2010-luvun popklassikot

#72 Jessie Ware – Wildest Moments (2012)

”Ware tekee äänellään ihmekäänteitä henkäyksestä käsinkosketeltavaan, mutta mieluummin nöyrtyy kappaleelle kuin omii sitä.”

Ensi sykäyksistään asti Wildest Moments kuulostaa edelleen siltä, että sen on täytynyt olla olemassa aina.

”You and I, blurred lines
We come together every time
Two wrongs, no rights
We lose ourselves at night
From the outside, from the outside
Everyone must be wondering why we try
Why do we try?”

Kolmen albumin ja muutaman maailmankiertueen mittainen ura kuulostaa Waren itsensä kertomana vain vahingolta. Kaverit pyysivät laulamaan stemmoja ja esittelivät parille tutulle tuottajalle, jotka ehdottivat omien biisien tekemistä, eikä niistä tullut oikein mitään ennen kuin joku sanoi, että biisien tekeminen on kuin vessassa käymistä, antaa kaiken vain tulla. Kavereita olivat tosin muun muassa Florence ”and the Machine” Welch ja tuottajatuttuja Dave Okumu (jonka hääräilyskaala venyy Robert Milesista [RIP] St. Vincentiin) sekä house-tähdenlento Julio Bashmore.

Tarinaan sopii, että Ware kirjoitti toistaiseksi suurimman kappaleensa Wildest Momentsin parissa tunnissa. Brittilistan sijalta 46 hitiksi ponnistamiseen tarvittiin kuitenkin paikat New Girlin kohtauksen ja Andy Murrayn Wimbledon-voiton mehustelukoosteen ääniraidalla sekä Katy Perryn ylistävä – syystä – twiitti musiikkivideosta.

Waren ylittämättömällä ensilevyllä Devotionilla sekoittuvat pehmeä Sade, kaiut lempeimmästä Carole Kingistä ja kohtalokkaimmasta Donna Summerista – sekä äänensä säästeliäästi täyteen voimaan lipsauttavasta Whitney Houstonista. Toinen jalka on unohtunut klubeille hivelemään bassoja haitsulla, toinen kirjoittamaan toisiinsa soljuvia r&b-hittejä kuin Stevie Wonderin vasen käsi. Wildest Moments askeltaa kopeasti niillä molemmilla.

Ware hapuilee häilyvää ja universaalia tunnetta, aivan kuin ikimuistoiselta hitiltä sopii odottaa. Epäonnistuneen rakkauden perässä laahaavaa pelkän himon pitkää häntää, jonka päälle ei osaa olla tallomatta? Kyvyttömyyttä antaa olla tai olla antamatta periksi ihmiselle, jonka tietää vääräksi? Vastenmielinen tyyppi mutta ”panisin”, taas?

Tunnetta ei välttämättä muista enää myöhemmin eikä sitä osaa nimetä, mutta kun se joskus uudelleen osuu kohdalle, sen tunnistaa välittömästi. Wildest Moments rypee kirjon keskellä, ja Ware tarvitsee sen kirvoittamiseen muutaman rivin suuria ja yksinkertaisia sanoja. Huomaamatta se syöpyy muistiin, vaikka esittäjä unohtuisi, ja jostain se ilmaantuu aina samanlaisena ja kuin ensi kertaa – täydellinen anonyymi pop-hitti.

Se on Jessie Waren versio Madeleine-leivoksesta: mitä suloisin valemuisto aikakaudesta, jota popissa ei ollut vuonna 2012. Ja elämästä, jossa ei koskaan todella ollut niin villejä hetkiä.

Ware tekee äänellään ihmekäänteitä henkäyksestä käsinkosketeltavaan, mutta mieluummin nöyrtyy kappaleelle kuin omii sitä. Kuin itseään suuremman tähden taustalaulajaksi jättäytynyt Beyoncé, joka tekee kaiken oikein, pilkulleen ja virheettä mutta huomaamatta.

Kun Wildest Moments parin sukupolven päästä löytyy uudestaan unohdettuna klassikkona, vuonna 2012 siihen sulaneet voivat tuntea muita tympäisevää ylpeyttä siitä, että meille se on ollut olemassa aina.

Kiertueilmeitä muun muassa One Directionille, Animal Collectivelle ja Disclosurelle sekä mainoksia Cadburyn maitosuklaalle suunnitelleen Kate Morossin ohjaamassa videossa on vain Ware laulamassa kameran edessä. Hitaasti Ware pyörii tuolillaan ja häviää huomion keskipisteestä. Se, että hän on paikalla, riittää. Se, että nielaisee, kohottaa kulmia, painaa hymyn katseen alle tai nykäisee nenänvartta näkymättömästi, riittää tulkinnaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!