2010-luvun popklassikot

#65 Adele – Rolling in the Deep (2010)

”Kun Adele antaa äänensä aueta koko paineellaan, hän kuulostaa rantaan iskeytyvältä luonnonvoimalta.”

Adele todistaa olevansa luonnonvoima. Samalla hän nostaa 1960-lukulaisen diiva-kappaleen 2010-luvun suurimpien hittien joukkoon.

”We could have had it all”

Ensin pari sekuntia kitaraa. Sitten, hieman varastaen, Adele alkaa laulaa. Eikä oikeastaan vaikene hetkeksikään, ennen kappaleen äkillistä lopetusta 3 minuuttia ja 49 sekuntia myöhemmin.

Olisi vähättelyä sanoa, että Adelen laulusuoritus tekee Rolling in the Deepin.
Rolling in the Deep *on* Adelen laulusuoritus. Toki mukana ovat hienosti jännitettä rakentavat rummut, piano ja taustakuoro, mutta ne ovat kaikki ekstraa. Rolling in the Deep elää ja hengittää Adelen tahtiin.

Esitys on vuosikymmenen hienoimpia. Hylätyn rakastetun tuskanhuudossa on surua, katkeruutta ja vihaa. Adelen kerrotaan kirjoittaneen laulun poikaystävän dumpattua hänet. Tarina kuulostaa vähän liian osuvalta, mutta laulua kuunnellessa siihen haluaa uskoa.

”Etkö sä jätkä tajua, mitä sä tuhoat, mitä mä menetän, mitä sä menetät?”

Oli laulun paatos aitoa tai ei, aidolta se kuulostaa.

Tuskan lisäksi kappale huokuu voimaa. Rolling in the Deep, ”syvältä vyöryen” valtameren vesimassoista kasvavat hyökyaallot. Eikä Adele antaessaan kertosäkeessä äänensä aueta koko paineellaan kuulosta vähäisemmältä kuin rantaan iskeytyvältä luonnonvoimalta.

(Tämä antaa dumppausstoorille epäuskottavan vivahteen – kuka ylipäänsä uskaltaisi suututtaa tämän naisen?)

Kappaleen poikkeuksellinen voima ei jäänyt maailmalta huomaamatta. Rolling in the Deep oli vuonna 2010 maailman suurimpia hittejä, eikä sille löydy koko vuosikymmeneltä kovin monta haastajaa.

Huomattavaa on, ettei kappale ollut niinkään ajan hermolla kuin trendien ulkopuolella. Rolling in the Deep voisi hyvin olla Dusty Springfieldin tai Aretha Franklinin hitti puolen vuosisadan takaa. Siinä ei ole trendikästä biittiä, ei feattaavaa tähtiräppäriä eikä koukkua, joka toimisi kännykän soittoäänenä. Sen videossa ei ole intertekstuaalista huumoria eikä twerkkaavia takalistoja.

Rolling in the Deep on klassisen puhdasoppinen, laulajan karisman ja teknisen taituruuden varaan rakennettu diivalaulu. Se ottaa yksityisen tuskan ja kasvattaa sen kaiken edestään pyyhkiväksi universaaliksi tsunamiksi.

En aina jaksa uskoa, että sellaisia lauluja osataan enää tehdä. Mutta joskus on upeaa olla väärässä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!