No niinhän siinä kävi, että kaaduin viikonloppuna internetin päälle enkä päässyt ylös ja huusin ja huusin ja huusin… Aijai kun huusinkin. Internetkin meni rikki eikä Nuorgamia nähty moneen päivään. Mutta ei kukaan minua tässä savuisessa kaupungissa jossa naapuria ei tunneta kuullut. Onneksi maanantaina kannetaan aikaisin posti ja Itellan mies tuli nostamaan minut pois Internetin päältä ja nythän se taas toimii, joten tässä tulokset!
Osallistujia oli 10. Puolet viime viikkoisesta. Hävetkää kaikki te, jotka ette varmaan tätäkään lue! Pistekeskiarvo oli 5,56 eli harvalukuisempana olitte inasen suopeampia. Ihme jengiä.
Paatin perää pitää:
Elokuu – Soutaa huopaa – 4
Arttu Ala-Jokimäki – 8
Kansanmusa-rap ei tänä päivänä ole omaperäisin idea, mutta kyllä tässä onnistutaan kuitenkin tekemään tarttuva täsmäase radio-soittoa varten. Hyväntuulinen meininki.
Lauri Ojanen – 5
Onhan se hieman surullista, ettei suomalainen reggae-artisti voi etsiä juuriaan Afrikasta, vaan pitää tyytyä Janakkalaan.
Oskari Onninen – 1
Toivottavasti noiden hanuri repeytyy, eikä minun tarvitse kuulla tätä kappaletta enää ikinä. Lehmänpaska on silkkaa Chanelin vitosta verrattuna siihen opportunisminhajuun, mikä tästä leijailee.
Brucen peruspomoilu katkesi kuin kanan lento:
Bruce Springsteen – We Take Care of Our Own – 5,3
Jukka Kuusisto – 8
Perusvarma suoritus pomolta, kai. Tämäkään esitys ei kuitenkaan saa levyhyllyni Springsteen-pitoisuutta nousemaan nollasta.
Jukka Niittymaa – 5
Alku kuulosti tosi tykiltä, mutta sitten loppui paukut.
Antti Lähde – 4
Springsteenin 2000-luvun levyt on olleet vähän mitä sattuu. Joistain tykkään paljonkin, joistain en edes vähää alusta. Tämän biisin perusteella Wreckin Ball taitaa kallistua jälkimmäiseen osastoon. Simppeli biisi ja supermahtipontinen sovitus/tuotanto elvät kohtaa alkuunkaan. ÄH.
Ei riittänyt näidenkään uintitaito. Järveen jäivät:
Great Lake Swimmers – Easy Come Easy Go – 5,6
Antoinette Olivia – 8
Hyvät melodiat ja koukut – tältä bändiltä löytyy vielä parempiakin mutta tässä ei oo mitään vikaa – päinvastoin, ladonseinä on säästynyt tikoilta, melko keskelle osuvat. Pete Seeger on sammunut pellolle, viimeiset sanat ennen aamun pääkipua lienevät ”That’s a fine tune, boys.”
Lauri Ojanen – 5
Jos laulaja olisi ollut ärsyttävämpi, niin pisteet olisivat pudonneet ja ropisten. Country ei vaan toimi tässä taloudessa, oli se kuinka alttia tahansa.
Jukka Niittymaa – 3
Ois ollu kova juttu joskus 60-luvulla varmaan. Nyt kuulostaa vaan vanhalta.
Uuden polven talousliberaaleja vastaan liputtaminen kantoi kakkospallille:
Anti-Flag – The Neoliberal Anthem – 5,9
Jukka Kuusisto – 10
Loistavaa. Vielä kun lauluun saisi vähän karheutta, olisi paketti täydellinen. Annan kuitenkin tällaisenaankin kympin, koska levyraadissa on harvoin mitään näin hyvää.
Anton Majava-Corbijn – 8
Tässä on hyvä meininki. Ei mitään omaa mutta energinen poliittis-skeittaava punk-fiilinki välittyy.
Antoinette Olivia – 4
Helvetti, kalaverkko repesi kun vastarannan mökillä on meluisia myöhäispunkkareita. Järvitaimen olisi kiva lisä päivällispöytään, mutta toimiihan tämä nyt muutaman minuutin anteeksipyyntönä. Ei vaan ole kuistille asti ole paljoa viemistä kun rannasta pääsen, sen verran ennalta-arvattavaa oli.
Nuori mies joka ei omien sanojensa mukaan tahallaan kirjoita vanhan kuuloista musiikkia voiton vei, huh hah hei!
Michael Kiwanuka – Home Again – 7
Juha Tuominen – 10
Kiwanukan pehmeä ääni ja soitto yhdistyvät täydelliseksi keitokseksi jota voi siemailla sohvan pohjalla silmät kiinni nauttien.
Jukka Niittymaa – 7
Ei mitään uutta, mutta sarallaan toimivaa perussettiä
Oskari Onninen – 5
Ääni ja biisi on kohdallaan, vaikka vähän tämä tuntuu uuden kevytretroartistin harmittomalta brändäilybiisiltä. Jouset pelastaa paljon, mutta Kiwanukalle omaa rollinginthedeepiä ja sielua peliin ja äkkiä tai kohtalona on The New Boringin tylsempi pää.
Sellaista tällä kertaa. Nyt kun vielä jaksaisi koostaa uuden levyraadin, ettei tulisi taas raippaa. Puuh…
