2010-luvun popklassikot

#49 Tame Impala – Feels Like We Only Go Backwards (2012)

”Siinä näkee värien koko spektrin silmät kiinni, makusilmut tuntevat maukkaimman keitoksen vailla mitään kielen päällä.”

Tämähän on luonnos. Tässä on kertosäe, säkeistö, kertosäe ja toinen säkeistö, ja kertosäettä sitten loput.

”I got my hopes up again, oh no, not again
Feels like we only go backwards, darling”

Jotenkin tämä on venytetty kolmeen minuuttiin, vaikka aineksia on ehkä puoleentoista. G, D, C ja niin edespäin. e-molli, D, taas E ja sitten a-molli. Ollaanko tässä jossain musiikintunnilla? Ei ihme, että sama kappale tehtiin Argentiinassa jo parikymmentä vuotta aiemmin, ja on varmasti tehty muuallakin.

Mutta ulkokuori pettää. Tame Impalan läpimurtolevy Lonerismilla esityksen ensi kuulemalta varastavat studion äärimmilleen valjastava Apocalypse Dreams ja junan lailla etenevä Elephant, kun Feels Like We Only Go Backwards jää lallattelumaisuudessaan lähes välisoitoksi pidempien kappaleiden keskellä.

Kappale onkin käytännössä hieman väännelty The Beatlesin Baby, You’re A Rich Man, johon on lisätty The Beach Boysin lauluharmonioita ja Todd Rundgrenin taikapölyä miksauspöydän takaa.

Tai ei oikeastaan vain yhden, vaan ennemminkin kolmen tai kolmentoista Todd Rundgrenin. Kaikki alkaa kappaleen soidessa näkyä useina eri kappaleena – ääriviivoja ei enää erota.

Sillä niin huumaavaksi on Kevin Parker luonut kappaleen maailman: siinä näkee värien koko spektrin silmät kiinni, makusilmut tuntevat maukkaimman keitoksen vailla mitään kielen päällä ja jalat ovat vajoamassa juoksuhiekkaan keskellä Senaatintoria. Ja silloin tuntuu, että me aina vain taaksepäin…

”Seed of all this indecision isn’t me, oh no, cause I decided long ago
But that’s the way it seems to go when trying so hard to get to something real”

Kyllä, tämä on luonnos – luonnos, joka on taivaankappaleita studiossa järjestelemällä saatu upeaksi, aina vain rewind-napin painamista vaativaksi taideteokseksi. Opetushallitukselle tiedoksi: jos tämä saa yhdenkään musiikkiluokkalaisen innostumaan äänimiestaiteen mahdollisuuksista, antakaa mennä vain seuraavassa opetussuunnitelmassa.

Miltä tuntuukaan olla yksi niin kauniista ihmisistä, Kevin?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!