2010-luvun popklassikot

#82 Courtney Barnett – Avant Gardener (2013)

”Courtney Barnett on ilahduttava, eritoten hauska, tekstittäjä.”

Arkinen pieni poplaulu pihatöitä tehdessä saadusta anafylaktisesta sokista sekä itsekunnioituksesta ja sen puutteesta.

”Next thing I know they call up triple-0
I’d rather die than owe the hospital ’til I get old
I get adrenaline straight to the heart
I feel like Uma Thurman post-overdosing kick start”

Poplyriikka on yksinkertaista höpönlöpöä. Ja silti toistelemme, kuinka hyvään sanoitukseen ei vielä riitä pelkkä kauppalistamainen luettelo arkisten askareiden suorittamisesta, ei kompleksien tunnetilojen yhdellä tai kahdella adjektiivilla summaaminen.

Courtney Barnettin slacker-estetiikkaa tai ei, yhtä laiskaa on myös antaa kappaleelle puujalkatason nimiväännös. Loppusointujen muodostaminen homonyymeistä ja latinismeista kuin vanhassa suomiräpissä konsanaan on alisuorittamista sekin: “Monday… mundane”, “wheezing… emphyseming”, “pseudoephedrine… kerosene” jne. Latteuksien listan täydentää popkulttuuriviittaus Pulp Fictioniin, sukupolvikaikua huhuilevana yksinäisenä namedroppina, tangenttia hakevana ankkurina, joka onkin vain tulppa pesualtaan pohjassa. Valmis katoamaan viikkosiivouksen myötä.

Miksi Courtney Barnett on kaiken tämän arkipäivän sattumuksista koostetun sanasoppansa takana kuitenkin ilahduttava, eritoten hauska, tekstittäjä?

Koska Avant Gardener nimensä mukaisesti muuttaa vaikeatajuisen ja kokeellisen banaaliksi ja hapuilevaksi slapstickiksi kaiken oikean effortin huonoksi vitsiksi kuitaten. Koska se on kompasteleva tarina kompastelevasta ihmisestä ja kyvytön metafora kyvyttömyydestä. Koska se on musiikillisesti kömpelö esitys muusikolta, joka luultavasti kokee omasta soittotaidostaankin jatkuvaa huijarisyndroomaa.

Aluksi se on huvittavalta vaikuttava anteeksipyyntö omasta avuttomuudesta. Kuin pihamaan riutuva, puolivalmis tomaattipuutarha, soimaa kertojaa hänen oma inkompetenssinsa arkipäiväisyyksissä. Ambulanssiin joutuminen on vastoinkäyminen muiden joukossa ja ensimmäisenä huolenaiheena toki: noloa poikaystävän nähden. Näin käy, kun ei osaa käyttää astmapiippua, kuten ei vesipiippuakaan.

Ambulanssissa ensihoitaja toteaa Barnettin olevan hyvä soittamaan kitaraa ja Barnett puolestaan hoitajan olevan hyvä estämään ihmisiä kuolemasta. Vain lisätäkseen valitellen, ettei ole kovin hyvä hengittämään.

Mikä vaikea elämä!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!