2010-luvun popklassikot

#13 The National – Bloodbuzz Ohio (2010)

”The Nationalin leimallisin tavaramerkki oli alusta asti selvä: Matt Berningerin punaviininhuuruinen, välillä epäselvän mumiseva ja elämään kyllästynyt syvä baritoniääni.”

Kappale, jolla The National lakoniselta ja punaviinipöhnäiseltä kuulostavan Matt Berningerin johdolla viimeistään sementoi paikkansa 2000-luvun isoimpien indiesuosikkien joukossa.

”I was carried to Ohio in a swarm of bees
I never married but Ohio don’t remember me”

Vuonna 2007 julkaistu The Nationalin viides studioalbumi Boxer oli jotain täysin uutta. Bändi oli minulle uusi tuttavuus, samoin musiikkityylinsä, josta löytyi paljon tuttuja elementtejä, mutta muotokieli oli raikas ja viehättävä.

Samana vuonna julkaistiin kaksi elämäni tärkeimpien levyjen kärkikymmenikössä olevaa albumia: Boxer ja Radioheadin In Rainbows. Radiohead oli tuossa vaiheessa jo vanha tuttu, joka onnistui päivittämään itsensä naittamalla sinänsä tylsästi mutta kovin täydellisesti yhteen konemusiikin ja melodisen melankolisen kitaraindien – tavalla, jonka vain Radiohead osaa.

The National oli uusi tuttavuus. Fake Empiren herättämä mielenkiinto syveni pian lähes pakkomielteiseksi. Boxerista löytyi jatkuvasti jotain uutta ja kiinnostavaa. Sen myötä oli otettava haltuun yhtyeen aiempi tuotanto, josta löytyikin rutkasti hienoa materiaalia, vaikka mikään muu levyistä ei Boxerin tasolle yltänytkään.

Yhtyeen leimallisin tavaramerkki oli alusta asti selvä: Matt Berningerin punaviininhuuruinen, välillä epäselvän mumiseva ja elämään kyllästynyt syvä baritoniääni.

Vuoden 2010 keväällä odotukset The Nationalin viidettä studioalbumia kohtaan olivat maltilliset. Voisiko uusi levy mitenkään vetää vertoja valtavan ison vaikutuksen tehneelle Boxerille?

Ennusmerkit olivat lupaavat. High Violet -albumin ykkössingle Bloodbuzz Ohio nosti maltilliset odotukset pykälää, ehkä jopa kahta korkeammalle. Rumpali Bryan Devendorfin nykivä komppi yhdistettynä Dessnerin kitaristikaksosten Aaronin ja Brycen pitkiin sävelmaalailuihin sekä Berningerin hieman aiempaakin syvempään baritoniin ja katkeransuloiseen sanoitukseen oli täydellisen toimiva kombo.

”I still owe money to the money to the money I owe
I never thought about love when I thought about home
I still owe money to the money to the money I owe
The floors are falling out from everybody I know”

Yhden tulkinnan mukaan Bloodbuzz Ohio on laskuhumalainen hatunnosto kertojan juurille, joihin ei tunnu liittyvän lämpimiä muistoja, vaikka kappale sykkiikin eteenpäin nostattavasti.

Tuo samankaltainen laskuhumalainen tunnelma pätee myös moneen suomalaiseen paikkakuntaan, joissa ihmisillä on juurensa. Noilla paikkakunnilla oli varmasti hienoa kasvaa aikuiseksi, mutta vielä hienompaa oli muuttaa pois. Jotain velkaa noita juuria kohtaan tietenkin on, mutta ei niitä läheskään aina mielellään muistele. Ei edes punaviininhuuruisessa laskuhumalassa.

Nousseista odotuksista huolimatta High Violet ei lopulta yltänyt Boxerin tasolle, vaikka Bloodbuzz Ohio on yksi The Nationalin avainteoksista. Se on pakahduttava kappale, jossa Matt Berningerin lakoninen baritoni kohtaa julkaisuajankohtana ja sen jälkeisenä ajanjaksona ehkä uransa suurimman momentumin keskellä olleen indieyhtyeen kuulaan soinnin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!