14 kätkettyä Lou Reed -helmeä

Tyyli ennen kaikkea

Lou Reed, tyyli ennen kaikkea.

Lou Reedillä ja minulla on ollut vaikeitakin vuosia, mutta kyllä hän on aina ollut yksi elämäni tärkeimpiä taiteilijoita. Joskus on pelottanut hänen kitaransoittonsa, joskus valitsemansa taustabändit, eikä se muukaan paketti aina ole kasassa ollut, mutta mitä pienistä. Mies muutti maailmaa jo uransa alussa The Velvet Undergroundin kanssa. Kuolemattomana on varaa ottaa riskejä ja hölmöillä.

Loun kuolema ei sureta. Hän eli hienon elämän ja jätti niin paljon siitä jälkeensä. Osa siitä on kiinteä osa elämämme äänimaisemaa, osa ei.

Keräsin soittolistan, jolle valitsin Reedin soolouralta niitä vähemmälle huomiolle jääneitä ja itselleni tärkeitä biisejä – klassikkoalbumien harvemmin soitettuja raitoja sekä epäonnistuneiden kokonaisuuksien valopilkkuja. Kaikilta Loun levyiltä niitä ei edes löydy.

Esimerkiksi Mistrialia en osaa vieläkään sulattaa. Enkä ehkä antaa anteeksi. Ostin sen levyn ilmestyessä kuulematta sitä lainkaan, koska olin jo vakuuttunut miehen neroudesta. Sellaiseen hölmistyneisyyden tasoon, jonka sisältäni löysin levyn soidessa, olen sittemmin harvemmin törmännyt. Kiitos tästäkin äärikokemuksesta, Lou.

Ja minusta on hienoa, että Metallican kanssa tehty Lulu jäi miehen viimeiseksi julkaisuksi. Levy on kauhea, mutta ilmentää hienosti ”mieluummin överit kuin vajarit” -suhtautumista tähän hiukan ontuvaan ja pöhöttyneeseen petoon, jota rockiksi kutsumme. Mieluummin täysillä metsään kuin…

Tämä on jäljellä 15-vuotiaana tussilla tekemästäni Lou Reed -paidasta.

Tämä on jäljellä 15-vuotiaana tussilla tekemästäni Lou Reed -paidasta.

#1 Perfect Day (The Raven)

The Raven on suurimmaksi osaksi yhtä toimiva kuin Metallican kanssa tehty Lulu, eli taidetta isolla T:llä mutta jotenkin tyhjää sisältä. Tai reitiltä eksynyttä sellaista. Mutta tämä uusioversio Transformer-levyn klassikkoraidasta on upea.

#2 Kicks (Coney Island Baby)

Coney Island Baby on aika vahva levy kautta linjan – kepeällä tavalla rockaava. Kicks on Louta Can-maisimmillaan ja improvisoidun oloinen lauluraita kuulostaa aika vahvasti Damo Suzukilta.

#3 Last Great American Whale (New York)

New York on mielestäni klassikko ja aika tasavahva. Tai siltä se ainakin aikoinaan tuntui 1980-luvun vaikeiden, vaikeiden vuosien jälkeen. Tämä puhuttu biisi on hienoa maagista realismia. Tuo mieleen Paul Austerin kirjan Leviathan, muutenkin kuin nimen tasolla.

#4 The Day John Kennedy Died (The Blue Mask)

The Blue Mask on yksi Loun vahvimmista levyistä ja tämä saattaa olla hänen idealistisin biisinsä. Se on kuin paras mahdollinen vastaus kysymykseen, joka misseiltä aina kysytään. Missit vastaavat ”maailmanrauha”.

#5 Make Up (Transformer)

Levy on aika puhki soitettu, mutta tämä helmi on aina jäänyt pienemmälle huomiolle.

#6 Street Hassle (Street Hassle)

Loistava minirockooppera, jossa Bruce Springsteenillä on puherooli.

#7 Home of the Brave (Legendary Hearts)

Legendary Hearts ei levynä säväytä, mutta siltä löytyy pari-kolme klassikkoa, joista tämä jollain tavalla Neil Youngin mieleen tuova sotkuinen ja laahaava balladi on koskettavin.

#8 Disco Mystic (The Bells)

Tällaista kamaa olisin halunnut kuulla Mistrialilla, 1980-luvun soundeilla, mutta ei… Tämä on huumorimusiikkia kukkeimmillaan.

#9 High in the City (New Sensations)

Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi olla raivostuttava biisi, steel-rumpuineen päivineen, mutta toisin kävi. Hauskan pirtsakka tuokiokuva New Yorkista ennen kuin Rudy Giuliani siivosi sen turisteille turvalliseksi.

#10 Ecstacy (Ecstacy)

Tämä kuulostaa ihan Sielun Veljiltä! Voisi olla balladi Suomi-Finlandilta. Traktoreita sataa aamu kuudelta, pää on ohutta lasia…

#11 Trouble With Classicists (Lou Reed & John Cale: Songs for Drella)

Metafyysinen taidehisotrian luento, joka on helppo kuvitella Andy Warholin suuhun, sekä tekstinsä että Loun lakonisen ulosannin puolesta. Kaunis kunnianosoitus selvästi rakkaalle ystävälle.

#12 Dreamin’ – Escape (Magic and Loss)

Magic and Loss oli jotenkin sotkuinen ja hukassa, mutta Dreamin’ on hienolla tavalla eleetön balladi.

#13 Sad Song (Berlin)

Kaikkien ranteet auki -levyjen äiti päättyy tähän biisiin. Jos tämä olisi valittu Trainspottingiin, ehkä tästä olisi tähtien esittämä hyväntekeväisyysversio. Biisinä vähintään yhtä kova kuin Perfect Day.

#14 Metal Machine Music, Part IV (Metal Machine Music)

Aliarvostettu ja yllättävän kuunneltava levy.

14 kätkettyä Lou Reed -helmeä

  1. Lou Reed & Antony Hegarty – Perfect Day
  2. Lou Reed – Kicks
  3. Lou Reed – Last Great American Whale
  4. Lou Reed – The Day John Kennedy Died
  5. Lou Reed – Make Up
  6. Lou Reed – Street Hassle
  7. Lou Reed – Home Of The Brave
  8. Lou Reed – Disco Mystic
  9. Lou Reed – High In The City
  10. Lou Reed – Ecstasy
  11. Lou Reed & John Cale – Trouble With Classicists
  12. Lou Reed – Dreamin’ – Escape
  13. Lou Reed – Sad Song
  14. Lou Reed – Metal Machine Music, Part IV

Kuuntele soittolista tästä.

Bonus!

Ruotsalainen video, jota levitetään todisteena Loun mulkkuudesta, lähinnä todistaa, että hänellä on kuiva huumorintaju. Jos haluatte nähdä mulkun, katsokaa video, jossa Henry Rollins kiusaa pikkupunkkaria.