selkäranka 1996–2004 (2004).

Näiden lisäksi on olemassa muun muassa kaksi 20 suosikkia -sarjassa julkaistua, ulkoasultaan melko karua kokoelmaa, Lauralle (1998) ja Talo meren rannalla (2002), jota ei missään nimessä pidä sekoittaa vuonna 1996 julkaistuun samannimiseen kokoelmaan!

Lähimmäksi koko uran järkevästi yhteen niputtavaa pakettia pääsevät Räyhähenki muistelee (2000) ja Lauluntekijä (2006), mutta ensimmäiseltä puuttuu mm. 80-luvun olennainen hitti Majavalakki, jälkimmäinen taas sivuuttaa hienon Jumalan lahja -albumin melkein kokonaan.

Kattavan Röyhkä-kokoelmaboksin kasaaminen viimein olisi kulttuuriteko ja säästäisi monen fanin hermoja.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 23/14

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Lauralle 8/14

Video ei ole enää saatavilla

Kauko Röyhkä & Narttu – Lauralle (Tavastialla 1985)

2. Abba

Kokoelmistaan yhtye tunnetaan, voisi Abba vastata vinoiluumme. Yhtyeen myydyin levy – ja Abban kaikkia levyjä on myyty paljon – on kokoelma, Abba Gold: Greatest Hits (1992), joka kuuluu myös maailman kolmenkymmenen myydyimmän albumin joukkoon.

Vaikka yhtyeen jäsenet näyttäytyvätkin toisinaan julkisuudessa yhdessä, ja paluuhuhut kiertävät netissä tasaisin väliajoin, uutta musiikkia vuonna 1982 levytysuransa lopettaneelta Abbalta on turha odottaa.

Siltikään yhtyeeltä ei tarvitsisi jatkuvasti tupata markkinoille uusia kokoelmia. 2000-luvulla niitä on ilmestynyt jo kolme: The Definitive Collection (2001), 18 Hits (2005) ja Number Ones (2006). Jokaisella kolmella kokoelmalla esiintyviä kappaleita on yhdeksän, ja ABBA on 2000-luvun myötä julkaissut enemmän kokoelmalevyjä kuin studioalbumeja.

Sitä ei oikeuta edes yksi historian pisimmistä loistavien popsinglejen putkista.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 8/10

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Mamma Mia, SOS ja Waterloo 8/10

Video ei ole enää saatavilla

Abba – SOS (1975)

3. Dingo

On oletettavaa, että 80-luvun suosituimmalta suomalaisyhtyeeltä on julkaistu monta kokoelmaa, mutta Dingon suhdeluku kokoelmien ja studiolevyjen välillä uhmaa Abbaakin.

Dingo julkaisi loiston päivinään kolme albumia, joita seurasi yksi 90- ja kaksi 00-luvulla tehtyä paluulevyä. Kokoelmia bändiltä on sen sijaan julkaistu kahdeksan, eikä siinä kaikki. Jos otetaan huomioon, että kolme kokoelmista on tupla-cd:itä ja yksi jopa triplalevy, Dingon kuuden levyn mittainen ura on koottu kolmelletoista cd:lle.

Armoa voimme antaa sen verran, että myönnämme triplakokoelman Kunnian päivät 1983–1986 olevan laadukas boksi, joka niputtaa hyvin yhteen kaiken 80-luvun Dingo-materiaalin. Toisaalta taas jokainen yhtyeen kokoelmista ohittaa 2000-luvun levyt, joten voidaan hyvällä syyllä väittää, että Dingon neljästä ensimmäisestä albumista on koottu kolmetoista kokoelmalevyä.

Se on aivan varmasti liikaa.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 6/8

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Autiotalo, Sinä ja minä, Rio ohoi, Jokainen aamu, Levoton tuhkimo ja Nahkatakkinen tyttö 7/8

Video ei ole enää saatavilla

Dingo – Levoton tuhkimo (Helsingin jäähallissa 1986)

4. Aerosmith

Aerosmith malttoi odotella kuuden studioalbumin ajan ennen ensimmäisen kokoelmansa julkaisemista. Vuonna 1980 julkaistun Greatest Hitsin myötä portit aukesivat, ja sen jälkeen moniongelmaisilta stadionkukoilta on ilmestynyt enemmän kokoelmia kuin studiolevyjä.

Steven Tylerin, Joe Perryn ja kumppaneiden tapauksessa uran jatkuvasta uudelleenpaketoimisesta ei voi syyttää vaihtuvia levy-yhtiöitä: Aerosmith aloitti levytysuransa Columbian huomassa, ja yhtye palasi sinne hypättyään Geffenin kelkkaan vuosiksi 1985–1993.

Nämä kaksi yhtiötä ovat pitäneet huolta, etteivät Aerosmith-kokoelmat lopu maailmasta. 80-luvulla niitä julkaistiin kaksi, 90-luvulla neljä ja viime vuosikymmenellä kuusi (seitsemän, jos Young Lust -kokoelman uusintapainos Gold lasketaan mukaan).

Loogisesti päätellen tällä vuosikymmenellä on luvassa peräti kahdeksan kokoelmaa Bostonin pahoilta pojilta, ja kappas: ensimmäinen niistä, Tough Love: Best of the Ballads, onkin kaupoissa 10. toukokuuta!

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 14/13

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Dream On 8/13 (Walk this Way 4 kertaa Run-D.M.C:n kanssa levytettynä versiona ja 5 kertaa alkuperäisenä)

Video ei ole enää saatavilla

Aerosmith – Dream On (Riossa 1984)

5. Morrissey

Niin, Morrissey, jonka yhdestoista kokoelmalevy The Very Best of ilmestyy 25. huhtikuuta. The Smiths-solistin ura on täynnä vaihtelevan tasoisia ja vaihtelevaa tarkoitusta palvelevia kokoelmia.

Osalla niistä on olennainen rooli Morrisseyn diskografiassa, kuten Viva Hate -soolodebyytin (1988) sisarteoksella, alku-uran sinkut yhteen koonneella Bona Dragilla (1990) ja sen eräänlaisella jatko-osalla Swords, jonka harvinaiset raidat päihittävät kevyesti viimeisimmän Moz-albumin Years of Refusal (2009).

Suurin osa niistä on puolestaan aivan käsittämättömiä, kuten skitsofreeninen World of Morrissey (1995), joka ei osaa päättää ollako hittikokoelma vai keräilijöille suunnattu erikoisjulkaisu.

Surullisinta tilanteessa on, että miehen urasta olisi koottavissa erinomainen singlekokoelma. Sen sijaan luvassa on taas yksi turha ja omituinen Morrissey-levy lisää.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 9/11

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Suedehead ja Everyday Is Like Sunday 7/11

Video ei ole enää saatavilla

Morrissey – Suedehead (1988)

Kuka artisti tai mikä yhtye on mielestäsi pahin kokoelmarikollinen? Kerro se alla kommenteissa.

Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta.

Stefan Wallin, 43, kulttuuri- ja urheiluministeri, RKP (21 – Varsinais-Suomi)

www.stefanwallin.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Elämäni biisit.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne ovat niitä, jotka ovat minulle eri tavalla henkilökohtaisesti tärkeitä.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Niille, jotka haluavat tulla musiikista hyvälle tai melankoliselle tuulelle.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Bruttolistalla oli ehkä 30 biisiä, jäljelle jäi 10. Olisi epäreilua yhdeksää biisiä kohtaan nostaa vain yhtä. Nuo kymmenen ovat lempparini, yhdessä ja erikseen.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Oliko Cat Stevensin Remember the days on the old school yard (sic) Spotifyssa?”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kotona, autossa, yksin.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Abba. Näin heidän voittavan vuoden 1974 Euroviisut, ja olen kuunnellut heidän musaansa siitä lähtien. Ajatonta, nerokasta musiikkia, josta tulee hyvä fiilis.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Jenni Vartiaisen. Se kolahti sekä hänen että Brunilan Teemun maukkaiden rytmien ansiosta. Vaimo hankki cd:n ja minä kuuntelin positiivisesti ällistyneenä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä, joo. Kaappi on myös täynnä vinyylejä.”

Spotify vai iTunes?

”Itse asiassa ei kumpaakaan.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin helmikuun lopussa työmatkalla New Yorkissa, ja kävin silloin kuuntelemassa Bon Jovin konserttia Madison Square Gardenissa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Ei ne ikinä tappelisi.”

Stefan Wallinin soittolista.

1. Eppu Normaali – Urheiluhullu
2. ABBA – Under Attack
3. Jenni Vartiainen – Nettiin
4. Magnus Uggla – Victoria
5. Juice Leskinen – Kaksoiselämää
6. Dire Straits – Industrial Disease
7. Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa
8. Madonna – Sorry
9. Hector – Lumi teki enkelin eteiseen
10. Peter Gabriel – Sledgehammer

Kuuntele Stefan Wallinin soittolista.