2010-luvun popklassikot

#45 Taylor Swift – Shake It Off (2014)

”Alkuvuodesta uutisoitiin, että Taylor Swift oli päätynyt raastupaan kiistelemään siitä, onko Shake It Offissa plagioituja osia.”

Taylor Swift kirjoitti laulun siitä, kuinka hän pyrkii olemaan välittämättä mediassa häntä koskevasta kritiikistä ja vihasta.

”’Cause the players gonna play, play, play, play, play
And the haters gonna hate, hate, hate, hate, hate
Baby, I’m just gonna shake, shake, shake, shake, shake
I shake it off, I shake it off”

Menneenä keväänä kahvikupin äärellä ystäväni paasasi minulle siitä, kuinka kotimainen taidekenttä on muuttunut tylsäksi. Taidetta tehdään oman position ylläpitämiseksi, ja vallankumouksellisuus ja riskinotto ovat kaikonneet. Minusta hänen näkemyksensä oli ohuelti naavan peittämä, hiukan näköalaton.

Minusta tuntuu, että varsinkin rodullistetut taiteilijat ottavat valtavia riskejä ja pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin silläkin uhalla, että heillä on vastassaan vihapuhetta ja muuta lannistavaa hälyä. Tämä on omiin havaintoihini perustuvaa pohdiskelua, enkä laisinkaan tiedä, onko se millään tavalla linjassa todellisuuden kanssa. Minä en ole taiteen tai yhtään minkään alan asiantuntija, joten tunnepohjaisia näkemyksiäni ei varmaankaan kannata noteerata.

Nämä kriittiset aatokseni ovat kuitenkin toissijaisia tässä kontekstissa. Ystäväni puheet jäivät kaivelemaan, ja lopulta Taylor Swiftin jättihitti Shake It Off vuodelta 2014 ja nämä iltapäiväkahvikeskustelut kytivät mielessäni samassa karsinassa. Syy siihen oli uutisessa.

Alkuvuodesta uutisoitiin, että Taylor Swift oli päätynyt raastupaan kiistelemään siitä, onko Shake It Offissa plagioituja osia. Lauluntekijät Sean Hall ja Nathan Butler kokivat, että kappaleen kertosäe oli varastettu heidän 3LW-yhtyeelle tekemästään laulusta Playas Gon’ Play (2001).

Pyrkimys päästä osille suurhitin tuotoista kariutui. Asiaa käsitellyt tuomari Michael W. Fitzgerald totesi kertosäkeen ajatuksen siitä, että pelaajat pelaavat ja vihaajat vihaavat banaaliksi ja vallan yleiseksi, ja sen vuoksi plagioinnista ei voida puhua. Ylen uutisessa lainattu pätkä Fitzgeraldin päätöksestä laittoi mielessäni ajatusprosessin liikkeelle.

“Käsite toimijoista toimimassa heidän olennaisen luontonsa mukaisesti ei ole lainkaan luova: se on banaali.”

Taylor Swift kirjoitti laulunsa siitä, kuinka hän pyrkii olemaan välittämättä mediassa häntä koskevasta kritiikistä ja vihasta. Minä nyt kuitenkin otan kertosäkeen alkuperäisestä kontekstistaan, että pääsen vähän pohdiskelemaan.

Mitä jos kaverini on oikeassa? Ovatko kulttuurin kentällä toimivat henkilöt taantuneet vain keskittymään ydinosaamiseensa sen sijaan, että he pyrkisivät muutoksiin ja keskusteluun yhteiskunnassamme? Taiteilijat taiteilevat, muusikot muusikoivat ja tuottajat tuottavat.

Minä en ole tarpeeksi viitseliäs todentamaan, tapahtuuko näin, mutta jos taylorswiftit vain taylorswiftaavat, se on vähän huolestuttavaa. Tai siis: ajatus henkilöstä, joka jatkaa radallaan pyrkimättä muuttamaan ympäristöään paremmaksi, on ikävä. Apatiaa vastaan ei voi taylorswiftata.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!