Nuorgam – Nashville – Bakersfield – Luckenbach

Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin eväslaatikkonsa.

Menneiden vuosisatojen englantilaisilla ja amerikkalaisilla aristokraateilla sekä muilla eliitin jäsenillä oli tapana lähteä nuoruusvuosinaan Euroopan turneelle, tarkoituksena usein ammentaa kovassa huudossa olleesta muinaiskreikkalaisesta ja -roomalaisesta kulttuurista. Turneella, jolle lähti usein mukaan palvelija, käytiin läpi joitain tarkoin valikoituja kulttuurikohteita, joista nuori voisi sitten ammentaa voimaa tulevina tukahduttavien erioikeuksien ja ylellisyyden vuosina. 

Tällä listalla lähdemme mekin rapakon taakse turneelle, jolla näemme miten erilaiset ryhmät eri aikoina voivat tehdä country-musiikista itselleen ilmaisukanavan.

Aloitamme raffinoidun country-kulttuurin kehdosta Nashvillestä Tennesseen osavaltiossa. Siellä vuoristolaisten ruokoton hillbilly-kulttuuri puettiin paljetteihin ja jousiin, koruommelluihin takkeihin ja taustakööreihin. Laulujen tarinat olivat silti arkipäiväisiä, tavallisten ihmisten tarinoita.

Sliipattua Nashville-soundia vastaan kapinoitiin usealla rintamalla. Yksi oli Kalifornian Bakersfield, jossa uuden riisutun soundin tekijät mielsivät itsensä työväenluokkaisiksi, kuten Merle Haggardin yllä olevasta levykannesta näkee. Takakannessa Hag on kadonnut ja jäljelle jäi vain eväslaatikko. Olen aina miettinyt mitä se merkitsee… Nykyään Bakersfield tunnetaan lähinnä metamfetamiinin käyttäjistään. Jos olet koskaan netissä katsonut poliisien ottamia kuvia kyseisen aineen ystävistä, olet todennäköisesti nähnyt ainakin yhden bakerfieldiläisen.

Bakersfield-countryn korostetun työväenluokkaisesta maailmankuvasta poikkesi jyrkästi hiukan myöhemmin Teksasissa syntynyt hiukan hippeilyyn nojallaan oleva country-ilmentymä. Guy Clark ja kumppanit tekivät lauluja, jotka olivat tekijöidensä sisäavaruutta luotsatessaan kuin runoja ja tarinoita kertoessaan kuin hieno Raymond Carver-novelli. Teksasia leimasi maanläheinen boheemius. Sitä ilmentää nykyään hienosti aikoinaan jo aavekaupunkina pois myyty Luckenbach. Olisi hienoa, jos Helsingin ulkopuolelta löytyisi pieni kaupunki, jonka omistaa paikallisen soittolan omistaja…

Ja Willie Nelson, joka laulaa listan viimeisen kappaleen virtaa kuin rikasravinteista hiekkaa kaikkialle kylvävä joki näiden alueiden läpi. Hän aloitti uransa lauluntekijänä Nashvillessä, kirjoittaen hittejä mm. Patsy Clinelle ja on tehnyt usein yhteistyötä Merle Haggardin kanssa. Willie on myös Teksasin ”hippien” suojelupyhimys ja asuu nykyään Austinin lähellä.

Nyt vain kylmä Shiner Bock käteen ja nauttimaan elämästä…

  • George Jones – The Grand Tour
  • Charlie Rich – A Sunday Kind Of Woman
  • Charley Pride – Does My Ring Hurt Your Finger
  • Jim Reeves – Four Walls
  • Glen Campbell – Wichita Lineman
  • Patsy Cline – I Fall To Pieces
  • Floyd Cramer – Drown In My Own Tears – Buddha Remastered – January 16, 2001
  • Buck Owens – Streets Of Bakersfield
  • Merle Haggard & The Strangers – Cherokee Maiden
  • Dwight Yoakam – Nothing
  • The Mavericks – Mr. Jones
  • Dave Alvin – Sonora’s Death Row
  • Merle Haggard – Okie From Muskogee
  • New Riders Of The Purple Sage – Up Against The Wall, Redneck
  • Ray Wylie Hubbard – Opium
  • Waylon Jennings – Only Daddy That’ll Walk The Line
  • Joe Ely – Boxcars
  • Michelle Shocked – (Making the Run To) Gladewater
  • Jimmie Dale Gilmore – Where Is Love Now
  • Guy Clark – Desperados Waiting For A Train
  • Townes Van Zandt – Snake Song
  • Willie Nelson – Time Of The Preacher