Nuorgamin maailman paras soittolista

Bileet.

Neljäkymmentäviisi nuorgamilaista valitsi sivustomme 1-vuotissyntymäpäivänkunniaksi mielestään maailman parhaan kappaleen ja perusteli valintansa. Tämä soittolista on maailman paras, koska sillä on vain maailman parhaita kappaleita. Tämä soittolista on Sinulle.

Kuuntele Nuorgamin maailman paras soittolista tästä ja lue perustelut alta.

Mike Post feat. Larry Carlton – Theme from Hill Street Blues

Mikko Valo

Se ei rypisty risaksi valinnan aiheuttamassa lähiluennassa.

Pelle Miljoona Oy – Juokse villi lapsi

Hannu Linkola

Yksivuotiaana opin puhumaan, kaksivuotiaana laulamaan tämän laulun. Sen jälkeen tiesin, että minun on opittava myös juoksemaan.

Neil Young – My My, Hey Hey (Out of the Blue)

Auroora Vihervalli

Koska nöyryys ei ole sisäänrakennettu hyve, sitä täytyy opetella.

The Kingsmen – Louie Louie

Juha Merimaa

Rockmusiikin dna:n tiivistys yhdellä otolla soitettuna.

The Byrds – Eight Miles High

Joni Kling

Innokkaana lintubongarina valitsin klassikon, joka kertoo lentämisestä.

The Beach Boys – Surf’s Up

Harri Palomäki

Äänessä, soinnuissa ja sanoissa soivat kaiken maailman sinfoniat.

The Walker Brothers – The Electrician

Juho Äijö

Yksinkertaisesti sykähdyttävin sähkötuolista koskaan tehty kappale, jonka lähietäisyydelle tuotu vieraantuneisuus muistuttaa pikemminkin Warholin ja Kubrickin töistä kuin popmusiikista.

David Bowie – A New Career in a New Town

Maija Vikman

Hieno, aikaa täydellisesti kestänyt kraut-ambient-vetäisy, joka henkii ujoa toiveikkuutta
tavalla, johon vain Bowie pystyy.

Cocteau Twins – Frou-frou Foxes in Midsummer Fires

Tapio Reinekoski

En tiedä, mistä maailmasta täydellisimmän yhtyeen täydellisimmän levyn täydellisin kappale on tänne joutunut, mutta se on paras varmasti sielläkin.

Boards of Canada – Roygbiv

Niko Vartiainen

Sanat ovat liian viallisia maailman parhaaseen kappaleeseen, sillä ilman niitäkin voi kahdessa ja puolessa minuutissa tavoittaa täydellisesti sekä kaipuun että toiveikkuuden.

Franco Battiato – Cuccurucucù

Gaius Turunen

Musiikin henkilökohtaisuus, poliittisuus ja tietoinen banaalius neljässä minuutissa, koska soittolistan haasteeseen ei voi yrittää vastata kuin kaikella tällä – tai sitten toistelemalla vaihtoehtoisia biisejä, mitä Battiato myöskin tekee.

Rahsaan Roland Kirk – Volunteered Slavery

Arttu Tolonen

Tämän ikiaikainen laulumelodia ja koko jutun kepeä yhdistelmä huumoria, svengiä ja henkisiin sfääreihin kurottavaa saksofonismia on aina kolahtanut tavalla, joka sivuuttaa tietoiset prosessini.

Fela Kuti & Africa 70 – Expensive Shit

Sami Sankilampi

Afrobeatin ja Fela Kutin tuotannon merkittävin ja asenteellisin kappale, jonka maailman irstaimmat torviosuudet kruunaavat.

Funkadelic – Cosmic Slop

Jarkko Immonen

Hypnoottista bassoa ajalta, jolloin termi ei tarkoittanut mitään ambient-hiirien siniaaltosilppua – lappu kielelle ja tulta munille, nyt saatana fiilistellään!

Marvin Gaye – Just to Keep You Satisfied

Timo Pennanen

Tämänkin takana on maailman aliarvostetuin ominaisuus ja olotila: katkeruus.

D’Angelo – Untitled (How Does It Feel)

Juuso Janhunen

Intohimo, raaka seksuaalinen energia, herkkyys, tyylipuhtaus, haikeus, yksinkertaisuuden nerokkuus: näillä hakusanoilla pitäisi Googlesta tulla vain tämän biisin musiikkivideo, ei muuta.

Fredi – Avaa sydämesi mulle

Matti Markkola

Tahdon jotakin kestävää, jota ainoastaa saa silloin, kun toista rakastaa.

The Divine Comedy – Our Mutual Friend

Tommi Forsström

Maailmassa on lukuisia ”maailman parhaita biisejä”, mutta mikään niistä ei juoksuta kylmiä väreitä pitkin selkärankaa yhtä tappavalla varmuudella kuin tämä käsittämätön eepos, jossa pienessä yhden yön tarinassa koetaan vuorenkorkuisia tunteita.

Belle & Sebastian – Sleep the Clock Around

Markus Hilden

Mikään muu kappale ei ole saanut minua yhtä vakuuttuneeksi siitä, että lopulta kannattaa aina olla vain oma itsensä.

Manic Street Preachers – A Design for Life

Ville Aalto

En tiedä, tarvitseeko minun enää koskaan elämässäni kuunnella A Design for Lifea, mutta mietin toistuvasti sen sanoitusta – tuota täydellistä modernin elämän manifestia.

Pet Shop Boys – Left to My Own Devices

Antti Lähde

Mitä mahtipontisimmasta orkesteri-introsta viettelevästi sykkivään säkeistöön, räjähdysmäisesti purskahtavaan kertosäkeeseen ja Neil Tennantin unohtumattomaan manifestiin (“Che Guevara and Debussy to a disco beat”) silkkaa ekstaasissa marinoitua euforiaa.

A-ha – Take on Me

Vilho Pirttijärvi

Joka kerta, kun kuuntelen Take on Men, se kuulostaa erilaiselta kuin edellisellä kerralla.

Róisín Murphy – Let Me Know

Santtu Reinikainen

Joku voisi sanoa, että on historiantajutonta valita Let Me Know maailman parhaaksi kappaleeksi, mutta minä sanon, että kyseessä on ylittämätön, viileän täydellinen sekoite tanssilattian kuplivaa nostetta ja kaihoisaa ihmiskontaktin kaipuuta kaupungin yössä.

Pet Shop Boys – Domino Dancing

Aleksi Kinnunen

Tanssia, huumaa, kaihoa ja onnea – on jotenkin kamalan lohdullista, että Domino Dancing oli minusta maailman paras biisi jo yhdeksänvuotiaana ala-asteen tahmasukkadiskossa vuonna 1988.

The Human League – Don’t You Want Me

Samuli Knuuti

Välittömästi tunnistettava, yhtä aikaa tiivis ja avara popkappale, joka sisältää kokonaisen tarinan kunnianhimosta, menestyksestä, sukupuolten välisistä valtapeleistä ja kaipauksesta.

The Jam – Town Called Malice

Antti Koivumäki

Taas tällä hetkellä maailman paras kappale, joka ankeista aiheistaan huolimatta tuo aina hymyn huulille.

Richard Hell & the Voidoids – Blank Generation

Joonas Kuisma

Sofistikoituneinta dekadenssia sitten Baudelairen.

Refused – New Noise

Kari Koivistoinen

Kompromissiton viiden minuutin soidintanssi vallankumoukselle, joka toimii edelleen kuin adrenaliinipiikki sydämeen.

Discharge – Hear Nothing See Nothing Say Nothing

Mervi Vuorela

Ilman näitä äpäriä ja tämän biisin kusenkeltaista charmia ei olisi olemassa hyvää crust punkia, d-beatia, hardcorea, thrash-metallia eikä grindcorea.

Alice in Chains – Would?

Kimmo K. Koskinen

Yhtye kiteyttää kolmeen ja puoleen minuuttiin tunnevyörytyn, kiehtovan melodian, voimallisen toismaailmallisen ilmaisun sekä dynaamisen sovituksen vapauttavine kliimakseineen ja liittää ne saumattomasti kertakaikkisen parhauden mystiseen elementtiin.

Morphine – The Night

Teemu Purhonen

Hukkuminen kuulostaa tältä.

U2 – Zoo Station

Sami Nieminen

Koska Achtung Babysta alkoi oma vakava musiikinkuunteluni ja tämä on maailman mahtavin levyn sekä keikan aloitusbiisi.

Pixies – Hey

Oskari Onninen

Vaikka olen aina ymmärtänyt väärin we’re chained -fraasin merkityksen, maailman parhaaksi kappaleeksi jo aiemmin julistamani Hey täydellistyi viimeistään ajautuessani kohtaukseen, jossa se soi juuri tulkintani mukaisena soundtrackina oman elämäni indie-elokuvalle.

Elliott Smith – Bled White

Kimmo Vanhatalo

Valitsen tämän kädenojennuksena sille 19-vuotiaalle, joka näki Elliott Smithin avulla hennon loisteen taivaanrannassa.

The Cure – A Forest

Aku-Tuomas Mattila

Minimalistisen iso biisi ja sopii täydellisesti kuvaamaan maailman parhaan bändin kaikki tyylivivahteet.

Neutral Milk Hotel – Holland, 1945

Anton Vanha-Majamaa

Mielikuvien ja muistojen tasolla liikkuva huimaava hahmotelma ajasta, jolloin kertoja leikki ja kasvoi Anne Frankin kanssa, ja siitä, kuinka sodan mielettömyys pakottaa uskomaan uudelleensyntymän vapauttavaan voimaan.

The Pastels – Nothing to Be Done

Iida Sofia Hirvonen

Nukahdin Flow-sunnuntaina jatkoille, eikä minua saatu hereille mitenkään, joten joku sanoi ”soittakaa Nothing to Be Done, se on Elinan (Iida Sofian oikea etunimi siis, tämä on niin monimutkaista, ÄH! – edit. huom.) lempibiisi”, ja kun se alkoi soida, heräsin välittömästi.

American Music Club – What Holds the World Together

Jean Ramsay

Mark Eitzel tiivistää elämän toiveikkuuden helminauhaksi hauraita hetkiä, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta, American Music Clubin kuulostaessa taustalla siltä miltä kylmä tuulahdus mereltä tuntuu San Franciscon toivottomimmilla kaduilla.

Ken Stringfellow – The Lover’s Hymn

Tomi Palsa

Olen vuosien saatossa hehkuttanut lukemattomia biisejä maailman parhaiksi, mutta tänään – kuten aika monta kertaa aiemminkin – tuo kunnia langetkoon tälle sielukkaalle pop-kaunokille, joka onnistuu koskettamaan kerta toisensa jälkeen.

Nick Drake – Hazey Jane I

Tomi Nordlund

Mikään ei vedä vertoja maagisissa folk-sfääreissä liitelevän Hazey Jane I:n pohjattomalle kaipaukselle ja levolliselle hauraudelle.

Richard & Linda Thompson – Withered and Died

Niko Peltonen

Kuluneena talvena olen seurannut elämäni ensimmäisen huonekasvin hidasta kuolemaa ja kuunnellut tätä ihmiselonkin täydellisesti tiivistävää kappaletta niin paljon, että valinta oli helppo.

Värttinä – Kylä vuotti uutta kuuta

Mikael Mattila

Vienankarjalainen häälaulu kasvaa jostakin pienestä ja herkästä hartaaksi mutta ekspressiiviseksi, monumentaalisen kauniiksi eepokseksi runokylien pihamailta, jolla bändi soundaa juhlavammalta ja jylhemmältä kuin yksikään sinfoniaorkesteri.

Tom Waits – Alice

Tuomo Yrttiaho

Salaisten haaveiden, tukahdutettujen halujen, unohduksen, kaipauksen ja pakkomielteen pimeässä risteyskohdassa laahustava Alice on alakuloisuudessaan, ahdistavuudessaan ja inhimillisyydessään samanaikaisesti maailman surullisin ja kiehtovin rakkauslaulu.

Miles Davis – Concierto de Aranjuez (Adagio)

Antti Piirainen

Yhtä paljon kuvia kuin nuotteja ja lempikappaleeni siksi, että en ole törmännyt kappaleeseen, jossa nuo kaksi olisi yhtä mahdotonta erottaa toisistaan.

Pink Floyd – Comfortably Numb

Niina Virtanen

Pink Floydin The Wall, sekä levynä että elokuvana, on populaarimusiikin historian vaikuttavin taideteos, Comfortably Numb on yksi ihmiskunnan liikuttavimpia ja samastuttavimpia biisejä koskaan, joka on kaupan päällisiksi varustettu musiikkijumalien armolahjana maan päälle lähettämällä kitarasoololla, joka aliarvioiden määriteltynä saa kyyneleet valumaan aina ja iankaikkisesti ajasta ikuisuuteen.

Kuuntele Nuorgamin maailman paras soittolista tästä.