2010-luvun popklassikot

#56 Daft Punk – Giorgio By Moroder (2013)

”Diskoinnovaattori Giorgio Moroder oli 72-vuotias ja jossain määrin unohdettu, kun Daft Punk kutsui hänet kertomaan tarinansa.”

Tarina Giovanni Giorgiosta, jota kaikki kutsuvat Giorgioksi – ja elektronisen tanssimusiikin synnystä.

”Nobody told me what to do and
there was no preconception of what to do”

Vanhahko mies pitää monologia saksalaiskorosteisella englannilla, kertoo elämästään. Retrodiskobiitti pumppaa leppoisasti taustalla. Kahden minuutin kohdalla tullaan diskomusiikin keksimiseen.

Ihmisääni luovuttaa tilan suosiolla kuplivalle, yksinkertaiselle syntikkamelodialle ja edelleen leppoisalle biitille. Päälle improvisoidaan kitaralikkejä ja jazzahtavia kosketinkuvioita. Varioidaan ja toistetaan parin minuutin ajan.

Ääni palaa kertomaan täydellisestä vapauden ja yksinolon tunteesta studiossa, kartoittamattomien polkujen avautuessa. Musiikki äityy yhä riehakkaammaksi, corollabiitti vaihtuu jonkinlaiseen progerumpalointiin ja siitä saumattomasti breakbeatiin. Sama syntikkamelodia pitää kokonaisuutta kasassa samalla, kun kaaoksen, musiikillisen vapauden sokeat voimat yrittävät hajottaa sitä.

Kakofonia kasvaa, kitara ja hälytyssireeniä muistuttava soundi ujeltavat. Sitten nopea fade out sähköiseen tyhjyyteen.

Tähän kaikkeen on kulunut yhdeksän minuuttia ja kolmetoista sekuntia. Giorgio by Moroder on epäilemättä ilahduttava ja musiikillisesti mielenkiintoinen progediskobiisi, mutta oikeastaan se ei ole listalla näiden ominaisuuksiensa takia. Se tuntuu suhteellisen kunnianhimoiselta yritykseltä mallintaa yhteen biisiin kaikki se, mitä seurasi puheosuudessa kuvattujen tapahtumien jälkeen: elektronisen tanssimusiikin historia.

Diskoinnovaattori Giorgio Moroder oli 72-vuotias ja jossain määrin unohdettu, kun Daft Punk kutsui hänet kertomaan tarinansa ranskalaisduon voittoisalla Random Access Memories -paluulevyllä. Myös Daft Punk edusti tässä vaiheessa jo tanssimusiikin veteraanisarjaa, ja niinpä albumi kokonaisuudessaan on eräänlaista elektronista AOR:ää, mitä duo alleviivasi vierailijoidensa valinnalla. Myös vaikkapa Nile Rodgersin läsnäolo edustaa samanlaista tanssimusiikin historialle kumartamista.

Moroderille lankeaa kuitenkin tässä hankkeessa suoranainen luojajumalan rooli. Giorgio by Moroder pyrkii kuvittelemaan myyttisen alkupisteen, jossa Giorgio studiossaan keksii Biitin ja lahjoittaa sen sitten kaikille jälkeen tulleille toistettavaksi ja varioitavaksi. Kappaleen musiikillisessa toteutuksessa Daft Punk ikään kuin esittää taustamusiikkia montaasikohtaukselle kaikesta noiden neljän vuosikymmenen mittaan tapahtuneesta.

Se on suuruudenhullua, hieman naurettavaa ja ehdottoman toimiva idea.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!