2010-luvun popklassikot

#89 Grimes – Flesh Without Blood (2015)

”Grimesin musiikki on vapautuksen musiikkia: vaikka Boucherin laulut ovat henkilökohtaisia, ne juhlivat silti hassujen, sukupuolinormatiivisuuteen perusteetta sidottujen kehojen ja identiteettien oikeutta olla mitä ne lystäävät.”

Tunnari Claire Boucherin mielikuvitusanimesarjaan.

”And you had every chance
You destroy everything that you know”

Kun uutinen 28-vuotiaan ruotsalais-dj:n Tim ”Avicii” Berglingin itsemurhasta levisi maailmalle, olin juuri palannut kanadalaisen Claire Boucherin elämäntyön pariin tätä tekstiä varten.

Pohdin, miksi Grimesin toistaiseksi menestynein albumi Art Angels tuntui melodisuudestaan ja ulospäinsuuntautuneisuudestaan huolimatta melankoliselta, jopa melodramaattiselta musiikilta. Ei sillä, että Grimesin aiempikaan tuotanto olisi erityisen aurinkoista ollut (esimerkiksi vuoden 2012 Visions-albumin hitti Oblivion käsittelee naisoletettujen kokemaa väkivallan uhkaa julkisilla paikoilla), mutta Art Angelsilla hetkittäinen vihaisuus ja surumielisyys vain korostuivat värikkään musiikin myötä.

Tunteen ymmärtää paremmin, kun peilaa sitä vasten Boucherin kokemaa turhautumista levyn syntymisen alla: ei vain riittänyt, että tuottamisesta ja teknisestä nysväämisestä pitävä taiteilija koki kiertämisen raskaana. Uupumusta lisäsi edelleen niin monin tavoin konservatiivisen popkentän suhtautuminen itsenäisiin naisartisteihin. Boucher julkaisikin Visions-kiertueen päätyttyä tekstin, jossa nosti esiin lukuisia ongelmakohtia, jotka liittyivät suhtautumiseen naistuottajia kohtaan.

Boucher myös väläytti ajatusta, että hylkäisi Grimes-projektin kokonaan ja alkaisi vain kirjoittaa kappaleita muille.

Tangentti Aviciihin on ohut, muttei perusteeton. Molemmat artistit joutuivat tekemisiin samankaltaisten ulkoisten paineiden kanssa, jotka vaikuttivat heidän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa. Aviciile paineet koituivat ikävä kyllä liian raskaiksi.

Vuotta vanhempi Grimes sen sijaan koosti turhautuneisuudestaan häkellyttävän, japanilaisen videoroolipelin lailla sinkoilevan hyperrealistisen poplevyn. Flesh Without Blood on kitkerä laulu pettymisestä ystävään ja yksi levyn kirkkaimpia hetkiä. Se kuulostaa vähintään yhtä paljon Ayumi Hamasakin j-popilta tai Sailor Moonin tunnarilta kuin Charlie XCX:ltä tai Hannah Diamondilta.

Grimesin musiikki on vapautuksen musiikkia: vaikka Boucherin laulut ovat henkilökohtaisia, ne juhlivat silti hassujen, sukupuolinormatiivisuuteen perusteetta sidottujen kehojen ja identiteettien oikeutta olla mitä ne lystäävät.

Olen miettinyt, miksi Aviciin kaltaiset kohtalot ovat ominaisia juuri miesartisteille. Harvempi suosittu naispoppari on viime aikoina päätynyt samanlaisiin ratkaisuihin kuin hän, Chester Bennington tai Chris Cornell.

Harrastelijapsykoanalyytikkona näkisin ongelman piilevän juuri siinä, mistä Boucherkin puhuu: kulttuuri, joka vähättelee Boucherin muusikonkykyjä hänen sukupuolensa takia, estää samalla miesoletettujen yksilöiden mahdollisuuksia laveampaan ja terveempään itseilmaisuun. Siksi on helpompi lievittää ahdistusta dokaamisella tai narkkaamisella.

Tässä identiteettipelissä Grimesin kaltaiset hahmot ovat voitolla: he tietävät, että ympäristön hetkittäisestä ankeudesta huolimatta elämässä tulee pyrkiä vain kohti sellaista identiteettiä ja minäkuvaa, joka tuntuu hyvältä – ohi turhien ennakko-odotusten. Popmusiikin luomat fantasiamaailmat ovat täydellinen alusta uusien identiteettien kokeilulle.

Siksi olen tulkinnut Flesh Without Bloodin musiikkivideon, jossa Marie Antoinette -tyylisen prinsessahahmon on kuoltava sukupuoleltaan häilyvämpien hahmojen (joita kaikkia Boucher itse esittää) tieltä, osoitukseksi tällaisesta identiteettikokeilusta. Ele ei tarkoita sitä, etteikö ylifeminiininen hahmokin olisi yhtä arvokas kuin muutkin, vaan muistuttaa, että arkkityyppejä ja malleja on paljon muitakin.

Ystäviin ja ympäröivään maailmaan saa ja tuleekin pettyä, jos siihen on syytä. Grimes kuitenkin muistuttaa, että pettymyksistä voi selviytyä oman mielikuvitusmaailmansa avulla. Siellä asiat voi turvallisesti pilkkoa, raastaa, tappaa ja herättää henkiin uusina ja parempina.

Ihan kuin piirrossarjassa, videopelissä tai poplaulussa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!