2010-luvun popklassikot

#25 Solange – Losing You (2013)

”Losing You kuulostaa huolettoman ’lushilta’ kuin ensimmäinen lämmin kesäyö, jolloin hämmästyy siitä, että ulkona voi hengata vielä puolen yön jälkeenkin ilman, että alkaa paleltaa. Kaupunki on yhtäkkiä täynnä mahdollisuuksia.”

Solangen erobiisi on popklassikko, koska sen ilmaisemat tunteet ovat ristiridassa tuotannon huolettoman kesäyöfiiliksen kanssa

”There’s nothing more I know you’re taking it away from me
I gave you everything and now there’s nothing left of me”

Feministisissä keskusteluissa on viime aikoina usein puhuttu emotionaalisesta työstä, joka herkästi kasautuu naisten tai femmejen harteille. Malli on tuttu elokuvista ja tv-sarjoista: heterosuhteissa naisten rooliksi jää setviä miehen ongelmia, tukea lempeästi henkistä kasvua ja vielä kaiken päälle selvittää, missä oikein mennään parisuhteessa.

Sama kaava toistuu helposti ystävyyssuhteissa. Tämä ”työ” kuluttaa tekijänsä energiaa, etenkin jos olisi lisäksi omiakin ongelmia käsiteltävänä.

Suositussa meemissä animehahmo pitelee hämmästyneen näköisenä kätensä yllä perhosta ja kysyy siltä ”Is this a therapist?” Meemillä ilmaistaan vähän bleakisti, kuinka tietyntyyppiset miehet suhtautuvat keheen tahansa normaaleilla tunteidenkäsittelytaidoilla varustettuun tyttöön kuin he voisivat olla hänen terapeuttejaan.

Emotionaalisen työn käsite on vähän hankala, koska kyse ei oikeastaan ole mistään ”työstä”, jota kukaan pakottaisi ketään tekemään, vaan valtarakenteisiin kytkeytyvistä monimutkaisista rooleista ja käyttäytymismalleista, joihin ihmiset sosiaalistuvat tai sitten eivät. Hyödyllinen käsite se silti on, koska se auttaa tunnistamaan ihmissuhteet, joissa roolit eivät ole ollenkaan tasapuolisia.

”I don’t know why I fight it, clearly we are through
Tell me the truth boy, am I losing you for good”

Dev Hynesin tuotanto saa Losing Youn kuulostamaan huolettoman ”lushilta” kuin ensimmäinen lämmin kesäyö, jolloin hämmästyy siitä, että ulkona voi hengata vielä puolen yön jälkeenkin ilman, että alkaa paleltaa. Kaupunki on yhtäkkiä täynnä mahdollisuuksia.

Kappale käsittelee kuitenkin uupumuksen, turhautumisen ja jopa vihan tunteita. Kertoja on niin loppu emotionaalisen työn tekemisestä, että hänestä tuntuu, että hän on ”antanut kaiken” eikä hänestä ole jäljellä mitään. Hän tietää, että suhde on tuomittu epäonnistumaan, mutta jatkaa tilanteen selvittelyä ehkä siksi, että pelkää toisen menettämistä, tai siksi, ettei muuta osaa.

Käytös on ristiriidassa ajatusten kanssa, koska kertoja haluaisi, että toinen osapuoli kommunikoisi eroamisesta suoraan. Synkkyydestä huolimatta biisin tunnelma on haikean hyväksyvä. Kertoja kuulostaa siltä, että hän kyllä selviää riipaisevasta tilanteesta lopulta smoothisti (kenties juuri loistavien ”tunnetaitojensa” ansiosta!) ja muuttuu eron jälkeen niin cooliksi ja voimaantuneeksi, että vaikuttaa täysin saavuttamattomalta. Aivan niin kuin oranssissa housupuvussa bailaava Solange biisin musiikkivideossa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!