2010-luvun popklassikot

#95 Cloud Nothings – I’m Not Part of Me (2014)

Eli kuinka feikkibändin perustaja hukkasi itsensä.

”It starts right now, there’s a way I was before
But I can’t recall how I was those days anymore”

Vuonna 2009 MySpace oli todellakin vielä suosituin sosiaalinen media ja merkittävä ponnahduslauta monille bändeille. Tämän tiesi eräs opiskelija vanhempiensa kellarissa Ohiossa, jossa hän pumppasi läjän feikkibändejä tähän palveluun. Kuinka ollakaan, yksi näistä feikkibändeistä nimeltä Cloud Nothings lähti lentoon, ja pian Dylan Baldi ilmoittikin jo vanhemmilleen, että hän jättää opiskelut ja ryhtyy kokopäiväiseksi muusikoksi.

Vähitellen Cloud Nothings kasvoi bändiksi ja löysi itsensä Steve Albinin tuottamalla, erinomaisella ja jopa vihaisella kakkoslevyllään. Sen sijaan vuonna 2014 ilmestynyt Here and Nowhere on kaikesta simppeliydestään ja suoraviivaisuudestaan huolimatta varsin hämmentävä levy. Itsensä ja yleisönsä löytäneen bändin 22-vuotias laulaja avautuu kappaleissaan siitä, kuinka hän on kadottanut identiteettinsä. Kiekon teemana on itsensä löytäminen ja näin erityisesti levyn päättävällä I’m Not Part of Me -kappaleella.

Clould Nothings on mielenkiintoinen hybridi 1990-luvun grunge-nostalgiaa, garagea sekä punkkia kera poppi-ansojen. Baldin ääni on täydellinen paketti nasaalia, räkää, epävarmuutta, välinpitämättömyyttä, raivoa, ironiaa sekä haavoittuvuutta. Chris Brownin kiertävä, nuhjuinen kitarasoundi kuulostaa myös ihanalta, mutta bändin selkäranka löytyy rumpupatteriston takaa.

Jayson Geryczian eläimellinen kapuloiden paiskominen on merkittävä osa bändin kokonaispakettia ja livenä todella vangitsevaa katseltavaa. Mies painelee keikat läpi kuin ase ohimolla.

Lähes jokainen Cloud Nothingsin biisi sopisi kauhuelokuvan kohtaukseen, jossa näyttelijä juoksee henkensä edestä pimeässä metsässä. Onko tämä se mitä Dylan Baldin päässä liikkuu? Sitä hän tuskin meille kertoo, sillä jotain hyvin härmäläistä hänessä on.

”I’m not telling you all I’m going through
I feel fine”

”You’re not what I really needed
Now you could just leave me on my own”

Here and Nowhere -kiekon jokainen kappale on kirjoitettu eri kaupungissa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä päin nimenomaan I’m Not Part of Me on syntynyt. Se on joka tapauksessa upea lopetus hienolle levylle. Aihe tuskin vanhenee, sillä Dylan Baldi miettii samoja teemoja luultavasti vielä vuosikymmenienkin päästä.

Tien päällä voi myös hukata itsensä.

”I’m learning how to be here and nowhere else
How to focus on what I can do myself”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!