2010-luvun popklassikot

#48 David Bowie – ★ (2015)

”Blackstarilla David Bowie tuntui löytäneen uudelleen kykynsä luoda uusia, kiehtovia maailmoja.”

David Bowien viimeisen levyn avaava nimiraita on kymmenminuuttinen mystinen matka yksinäisen kynttilän luo.

”In the villa of Ormen, in the villa of Ormen
Stands a solitary candle, ah-ah, ah-ah
In the centre of it all, in the centre of it all”

Viime vuosina arkiaamuni ovat asettuneet kaavaan, jossa lähden kotoa kahden lapsen kanssa. Kävelemme ensin isomman päiväkodille Linnunlauluun. Tämän jälkeen työntelen nuoremman vaunut radan vartta Kaisaniemeen, parkkeeraan vaunun ja jätän lapsen tarhaan.

Tämän jälkeen kävelen parinkymmenen minuutin matkan Pitkänsillan yli työhuoneelle.

Aamun huippuhetki on viimeinen kaksikymmenminuuttinen. Laitan luurit korviin ja kuuntelen jotain. Maanantaisin pyrin aina korkkaamaan jonkin uuden, ennen kuulemattoman levyn, ikään kuin antamaan sävelen viikolle.

Maanantaina 11. tammikuuta 2016 laitoin tarhasta poistuessani soimaan David Bowien edellisenä perjantaina julkaistun levyn ★ (tunnetaan myös nimellä Blackstar). Odotukset olivat ristiriitaiset. En ollut juuri jaksanut innostua Bowien Next Day -paluulevystä (2013), joka oli kuulostanut vanhan soundin lämmittelyltä ilman uutta sanottavaa. Toisaalta olin kuullut hyvää newyorkilaisten jazzmuusikkojen kanssa levytetystä uutukaisesta.

Jo muutaman tahdin kuultuani ymmärsin, että nyt oltiin jännän äärellä.

Levyn käynnistävä nimiraita imaisi ikiaikaiselta kuulostavaan maailmaan. Ollaan Ormenin kylässä, yksinäisen kynttilän ympärillä, meneillään on ehkä jokin riitti tai teloitus.

Musiikki on tässä vähintään yhtä tärkeää kuin sanat – sekoituksessa on triphopia, monimutkaisin rytmikuvioin etenevää jazzia, lähi-idän sävyjä, kirkkokuoroa ja urkua.

Vaikka ★:n kutsuminen popmusiikiksi alkaa olla termin venyttämistä äärimmilleen, on kokonaisuus on silti hallittu. Alun jälkeen seuraa pitkä B-osa, jossa messiaan julistetaan kuolleen mutta uuden mustan tähden syntyneen, minkä jälkeen palataan alun tunnelmiin. Silti jännite ei laske liki kymmenminuuttisen kappaleen aikana kertaakaan. (Itse asiassa ★ oli alun perin 11-minuuttinen, mutta mitaksi editoitiin 9:57, koska iTunes ei hyväksy yli 10-minuuttisia singlejä).

Bowie tuntui löytäneen uudelleen kykynsä luoda uusia, kiehtovia maailmoja. Kuuntelin kappaleen kahdesti ennen kuin pääsin työhuoneelleni ja avasin tietokoneen.

Ensimmäinen uutinen kertoi David Bowien menehtyneen edellisenä päivänä.

”Something happened on the day he died
Spirit rose a metre then stepped aside
Somebody else took his place, and bravely cried
(I’m a blackstar, I’m a star’s star, I’m a blackstar)”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!