Levyraati #40

The Vaccines – No Hope

Brittiläinen indierockyhtye The Vaccines julkaisee kakkosalbuminsa Come of Agen 3. syyskuuta. Onko bändi kypsynyt, niin kuin levyn nimi lupaa? The Vaccines vierailee Suomessa 1. elokuuta Red Hot Chili Peppersin Tampereen-keikan lämmittelijänä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jens Lekman – Erica America

31-vuotiaan göteborgilaispopparin kolmas studioalbumi I Know What Love Isn’t julkaistaan 3. syyskuuta. Albumin ensimmäisellä maistiaisella Erica Americalla kuullaan australialaista laulajatarta Sophia Brousia. Videon on ohjannut Marcus Söderlund. Lekman esiintyy Helsingin Tavastialla 10. syyskuuta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Calexico – Para

Teksasilainen alt.country-suosikki julkaisee 11. syyskuuta seitsemännen studioalbuminsa Algiersin. Levyn ensimmäisenä maistiaisena kuultavan Para-kappaleen videon on ohjannut Zack Spiegler.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Four Tet – Ocoras

Flow Festivalilla elokuussa dj-keikan Cariboun kanssa tekevä Kieran ”Four Tet” Hebden julkaisee jo seitsemännen studioalbuminsa, Pinkin. Britannian albumilistan Top 40:een tunkeutuneen There Is Love in Youn (2010) seuraaja ilmestyy 20. elokuuta.

http://youtu.be/D53zGw2bQrY

Cup – I’m Just Fighting

Shine 2009 ei riitä Mikko Pykärille ja Sami Suovalle. Kaksikon uusi projekti tottelee nimeä Cup. I’m Just Fighting -kappaletta seuraa myöhemmin omakustanteinen albumi Red Book.

Raadin tuomiot

Markus Kahila
The Vaccines – No Hope Haa, ummehtunut tuulahdus '90-luvulta; neuroottinen kitarapoppistelu välinpitämättömillä vokaaleilla tekee näköjään taas paluuta. Jostain kumman syystä tämän kuunteleminen ei kuitenkaan närästänyt yhtään, vaikka ateriassa olivatkin kaikki ainekset musiikilliseen jarruraitaan.
5
Jens Lekman – Erica America Tämä Eerika tekisi intiimille tunnelmalle osapuilleen yhtä eetvarttia kuin Herms Nielin samannimisen wermacht-marssin pajauttaminen soimaan ensitreffeillä. Tässä lähes joutui vatkaamaan tärykalvojaan sukkapuikoilla jotta pystyi naaraamaan tämän kirotun kupletin kokonaan läpi. Täysin pöyristyttävää settiä, ja tuotantoarvoiltaan ehtaa omakustannedemolaatua. Mutta Jensilläpä on levy-yhtiö takanaan. Kenties takana myös kunniakas tulevaisuus?
1
Calexico – Para Hieno meininki, rullaa eteenpäin ja kasvaa isoksi melkein yllättäen. Loistavat sovitukset ja bändi joka todella osaa soittaa yhteen. Jäi silti vähän sellainen kutina että tässä olisi ollut ainekset isompaankin (ja parempaan?) biisiin. No, ei pidä ipittää - "less is more" kuitenkin taitaa popissa olla liian harvoin viljelty hyve.
8
Four Tet – Ocoras Tunnelmallinen ja korvia hellivän hiljainen epätanssielektro kolahtaa minuun jostain syystä ilman mitään kyytipoikaa. Four Tetin tekeleestä ei ensikuulemalla löytynyt yhtään mitään spesiaalia, mutta kyllähän tätä mielellään kuulisi lisääkin.
7
Cup – I’m Just Fighting Ahnas faija. Ahnas faija. Ahnas faija. Ahnas faija. Ahnas faija. Ahnas faija. Ahnas faija-faija. Ahnas faija.
2
Joni Kling
The Vaccines – No Hope Rakastan ensimmäistä säkeistöä ja tapaa, jolla Justin Young ei suostu lupaamaan mitään. Mitään annettavaa ei ole. Justin Young - rehellinen mies.
5
Jens Lekman – Erica America Erolevy? Kyllä tää on enemmänkin "pohjoismainen hotelliketju tilasi multa aulamusiikkia. Artesaanivoileipä oli vähän kuivaa ja erikoiskahvi tuotiin pöytään haaleana. Olin todella pissed off ja biisistäkin tuli sit hieman edgy."
3
Calexico – Para Jos minulle soitettaisiin sokkona Calexicoa bändiä amerikkalaiseksi väittäen, väittäisin heidän olevan jonkun kanadalaisen luuserinörtin luoma keksitty projekti. Onneksi ei.
5
Four Tet – Ocoras Kuvittelisin, että kuunneltuani tarpeeksi jotain massiiivista dubteknokokoelmaa, jossa raidan järjestysluku ilmoitetaan kolmi- ja nimi kuusinumeroisena sarjana, tämä aiheuttaisi villiä tanssahtelua.
9
Cup – I’m Just Fighting Assosiaatiot: 90-luku, Berliinin Love Parade, DAT-nauhoilla leviävät mixtapet, joita kuuntelevilla tyypeillä on kantakortti isojen miesten vaatekauppaan ja MikroMikko-myymälään ja jotka haaveilevat Love Paradeen osallistumisesta.
8
Antti Lähde
The Vaccines – No Hope Iso pettymys. Ekalla levyllä bändi soi hyvin tunnistettavasti, tämä voisi olla mikä tahansa Cribsinsä ja Libertinesistä opiskellut brittitulokas.
4
Jens Lekman – Erica America Jens yrittää olla Paddy McAloon. Onnistuu kohtalaisen hyvin.
7
Calexico – Para Odotetun kova. Yksi 2000-luvun takuuvarmimpia orkestereja.
8
Four Tet – Ocoras Four Tetin edellinen albumi oli ihan paras. Tämäkin nytkyy kutsuvasti. Minimalistinen tekno ei kuitenkaan heinäkuussa 2012 ole noin lähtökohtaisesti kiinnostavin asia.
7
Cup – I’m Just Fighting Enää kolme vuotta Mobyn Everything Is Wrongin 20-vuotisjuhlapainokseen.
5
Tuomas Kokko
The Vaccines – No Hope Kuulostaa The Libertinesin sinkun b-puolelta. Toimii varmasti jossain brittisarjassa baarikohtauksen taustamusiikkina, mutta kappaleelle, johon kyllästyy jo puolivälissä, ei voi povata pitkää ikää.
4
Jens Lekman – Erica America Eläkepäivät kutsuvat Jens Lekmania. Hänen uransa huippuhetkeksi näyttää jäävän vuonna 2004 ilmestynyt When I Said I Wanted to Be Your Dog-levy. Sen jälkeiset julkaisut ovat olleet toinen toistaan surkeampia. Kierroksen suurin pettymys.
2
Calexico – Para Kylläpä kuulostaa My Morning Jacketilta. Yllätyksekseni yksi kuluneen vuoden hienoimmista kappaleista.
8
Four Tet – Ocoras Jotain tässä on. Jotain kummallista ja kiehtovaa. Four Tet toistaa itseään, mutta minkäs sille voi, kun on niin hyvä tässä. Jos yhä olisi Radiomafia, Leena Lehtinen soittaisi tätä Marginaalissa.
7
Cup – I’m Just Fighting Jos kappale ei olisi Mikko Pykärin ja Sami Suovan tekemä, ketään ei kiinnostaisi. Tämä soinee Assemblyssa tunnelmaa nostattavana lähtöbiisinä, kun pitää vaivautua Pasilan asemalle ostamaan lisää energiajuomaa.
3
Jukka Kuusisto
The Vaccines – No Hope Ei sytyttänyt. Kitaramelodioista plussaa, mutta kokonaisuutena valju ja tylsä.
5
Jens Lekman – Erica America Varsin kunnianhimoista ja taidolla tehtyä poppia. Minulla ei ole tälle mitään käyttöä, mutta arvostan hyvin tehtyä musiikkia.
6
Calexico – Para Taas tätä: hyvin tehtyä ja periaatteessa hyvältä kuulostavaa musiikkia, josta kuitenkin puuttuu se jokin, että kiinnostuisin. Särmää, asennetta tai jotain...
7
Four Tet – Ocoras Ensimmäiset 2 minuuttia odottelua, ja muutenkin turhan minimalistista selvin päin kuunneltavaksi.
3
Cup – I’m Just Fighting Tanssimusiikkia, ei kuitenkaan minulle.
4