A.R. Kane, unipopin suuri tuntematon.

Dreampopista puhuttaessa ei ihan ensimmäisenä tule mieleen brittikaksikko A.R. Kane. Onkin ihan loogista, että yhtyettä on kutsuttu aikansa aliarvostetuimmaksi bändiksi. Ja jos A.R. Kane tulee joskus mieleen, niin silloin yleensä taustalla soi M/A/R/R/S-kollektiivin hitti Pump Up the Volume, jonka tekijäjoukkoon kuuluivat A.R. Kanen molemmat jäsenet, Alex Ayuli ja Rudy Tambala.

A.R. Kanen debyyttialbumin sixty-nine julkaisi Rough Trade. Musiikillisesti bändi liikkui jossain Cocteau Twinsin ja The Jesus And Mary Chainin välimaastossa. Lontoo, tyylikumppanit ja Rough Trade sekä bändin singlejä ennen debyyttiä julkaisseet 4AD ja One Little Indian olivat luonnollinen osa dreampop-maailmaa, mutta molempien jäsenten tummaihoisuus teki A.R. Kanesta yksinäisen poikkeuksen genressään.

Suurimman hittinsä A.R. Kane sai vuonna 1989 biisillä A Love from Outer Space, joka oli lohkaistu kakkosalbumilta ”i”. Debyyttialbumin haamut kummittelivat jossain taustalla, mutta maalailevaa laulua taustoitti entistä tanssittavampi rytmiikka, joka oli sukua saman ajanjakson brittiläiselle modernille soulille. Yhdistelmä oli melko eksoottinen ja siinä oli jotain samanlaista erikoisuutta kuin lapsena samaan lasiin kaadetussa maidossa ja kolajuomassa. Tosin sillä erotuksella, että kun kahta hyvää juomaa yhdistäessä syntyy nautintakelvoton yhdistelmä, oli A Love from Outer Space yhtäaikaisesti ärsyttävän kummallinen sekä miellyttävän tarttuva.

A Love from Outer Spacen ja ”i”:n jälkeen kaksikko oli lähes hiljaa seuraavat viisi vuotta ja hajosi sitten vuonna 1994 ilmestyneen kolmosalbuminsa jälkeen. Bändin ainoa hitti sopii mainiosti teemaa kartoittaville albumeille Pump Up the Volumen seuraan, mutta vielä paremmin debyyttialbuminsa sopii shoegazingin esikuvalevyjen hämärään joukkoon.

Video ei ole enää saatavilla

Colourbox...

...ja A.R. Kane.

M/A/R/R/S oli kahden tuntemattoman britti-indiebändin yhteistyöhanke, joka poiki kansainvälisen megahitin ja nuorgamilaisen popklassikon. Näin kävi, vaikka/koska 4AD-pomo Ivo Watts-Russellin järjestämät sokkotreffit kriisiytyivät alkuunsa musiikillisiin ja henkilökohtaisiin erimielisyyksiin.

Colourbox – veljekset Steve ja Martin Young vahvistettuna vokalisteilla ja muilla vierailijoilla – oli levoton keppostelijaporukka, joka ajoi syntsafiltterinsä läpi leegion lajityyppejä fiftarifiilistelystä reggaetulkintoihin. Bändin epävirallinen futiskisatunnari The Official Colourbox World Cup Theme voisi olla Pump Up The Volumen kolho isäpuoli.

A.R. Kanen Alex Ayuli ja Rudy Tambala puolestaan kuuluivat siihen pieneen piiriin, joka uskoi, että sähkökitarasta voi vielä saada irti jotain uutta ja jännittävää. Vuonna 1988 he villitsivät Britannian popjournalistit ekstaasin partaalle valtamerenä vellovalla esikoisalbumillaan sixty-nine. Seuraavan vuoden poppaavammassa ja leikkisämmässä ”i”-tuplassa riittää vieläkin ihmettelemistä.

Mutta nyt oltiin vielä vuodessa 1987. Kun yhteistä M/A/R/R/S-säveltä ei löytynyt, osapuolet vetäytyivät omiin poteroihinsa ja luovuttivat sitten tekeleensä toisilleen hienosäädettäviksi.

Sinkun A-raidaksi merkitty Pump Up The Volume on Colourboxia sämpleillä ja skrätseillä täydennettynä. Biisissä väitetään olevan myös häivähdys A.R. Kanen kitaraa – kertokaa toki kommenteissa, jos bongaatte sen.

Notkea komppi ja superpallona pomppiva basso tekivät aikalaisraporttien mukaan heti selvää jälkeä diskoteekeissä, mutta vasta lisäsämpleillä koukutettu remix-versio nosti Pump Up The Volumen hittiparaatien kärkeen (ja tuotti kitkerän sämple-oikeudenkäynnin – täältä löydät listan lainoista).

Siinä missä Hot Butterin novelty-ralli Popcorn breikkasi syntesoijan levylistoille 1970-luvun alussa, Pump Up The Volume esitteli suurelle yleisölle jorattavan äänikollaasin. Kun M/A/R/R/S jäi yhden (ykkös)hitin ihmeeksi, Bomb The Bass ja S’Express kiittivät ovenavauksesta ja täyttivät tyhjiön kokoamalla tuoreen genren seuraavat iskusävelmät.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS!

AA-raita Anitina (The First Time I See She Dance) on puhdasta A.R. Kanea, vaikka Colourbox lisäsi biisiin konebiitin. Se on omaperäinen ja vangitseva musiikkiesitys, joka on jäänyt tyystin kääntöpuolen Pulttibois-monsterin varjoon.

Video ei ole enää saatavilla