Viimeiset virret

Lähtöjä by Hannu Linkola

Kuvateksti.

Tack och adjö.

Syksyllä 2011, noin puoli vuotta isäni kuoleman jälkeen, ajoin yksin kohti kesämökkiäni. Pinnassa olivat niin muistot kuin tunteetkin. Mökki personoitui isääni, ja etenkin yhteiset syysretkemme sinne olivat olleet kummallekin arvokkaita. Vaikka olin tehnyt monta matkaa myös yksin, tuntui tyhjä tila pelkääjän paikalla paisuvan yhtäkkiä koko ympäröivää maisemaa suuremmaksi. Yhteisten matkojen aika oli ohi, lopullisesti. Ei sellaista ollut helppo käsittää ennen kuin sen koki.

Jossakin Pieksämäen pohjoispuolella radio poimi kuuluville Katri Helenaa:

”Mun sydämeni tänne jää
kun aika on mun mennä pois”

Tunsin autossa leijuneen alakulon ja kaipauksen puristuvan palaksi kurkkuuni.

”Syystuuli vaan soi lauluaan
kuin kaiken tietää vois”

Olin aina pitänyt tästä laulusta, liikuttunutkin siitä. Olin löytänyt sen riveiltä suomalaisen iskelmäperinteen humaaneimman puolen; kyvyn tarttua suuriin kysymyksiin yksinkertaisesti, lohduttavasti, ylenkatsomatta, myötäeläen. Mutta vasta nyt tunsin todella ymmärtäväni laulun sanoman. Se, minkä olin aikaisemmin ajatellut maalta muuttaneen sukupolven kuvaukseksi paikkasuhteistaan ja -kaipuistaan, olikin jotain paljon syvempää, paljon yleismaailmallisempaa.

Tästähän laulu kertoo. Pyyteettömimmästä rakkaudesta, ihmisen sitoutumisesta toisiin. Se on koskettava viesti siitä, miten jokainen meistä jatkuu paikoissa, muistoissa ja tunteissa. Se on perintömme, lupaus siitä että olemme olemassa, vieressä, silloinkin kun olemme jo joutuneet poistumaan.

Tuon olennaisempaa, puhtaampaa ja kauniimpaa viestiä on vaikea kuvitella.

”Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
Sen tavoitat jos haluat
vaik’ maa ois lauluton”

Melankolia purkautui kyyneleiksi. Niissä oli jotakin vapauttavaa. Ymmärsin matkani jäähyväisretkeksi, isälle, lapsuudelleni, kaikelle mitä joskus oli, mutta samalla tunsin saavani kaiken suremani takaisin entistä puhtaampana. Hetken aikaa isä istui jälleen vieressäni, omana itsenään, ennen kuin hajosi lopullisesti hengeksi ja tarinoiksi paikkojen pintaan, syvästi tiedostetuksi ymmärrykseksi siitä, että hän on olemassa niin kauan kuin minäkin. Ja varmaan sen jälkeenkin.

Paikoissa, joissa voimme tavoittaa toisemme vielä aina kun haluamme.

Ei ihme, että itku tuntui ystävältä.

 * * *

Tämä soittolista huokuu eroa ja lähtemistä, mutta se osoittaa että yhtä yleismaailmallista merkitystä lähdön hetkille ei voi antaa. Nuo hetket ovat tunteiden tiivistymiä, pisteitä joiden läpi joutuvat puristumaan niin mennyt kuin tulevakin. Joskus ne erottavat toisistaan lopun ja alun, joskus alun ja lopun. Ja useimmiten ne puristavat kummatkin samaan kasaan, erottamattomaksi tunteiden, muistojen, odotusten, yhteisyyden ja yhteismitattomuuden vyyhdiksi, joka jää elämään omana todellisuutenaan vielä kauan senkin jälkeen kun hetkien virta on vienyt kauas pois.

Näiden hetkien kanssa joudumme elämään koko elämämme. Ne ovat vaikeita tai helppoja, hitaita tai nopeita, kertaluontoisia tai jatkuvia, huomaamattomia tai seremoniallisia, odotettuja tai yllättäviä, mutta pois ne eivät lähde meistä millään.

Ehkä koko ihmisyys perustuu siihen, että tiedämme joutuvamme joskus eroamaan, jättämään, katoamaan. Ehkä omat identiteettimme ovat vain kokemiemme erojen heijastumia.

Koska lähtemättä ei voi myöskään palata.

Listan lauluilla on temaattinen yhteys, mutta vain väljä. Yhteistä lauluille on kuitenkin se, että ne ovat koskettaneet minua, tuoneet lähtemisen tematiikan eteeni niin todentuntuisina, että olen alkanut elää lähdön hetkiä näiden laulujen kautta samalla kun olen elänyt näitä lauluja lähdön hetkien kautta. Monet lauluista ovat alakuloisia, mutta yhtä lailla niissä on toivoa, rakkautta, luottamusta. Ihmisyyttä korostaa niistä jokainen.

Viimeisen sanan saa Junnu Vainio, Katri Helenan äänellä. Itseoikeutetusti. Lista on hyvä päättää siihen, mistä teksti alkoi. Sanoihin, joissa on syvyyttä, synkkyyttäkin, mutta myös toivoa, kepeyttä ja avaruutta. Tuskin kukaan olisi osannut sanoa tuota paremmin kuin Junnu. Ja tuskin kukaan olisi ollut niin oikea ihminen välittämään tuon sanoman valon kuin Katri Helena.

Nämä ovat asioita ja ajatuksia, jotka eivät tyhjene.

Olkoon tuo laulu samalla kaunis ja apea jäähyväiseni Nuorgamille, sivustolle jolla on aina paikka sydämessäni.

Aivan niin kuin sydämelläni on aina paikka Nuorgamissa.

Lähtöjä

  1. Taisto Tammi – Eron hetki on kaunis
  2. Weeping Willows – While I’m Still Strong
  3. Kent – Stoppa mig juni (lilla ego)
  4. Calexico – The News About William
  5. J. Karjalainen Yhtyeineen – Mä käännyn hiljaa pois
  6. Fleet Foxes – Mykonos
  7. Keba – Piilopaikka
  8. Stone Temple Pilots – Interstate Love Song
  9. Eels – Climbing To The Moon
  10. Antony & The Johnsons – Bird Guhl
  11. Tapio Rautavaara – Ruusuja lurjukselta
  12. Fredi – Isä kulje hitaammin – Daddy Don’t You Walk So Fast
  13. Eppu Normaali – Viides toukokuuta
  14. R.E.M. – Leave
  15. Bruce Springsteen – Thunder Road
  16. KOM-teatteri – Partisaanivalssi
  17. Kauko Royhka – Auringonlasku
  18. Agents – Tyhjää
  19. Elliott Smith – I Didn’t Understand
  20. Katri Helena – Mun sydämeni tänne jää

Kuuntele soittolista tästä.

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress