2010-luvun popklassikot

#78 Pet Shop Boys – Love Is a Bourgeois Construct (2013)

”Tällä vuosituhannella Pet Shop Boys tuntui hylänneen vanhan menestyskaavansa, mutta Love Is a Bourgeois Construct elvyttää sen vimmaisella tavalla.”

Brittiduon myöhäistuotannon huippukappale kuvastaa jätetyksi tulemisen sturm und drangia.

“When you walked out, you did me a favour
It’s absolutely clear to me
that love is a bourgeois construct
just like they said at university”

Mitä rakkauteen tulee, me kaikki olemme epäluotettavia kertojia.

Sitä on 10cc:n laulun I’m Not in Love kertoja, joka on tietenkin korviaan myöten rakastunut. Emme voi myöskään luottaa Mad Men -sarjan Don Draperiin, joka sanoo rakkauden olevan vain hänenlaistensa mainosmiesten keksintö, jonka avulla myydä sukkahousuja, sillä hänen väitteensä on vain yritys hurmata kyynisyydellään kovapintainen, tavaratalon omistava juutalaisnainen.

Emmekä todellakaan voi ottaa vakavasti myöskään Pet Shop Boysin laulun kertojaa, joka väittää rakkauden olevan pelkkä porvarillinen rakennelma. Onhan Neil Tennantin vienon, kuin kuulokkeista kuullun äänen takana sellainen arsenaali syntetisaattoreita ja sinfoniaorkestereita kuvastamassa jätetyksi tulemisen kakofoniaa.

Brittikaksikon myöhäistuotannon piikkinä pidetyltä Electric-albumilta (2013) löytyvä kappale asettuu viimeiseksi lenkiksi niiden Pet Shop Boys -kappaleiden jatkumoon, jota voi kutsua termeillä mahtipontinen, ”over the top” tai ”camp”. Tämä traditio alkoi It’s a Sinistä (1987), saavutti huippunsa Go Westillä (1993) ja rapautui sen jälkeen sarjaksi yhä vain epätoivoisempia yrityksiä saada hittejä koomisen suurilta kuulostavilla kappaleilla, kuten Village People -pastissilla New York City Boy (1999).

Tällä vuosituhannella Pet Shop Boys tuntui hylänneen vanhan menestyskaavansa, mutta Love Is a Bourgeois Construct elvyttää sen vimmaisella tavalla. Kappale rakentuu Michael Nymanin Piirtäjän sopimus -soundtrackilta samplatulle koukulle, jonka Nyman on lainannut Henry Purcellilta. Tämän päälle Tennant ja Lowe tuntuvat latovan erilaista elektronista kerrosta häpeilemättömästä eurobiitistä ääniin, jotka tuntuvat kuuluvan järkensä menettäneestä peliautomaatista.

Kun mukaan astuvat vielä kuorot, on selvää, että kappaleen tarkoitus on olla liikaa. Kuvastaahan se mielentilaa, jossa jätetyksi tullut ihminen yrittää rationalisoida tunteensa hiljaisiksi, mikä on tietenkin yhtä epätoivoinen projekti kuin myrskyn hiljentäminen tunkemalla sormet korviinsa.

Laulun päähenkilön defenssimekanismi on turvautua opiskeluaikojensa marxistisiin uskomuksiin, mikä on tietenkin kaksin verroin koomista, sillä vaikka rakkaus olisikin porvarillinen valhe, me kaikki olemme nykyään porvareita, toiset meistä vain epäonnistuneita sellaisia.

Love Is a Bourgeois Construct esittelee popsedät seikkailunhaluisimmillaan, itseironisimmillaan ja vilpittömimmillään. Ja kuinka hyvältä tuntuukaan kuulla sana ”schadenfreude” poptekstissä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!