2010-luvun popklassikot

#44 Miley Cyrus – Wrecking Ball (2013)

”Pintatasolla Wrecking Ball on tuikitavallinen erolaulu, purkaus siitä miksi tuon toisen piti mennä muutamalla sanalla pilaamaan kaikki. Samalla se käsittelee kaikkia niitä sanoittamattomiakin tunteita, mitä satunnaisesti kohdatut impulssit herättävät.”

Taivas varjele, mitä sieltä tulee.

”Don’t you ever say I just walked away
I will always want you”

Väitän: kaiken parodian, kaiken provokatiivisuuden, kaiken ylisoittamisen ja kaiken meemisaturaation jälkeenkin Miley Cyrusin ensimmäinen Billboard-listaykkönen on tämän vuosikymmenen definitiivisin viimeinen hidas.

En voi kuvitella tilannetta joskus puoli nelj… tai siis puoli viid… tai öh no siis joskus puolta tunia ennen kuin baarit nyt tässä aikamme aukioloanarkiassa menevätkään kiinni (ajatelkaa joku dj:nkin työturvallisuutta!), jossa Wrecking Ball ei olisi totaalinen isku laskuhumalaisten toisiinsa nojailijoiden vöiden alle.

Kappale on paitsi lopullinen niitti kaikenlaiselle mittailulle ja arvioinnille, myös lohdullinen myönnytys antaa tunteiden ja elämän tulla. Hetki, jolloin arat ventovieraat lopulta päättävätkin suudella ja antautua toisilleen. Piste, josta ei ole paluuta. Kihelmöivä tunne siitä, että nyt olen saavuttanut yhteyden: päässyt tuon toisen ihon alle.

Lauluna se on kuin uupuneen, kokemuksensa ja tunteensa sisälleen padonneen ihmisen väistämätön ja vapauttava itku. Romahdus, jota kukaan tunteva ihminen ei lopulta kykene pitkittämään tai vastustamaan. Kappale, jota tekee mieli huutolaulaa, vaikka keho olisi kuinka tunteista tukossa.

Kyyneleistään vääristynyt Cyrus näyttää mallia. Siksi ainut tapa representoida laulun sanoma on mennä kekkuloimaan purkupallolle juuri alasti. Ei siksi, että sillä haluaisi herättää aistillisia impulsseja, vain yksinkertaisesti halutakseen viestittää, että tässä olen; täysin paljaana ja puolustuskyvyttömänä.

Sinun, itseni, koko maailman edessä.

Tuo tunne on tietenkin hirvittävä. Ihmiset pitävät itsensä hillittyinä samasta syystä kuin pitävät itsensä puettuina: he haluavat viestittää, että minä hölmöile, minulla on kaikki kunnossa.

Vahinko vain, että tämä kulissi säilyy vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos jossain vaiheessa on väistämätöntä, että vaatteet lentävät toisen ihmisen edessä pois, ei tunteiden patoaminenkaan kestä ikuisesti.

Molemmat tapahtumat ovat sattumanvaraisia, joskin jälkimmäinen niistä on todennäköisesti kipeämpi ja raskaampi. Ei alastomuuskaan lopulta merkitse mitään, jos eleet ovat mekaanisia ja jäisiä. Sen sijaan pelkkä puolihuolimaton ”onks kaikki hyvin” -tiedustelu saattaa olla täydellinen purkupallon isku sisupunokseen.

Terveisin ihminen, joka on noiden kolmen sanan jälkeen romahtanut täysin hallitsemattomasti ja itselleenkin äkkiarvaamatta kohtuullisen täydessä baarissa – ja vieläpä melkoisen selvinpäin. Ei, kaikki ei ole hyvin.

Tämä on se tunne, johon Wrecking Ball tarttuu. Pintatasolla se on tuikitavallinen erolaulu, purkaus siitä miksi tuon toisen piti mennä muutamalla sanalla pilaamaan kaikki. Samalla se käsittelee kaikkia niitä sanoittamattomiakin tunteita, mitä satunnaisesti kohdatut impulssit herättävät. Sitä, miksi jokin ääni, tuoksu tai maisema saa meissä aikaan reaktioita, joiden syitä emme itsekään välttämättä tiedä.

Siksi ”tunne” on ”järjen” vastakohta. Se yllättää juuri silloin, kun järki on laskenut hetkeksi puolustuksensa, ja ympäröivät impulssit vyöryvät auki jääneestä räppänästä sisään hallitsemattomana kimppuna – kuin purkupallona. Se on se sattumanvarainen aivokemiallinen vikatila, jonka esimerkiksi exän yllättävä näkeminen tai lapsuuden pesuaineen haistaminen aiheuttaa.

Toki tämä tila on myös sellainen, jolle voimme siedättää itsemme ja josta voimme oppia pois. Yleensä se tapahtuu ajan ja itsenäisen prosessoinnin kautta.

Silti kaikki nuo hetket ovat taas läsnä, kun jotakin uutta vavahduttavaa tapahtuu esimerkiksi valomerkin aikaan tapahtuvan ihmiskohtaamisen muodossa.

Silloin saatamme ehkä kuvitella, että tilanne normalisoituu, jos vetämme henkeä noin puolentoista sekunnin verran.

Vaan ei voi mitään: sieltä se pallo taas viuhuu. Taas mennään, saatana.

Uusi kertosäe alkaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!