2010-luvun popklassikot

#17 Nick Cave & the Bad Seeds – Jubilee Street (2013)

”Kuvassa kaikki on vielä hyvin.”

Ennemmin kuin konkreettinen katu Nick Caven nykyisessä kotikaupungissa, Jubilee Street on paikka laulajan mielikuvituksesta. Tai kaukaa historiasta.

”On Jubilee Street
There was a girl named Bee
She had a history
But she had no past”

Jubilee Street on katu Nick Caven nykyisessä kotikaupungissa Brightonissa, Englannissa. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta katu kulutti vuosikymmeniä epäonnisen kaupunkisuunnittelun tuottamana urbaanina jättömaana. Prostituoidusta kertovassa kappaleessa Jubilee Street on värikäs paheiden koti.

Todellisuudessa katu näyttää nykyään ilottomalta. Sen varrelta löytyy pikaruokaloita ja ketjukahviloita. Yo Sushi, Pizza Express ja Starbucks. Cave on itse todennut että laulun Jubilee Street on pikemminkin paikka hänen mielikuvituksestaan. Tai kaukaa historiasta.

”And here I come up the hill
I’m pushing my wheel of love
I got love in my tummy
And a tiny little pain”

Push the Sky Away -albumin kannen valokuvassa, Dominique Issermanin vangitsemassa satunnaisessa hetkessä, ollaan niinikään Brightonissa, Caven kodissa.

Caven vaimo, Susie Bick, näyttää tanssivan korkeassa huoneessa. Hän leijuu alasti, hiukset kasvoillaan. Cave on jo saanut päälleen tutun mustan pukunsa ja valkoisen kauluspaitansa – kuvittelen, että hetki on varhainen aamupäivä – ja työntää auki asunnon Yrjöjen aikakauden ikkunaluukkuja.

Kuvan tunnelma on epätodellinen. Huone näyttää typötyhjältä, avaralta kuin meri, ja päivänvalo tunkeutuu asuntoon puoliväkisin ikkunaluukkujen raoista. Melkein voi kuulla kiviseen rantaan lyövät aallot, maistaa suolaiset pärskeet ja tuntea kylmän, kirkkaan ilman ihollaan.

Kuvassa on jotain rauhoittavaa ja lohdullista. Ja myös levy, ja kappale Jubilee Street, on raskaitakin aiheita käsitellessään usein seesteisen rauhallinen, jopa kepeä. Onko Nick Cave, vanha manaaja, löytänyt rauhan sielulleen tuulisesta merenrantakaupungista Englannin Kanaalin reunalta?

Kuvassa kaikki on vielä hyvin.

”I am transforming
I am vibrating
I am glowing
I am flying
Look at me now”

On silti vaikea kuunnella levyä muistamatta mitä sitten tapahtui.

Vuonna 2015 Caven poika putosi Brightonissa kalliolta kohtalokkain seurauksin. Traaginen kuolema kuuluu niin mykistävänä painona seuraavalla Skeleton Tree -albumilla, että se tuntuu, kuin musta aukko, taivuttavan massallaan aikaakin ja virittävän Push the Sky Awaylle tulevaisuudesta käsin traagisen alavireen. (Jarkko Immonen kirjoitti aiemmin tässä juttusarjassa upeasti Skeleton Treen Jesus Alone -kappaleesta.)

Mutta Jubilee Streetillä kaikki on yhä kevyempää, ja valo tunkeutuu ikkunaluukkujen läpi. Cave voi rennosti tarinoida prostituoiduista, antisankareista ja värikkäistä kaduista, omaan hieman fantastiseen ja vinksahtaneeseen sävyynsä.

Jubilee Street on alakuloinen ja nostalginen. Se kertoo surullisista hahmoista, muttei ole samalla tavalla aggressiivinen kuin Caven vanhat anti-sankaritarinat. Kappaleessa soi rakkaus kotikaupunkiin ja sen historiaan, väreineen ja varjoineen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!