2010-luvun popklassikot

#98 Jamie xx – Loud Places feat. Romy (2015)

Romy Madley Croft ja Jamie xx.

The xx:n Romy Madley Croftin laulama ääniraita sille, kun mennyt ei päästä irti otteestaan.

”You go to new places
With I don’t know who
And I don’t know how
To follow you”

Poistun kantakahvilastani kadulle. Kadun risteyksessä näen menneiden aikojen rakkaani nykyisen kumppaninsa kanssa. Päästessäni risteykseen kuljen heidän perässään.

Mietin, pitäisikö minun tervehtiä pariskuntaa ja vaihtaa kuulumisia? Tuntuu kuitenkin siltä, että tämä on sellaiselle toimenpiteelle täysin väärä hetki. Emme ole oikeastaan olleet enää tekemisissä, ja juoksuaskeleiden ottaminen ja nimen kutsuminen ruuhkaisella kadulla mahdollisesti kiusallisen tilanteen vuoksi tuntuu liian vaivalloiselta. Jätän asian avoimeksi.

Mietin häivähtävän hetken, onko hän muuttunut. Ainakin hän näyttää samalta kuin hieman yli kaksi vuotta sitten. Silloin hän unelmoi omistusasunnosta. Minä unelmoin rokkitähteydestä ja isommasta vuokrakämpästä, jossa minulla on oma työhuone.

En ole välttämättä se henkilö, jonka kanssa kannattaa pyrkiä kohti keskiluokkaista unelmaa. Olen tuudittautunut ajatukseen siitä, että vahvuuteni kumppanina ovat jotain tyystin muuta kuin taloudellisen vakauden ylläpitäminen, ja niissä asioissa olin tosi hyvä. En vain tiedä mitä ne asiat ovat.

Lähestyn pariskuntaa, he katselevat epäröivänä rakennuksen ovea. He katoavat sisälle ja luulen, etteivät he missään vaiheessa huomanneet läsnäoloani. Jatkan matkaa kotiin.

”Didn’t I take you to
Higher places you can’t reach without me?”

Kuunnellessani tätä tekstiä varten Jamie xx:n (Jamie Smith) singleä Loud Places vuodelta 2015, palasin ajatuksissani kuvailemaani tilanteeseen. Katkeransuloinen teksti resonoi niiden kysymysten ja ajatusten kanssa, jotka minun pitäisi oikeastaan työntää sivuun voidaakseni jatkaa eteenpäin.

Nehän olivat aivan hyviä aikoja, eikö? Olen varmasti hienompi ihminen, paremman näköinen ja parempi kokki kuin se uusi tyyppi. Mitä olisi voinut olla? Asiat olisivat saattaneet järjestyä.

Ihan turhaa haihattelua kaikki.

Suhteet päättyvät pääsääntöisesti hyvistä syistä. Siltikin sitä juuttuu helposti menneisyyteen. Vaikka elämää kohentaisi uusi rakkaus, menneet asiat kaivelevat mieltä ja uudet kokemukset peilautuvat vanhoihin asioihin, joille maalailee kultareunuksia, ettei kaikki tuska tuntuisi aivan turhalta.

Romy Madley Croft, The xx -yhtyeen toinen osapuoli, laulaa pidättyvään tapaansa tekstiä, jonka alku muistuttaa jonkinlaista introvertin rakkauselämän tiivistystä. Madley Croft kertoo menevänsä meluisiin paikkoihin, jotta löytäisi jonkun, jonka kanssa olla hiljaa.

Entisen kumppaninsa tekstin kertojanääni uskoo etsivänsä jotakuta, jonka kanssa kokemukset olisivat upeampia kuin hänen kanssaan. Sellaistahan ihmiset tekevät, keräävät viimeiset omanarvontunteensa rippeet ja uskottelevat itselleen, että ovat kaikesta huolimatta parasta, mitä menneelle rakkaalle on tapahtunut.

Toisessa säkeistössä kertoja sanoo menneen suhteensa tapahtumapaikkojen olevan hiljaisia, nyt kun hän käy niissä yksin. On erikoista päätyä paikkoihin, joihin liittyvät muistot ovat toisesta ihmisestä. Sekatavarakaupan hyllyjen välissä voi päätyä yllättävien takaumien vietäväksi.

Entinen kumppani on aivan uusissa paikoissa. Eri kahviloissa, eri sekatavarakaupoissa. Kertoja sanoo, ettei tiedä, miten seurata entistä kumppaniaan.

Mitä se tarkoittaa? Miksi pitäisi seurata? Haluaako hän samoja asioita? Miksi helvetissä?

Loud Places on upea ääniraita sille, kun mennyt ei päästä irti otteestaan. Vaikka ei kaipaisi mennyttä lainkaan, muistot seuraavat mukana minne ikinä päätyykin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!