2010-luvun popklassikot

#6 Robyn – Dancing On My Own (2010)

”Robynilla on vielä voimia ja sappea riuhtoa väkivaltaisia tanssiliikkeitä. Hän antaa kaikkensa mutta ei ole enää se tyttö.”

Dancing On My Own on epätavallisen sykähdyttävä popkappale, sellainen joita syntyy ehkä vain yksi vuodessa tai kahdessa. Mikä tekee siitä erityisen?

”There’s a big black sky over my town
I know where you’re at, I bet she’s around”

Helpointa olisi sanoa, että lahjakkaat ja ahkerat ihmiset ovat sattuneet osumaan sellaiseen – Velipuolikuun Mikko Niskas -sketsiä mukaillen – ”sisimpäni ripseä värähdyttävään” melodian, äänensävyn ja soinnin yhdistelmään, johon edes lahjakkaat ja ahkerat eivät osu kovin usein.

Ymmärrykseni mukaan tämä on totuus. Ylivoimaiset popkappaleet ovat paljolti alkemiaa. Nuorgamin preussilaista kuria harjoittava toimitusneuvosto on kuitenkin määrännyt tekstin vähimmäismitaksi 1 000 merkkiä. Olemme nyt merkissä 870. Yritän toista kulmaa. Asettuisiko Dancing On My Own johonkin pophistorialliseen perinteeseen?

Tiedätte jo mikä se on: ABBA ja euforinen skandimelankolia. Jotakuinkin kaikki Andersson & Ulvaeusin teokset, jotka eivät ole pohjimmiltaan lohduttomia, kuulostavat väkinäisiltä. Taivaalliset sävelkulut ja ylellinen tuotanto sokaisevat kasuaalin kuuntelijan siltä, että ABBAn parhaat ovat lähes järjestään tarinoita menetyksestä. S.O.S., Mamma Mia, Knowing Me Knowing You, If It Wasn’t for the Nights, Slipping Through My Fingers.

Entä Dancing Queen, huomautatte, sehän on jokaisen hää-dj:n vakioase. Annan itseäni paremman kirjoittajan, Taylor Parkesin, läpivalaista:

”…rarely (never?) in the history of popular song, has one word, any word been loaded with more gut-wrenching emotional violence than that massive, brimming ’tambourine’ in the second chorus of Dancing Queen. It spills over with unbuttoned poignancy, chased through by helpless, skyscraping cries.”

”I’m not the girl you’re taking home” on Dancing On My Ownin tamburiinihetki. Biisin voi myös nähdä ja kuulla The Winner Takes It Allin nuorisoversiona. Aviovaimo menettää aviomiehen, tyttö menettää pojan (tai tytön). Siinä kun Agnetha Fältskog vaikuttaa luovuttaneelta, Robynilla on vielä voimia ja sappea riuhtoa väkivaltaisia tanssiliikkeitä. Hän antaa kaikkensa mutta ei ole enää se tyttö.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!