2010-luvun popklassikot

#79 Frank Ocean – Nikes (2016)

”Nikes kertoo Hollywoodista ja sen valheellisuudesta, jolle Frank Ocean on läpimurtonsa jälkeen altistunut ihan uudella tavalla. Ihmisistä, jotka hierovat itseään julkkiksiin ja toivovat, että osa kullasta tarttuisi heihinkin.”

Frank Ocean laulaa hännystelijöistä ja kengistä, joiden vuoksi ihmiset ovat valmiita tappamaan.

”All you want is Nikes
But the real ones
Just like you
Just like me”

Niken lenkkarit ovat maailman väärennetyimpiä kulutustuotteita. Syy on selvä: Niken väkkärä logo merkitsee länsimaista kulttuurista statusta ja pääomaa, josta useimmat meistä janoavat osaansa. Kuka ei haluaisi leimata itseään ihmiseksi, jolla on varaa uusiin Air Jordaneihin?

Pop-esseisti Hanif Abdurraqib kirjoittaa esseekokoelmassaan They Can’t Kill Us Until They Kill Us (2017) esineistä ja niiden merkityksistä. Hän viittaa Toni Morrisonin romaaniin Sinisimmät silmät (1970), jossa Breedloven perhe ostaa osamaksulla sohvan, johon heillä ei varsinaisesti olisi varaa. Sohvan kangas halkeaa, mutta liike ei suostu vaihtamaan sitä. Perhe päätyy maksamaan kuukausieriä sohvasta, joka on pilalla.

Abdurraqibin nuoruudessa, 1990-luvun Yhdysvalloissa, kenkien vuoksi tapettiin. Uuden Nike-mallin lanseeraus oli tapahtuma, johon tuppautui aina moninkertaisesti halukkaita ostajia suhteessa kenkien määrään. Kengät maksoivat myös maltaita, ja siksi Nike-pareja metsästettiin kuin liitonarkkia.

Lapsena Abdurraqib osti aina mustat lenkkarit, koska ne sopivat Ohion vaihtelevaan säähän parhaiten. High schoolin viimeisenä vuonna Abdurraqib törsäsi kuitenkin valkoisiin Nike Air Force 1 -kenkiin, joita hän varjeli laatikossaan viikkoja aurinkoista säätä odotellen. Kun pilvipeitto repesi, Abdurraqib veti Niket jalkaansa ja lähti kouluun. Autosta ulos astuessaan hän pyyhkäisi lenkkaria vahingossa autonsa eturenkaaseen, joka jätti siihen pitkän mustan rannun.

Kengät olivat välittömästi pilalla. Ihan kuin Breedloven perheen sohva.

Frank Ocean julkaisi toisen studioalbuminsa Blonde 20. elokuuta 2016. Julkaisua mehusteltiin pitkään – niin pitkään, että kun se lopulta tapahtui, ei se tuntunut tapaukselta lainkaan.

Minä kuuntelin Blonden ajatuksella vasta useampi viikko sen julkaisun jälkeen, koska olin niin väsynyt odotteluun. Onneksi kuuntelin, koska se on hieno ja rikas levy, josta löydän yhä uusia asioita.

Nikes on Blonden ensimmäinen kappale ja yksi monista huippukohdista. Se käyttää metaforanaan merkkilenkkareita, jotka edustavat Oceanille pinnallista kulutuskulttuuria ja elämäntyyliä.

Nikes kertoo Hollywoodista ja sen valheellisuudesta, jolle Ocean on läpimurtolevynsä Channel Orangen (2012) jälkeen altistunut ihan uudella tavalla. Ihmisistä, jotka hierovat itseään julkkiksiin ja toivovat, että osa kullasta tarttuisi heihinkin.

Kappale kertoo myös oikean rakkauden etsimisestä. Sen henkilökohtainen taso on paljas ja rehellinen. Kun Ocean lauloi Flow Festivalin kesäillassa 2017 ”I’m not him but I’ll mean something to you”, sydämeni oli pakahtua. Se oli aidointa, mitä olin päälavan artistilta Flow’ssa kuullut.