2010-luvun popklassikot

#40 Pet Shop Boys – Vocal (2013)

”Myöhäiskeski-ikäisetkin voivat toki liikehtiä repetitiivisten biittien tahtiin, mutta Vocalissa on muistelun, yhden aikakauden tallennuksen tunnelmaa.”

Vallitseehan maailmassa jo yhteisymmärrys siitä, että Pet Shop Boysilla on mitättömän vähän tekemistä ironian kanssa? Hyvä. Semminkin kun tarkasteltavana on yksinkertainen ja koruton rakkaudentunnustus tanssimusiikille.

”And everything about tonight feels right and so young
And anything I wanna say out loud will be sung”

Neil Tennant on lukenut ihminen, joka olisi voinut ripotella lyriikkaansa alaviitteitä neotribalismiin, karnevalismiin ja useisiin muihin ismeihin. Sen sijaan hän kertoo tykkäävänsä näistä ihmisistä ja tästä biisistä.

Tässä musiikissa ja tässä biisissä on kaikki, mitä hän tarvitsee. Tanssimusiikissa avainsana on ”tonight”: juuri nyt kaikki tuntuu oikealta. Huominen on jossain mutta ei vielä täällä.

Tennant oli liki kuusikymppinen laulaessaan Vocalin levylle. Myöhäiskeski-ikäisetkin voivat toki liikehtiä repetitiivisten biittien tahtiin, mutta biisissä on muistelun, yhden aikakauden tallennuksen tunnelmaa.

Vai kanavoiko Tennant bile-eläin Chris Lowea? Sanoissa on ainakin lowemaista suoruutta – muistanette taannoisen haastattelureplan, joka kuullaan myös Paninarossa: ”I don’t like much really, do I? But what I do like, I love passionately.”

Lauluesityksen mietteliäs, surumielinenkin sävy ja tuottaja Stuart Pricen ekstaattinen rynkytys, joka on nostattavuudessaan liki väkivaltaista, tekevät yhdessä Vocalista vuosikymmenen olennaisimman Pet Shop Boys -biisin. Se on vastaus Morrisseyn kitinään siitä, että dj:n soittama musiikki ei kerro mitään hänen elämästään.

”I like the singer, he’s lonely and strange”

Sivuhuomio: tuo maskuliininen pronomini on pohdituttanut. Ikoniset disko- ja reivivokalistit ovat useimmiten olleet naisia. Kuka on yksinäinen ja outo laulaja? Michael Jackson? Prince? Sylvester? Tennant itse?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!