Matthew Dear – Headcage
Headcage on viime kesän Flow Festivalilla vierailleen Matthew Dearin tammikuussa julkaistavan ep:n nimiraita. Amerikkalaisen elektropopartistin viides albumi Beams ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Headcagen videon on ohjannut lontoolainen Morgan Beringer.
Shearwater – Breaking the Yearlings
Breaking the Yearlings on ensimmäinen maistinen Animal Joylta, americanayhtyeen kahdeksannelta studioalbumilta, jonka Sub Pop julkaisee 14. helmikuuta. Laulaja Jonathan Meiburgin mukaan Shearwaterin kolme edellistä, äänimaailmaltaan jopa mahtipontista albumia muodostivat trilogian, kun Animal Joy on puolestaan tyyliltään lähempänä perinteistä rockmusiikkia.
Sleigh Bells – Born to Lose
Amerikkalaisen noisepopduon kakkosalbumi Reign of Terror ilmestyy helmikuun puolivälissä, vain puolitoista vuotta yli puoli miljoonaa myyneen Treats-esikoisen jälkeen. Levyn on tuottanut yhtyeen miehinen osapuoli Derek Miller, jonka mukaan sillä kuullaan edeltäjäänsä enemmän kitaroita – ”massiivisia Def Leppard -kitaroita”, tarkemmin sanoen.
http://youtu.be/Jxw2K3_b468
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Sinead goes reggae. How About I Be Me on nimiraita Irlannin virallisen vastarinnankiisken helmikuussa julkaistavalta yhdeksänneltä studioalbuminsa, joka ilmestyy 25 vuotta The Lion and the Cobra -debyytin jälkeen. Levyn on tuottanut O’Connorin ensimmäinen aviomies John Reynolds.
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Elokuussa 40 vuotta täyttänyt The Hold Steady -laulaja julkaisee tammikuussa uransa ensimmäisen sooloalbumin, jonka nimibiisi päättää vuoden viimeisen Levyraadin. Clear Heart Full Eyes syntyi nykyrockin suvereeneimpiin tekstittäjiin kuuluvan Finnin henkilökohtaisesta haasteesta äänittää kokonainen albumi biisi per päivä -tahtiin.
Raadin tuomiot
Matthew Dear – Headcage
Olipas lyhyt. Vaikutti introbiisiltä, joka vasta avasi tunnelmaa seuraavalle kappaleelle. Noh, joka tapauksessa kivan kuuloista äänimaailmaa ja hitaan jumittunut tunnelma. Toimii varmaan paremmin koko ep:n kokonaisuutena.
7
Shearwater – Breaking the Yearlings
Hmm. Biisissä ei hirveesti muutoksia syntynyt, mutta ei ehtinyt alkaa myöskään ärsyttämään. Keskitien vitonen arvosanaksi.
5
Sleigh Bells – Born to Lose
Mielenkiintoinen genre, johon en ole aikasemmin törmännyt. Yhteen puuroutettu soundi tuo etäisesti mieleen Devin Townsendin äänivallin. Biisi jäi kuietnkin harmillisen junnaavaksi, vaikka tuplabasarit kivasti sitä piristivätkin.
7
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Reggaelle tyypillisesti itseään toistavaa musaa. Laulu oli ihan kivaa, mutta en tätä kaipaa, kuin maksimissaan taustamusiikiksi kahvilaan.
4
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Ihan hyvää bluessia. Loi mukavan rennon fiiliksen. Biisi kuitenkin jäi kokonaisuudessaan yllätyksettömäksi, joten tinttasen vain kutosen arvosanaksi.
6
Matthew Dear – Headcage
Ihan kuin Yello hidastettuna, paitsi ei niin hyvä. Sopisi varmaan mainiosti kolmen promillen humalassa notkumiseen jossain hämyisessä luolassa. Juuri kun biisi alkaa lähteä lentoon, loppuu se kuin kananlento ja kuulija jää ihmeissään odottamaan että eikö se jatkukaan.
7
Shearwater – Breaking the Yearlings
Ensin en tykännyt ja sit kuitenkin tykkäsin, aika tavalla. Hieman erikoinen äänimaailma kolinoineen kaikkineen, mikä sopi vokalistin ääneen kuin nenä korvaan. Piti ihan tarkistaa että eihän tämä nyt ole jotain Peter Gabrielia kuitenkin.
7
Sleigh Bells – Born to Lose
Diggasin ensimmäisistä paristakymmenestä sekunnista mutta sitten se hentoääninen nainen alkoi huokailla musiikin päälle ja pilasi kaiken eikä jossain vaiheessa mukaan tulleet taustan Skunk Anansie tyyppiset kiljahtelut auttaneet asiaa. Tylsä.
4
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Sineadilla taitaa valitettavasti kaksi ekaa älppäriä painaa taakkana ikuisesti, ne olivat vain liian hyviä. Onhan se hyvä että kokeilee uutta, mutta en oikein osaa nähdä Sineadin ääntä ja rekkaata yhdessä. Mitäänsanomaton.
3
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Semmosta mukavata hyvän mielen mussiikkia. Tän tahdissa sujuu automatka kuin lentäen. Ei mitään ihmeellistä, mutta svengaa sillain kivasti.
7
Matthew Dear – Headcage
Mainion keikan Flow'ssa tehnyt Dear taitaa tällaisten vaivihkaa takaraivoon jumittuvien äänimaisemien rakentamisen. Tässä biisissä ei ole järin paljon mitään, mutta kaikki mitä siinä on, on hyvää.
6
Shearwater – Breaking the Yearlings
Shearwaterin edellinen albumi oli aivan loistava, eikä Jonathan Meiburgin parempaa draamapopääntä ole juuri kellään. Todella lupaavat ensimmäiset 49 sekuntia, jonka jälkeen biisi jää valitettavasti vähän polkemaan paikalleen. Kuitenkin hyvä, mukavan kulmikkaasti ryskyvä kokonaisuus, joka ei lainkaan laske uutta albumia kohtaan asetettuja odotuksia.
7
Sleigh Bells – Born to Lose
Intro on tuplabasareineen melko järkyttävää kuultavaa. Eikä lähde käyrä kovin jyrkkään noususuntaan senkään jälkeen, vaikka Alexis Kraussin Lush-henkisesti pihisevä laulu kovin miellyttävää kuultavaa onkin ja lopun kitarat on kivat. Toivottavasti albumilla on kuuntelukelpoisempaakin tavaraa.
4
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Sineadin reggaefiilistely jättää niin kylmäksi, ettei edes joutaville "tyylilajissaan pätevä" -lätinöille ole käyttöä.
3
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Tyylilajina Lynyrd Skynyrd -boogie, mikäpäs siinä. Pelkään tosin, että Craig Finnin yksipuolinen käninä alkaa albumimitassa ärsyttää ilman Hold Steadyn raivopäistä E Street -rockia. Kiva soundi, mutta melko mitätön biisi. Mitä mahtaa valtakunnan johtava Craig Finn -apologisti Samuli Knuuti tästä tyylinviilaamisesta tuumata?
5
Matthew Dear – Headcage
Hämyisen eroottista yökerhomeininkiä, tosin vaikutelman vahvistamiseksi laulajan tulkinta olisi saanut olla hieman pervompaakin. Loppui kyllä kesken, neliminuuttisena biisin jumittavat synariffit olisivat toimineet paremmin. Videosta vahvoja ysäriteknoviboja.
5
Shearwater – Breaking the Yearlings
Synauruissa hyvä soundi ja ihan kiva melodia. Laulaja taas joutaa sinne kasaribaritonia mitäänsanomattomasti apinoivien laariin.
4
Sleigh Bells – Born to Lose
Noisepop-määritelmän perusteella olisin odottanut jotain muuta. SID-metallikitarat ovat aina kauheita, yhdistettynä lakoniseen twee-söpöilyyn lopputulos on kohtuullisen sietämätön. No, parempi kuin huutolaulu. Sellainen fiilis jäi, että kehnoa sävellystä on yritetty parantaa toteutuksella, johon on ängetty kaikki.
2
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Miksi reggaeta toteutetaan aina siitä mistä aita on matalin? Halpahallisynat ja maailman kliseisin kamppi saavat ihmettelemään, miten Sineadin tasoinen taiteilija tekee jotain näin... mautonta. Joutavaa hissimusiikkia.
2
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
No tässähän oli ihan riffi. Harmi vain että se kuulostaa mattinykäsfarkkuisten Hurriganes-fanien keskikaljajytältä. Kovasti on Craigilla tarinaa, josta ihan mielenkiintoisia yksityiskohtia bongasin. Valitettavasti biisin toteutus on aika mitäänsanomaton. Soolotkaan eivät pelasta, vaan kuulostavat lähinnä täytteeltä.
4
Matthew Dear – Headcage
juuri kun olin pääsemässä fiiliksiin niin loppui. erittäin jees muuten
7
Shearwater – Breaking the Yearlings
mureaa
7
Sleigh Bells – Born to Lose
räimettä
6
Sinead O’Connor – How About I Be Me
mitäänsanomatonta
3
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
blueskaava vei voiton tällä viikolla
8
Matthew Dear – Headcage
Lupaava intro. Ai, siinä olikin koko kappale.
3
Shearwater – Breaking the Yearlings
Tylsä, idea hukassa. Laulusoundi ei miellyttänyt.
3
Sleigh Bells – Born to Lose
On noisepop kiinnostavampaa kuin elektropop. Kappale vain ei ollut tarpeeksi hyvä. Laulu hukkui taustaan.
4
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Ehkä vuodenaika on vain väärä reggaelle.
5
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Suoraviivaista menoa. Arvioitavista ainut kappale, jossa on koko paketti kasassa. Ei tarjonnut mitään erikoista mutta erottui joukosta.
8
Matthew Dear – Headcage
No ei lämmittäny yhtään.
2
Shearwater – Breaking the Yearlings
Jäi nyt sitten kuitenkin melko ilmeettömäksi vaikka alku herätti toiveita. Yhden biisin perusteella paha sanoa, mutta ei taida Shearwaterilta tulla täysosumaa vieläkään?
6
Sleigh Bells – Born to Lose
Onko Sleigh Bellsillä enää mitään annettavaa? Ei tämän biisin perusteella.
3
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Tämän kuunteleminen oli yhtä tuskaa alusta loppuun.
1
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Kai se on hyvä, että Finn suoltaa tämmöset turhuudet pois mielestä niin biisikynä on sitten terävämpi uutta Hold Steady -matskua kirjoittaessa.
4
Matthew Dear – Headcage
Oh Matthew you teaser. Black Cityn tahmainen henki ratsastaa edelleen - pidempänä versiona olisi vielä enemmän pisteitä tullut.
7
Shearwater – Breaking the Yearlings
The Juan MacLean Hawkwind-coverbändinä? Likes this and 2 other pages
6
Sleigh Bells – Born to Lose
Puhu kovempaa, en kuule! Rytmipuolen spastisuus erottaa Treatsin materiaalista selvästi. Onneksi koukut on vahvoja.
8
Sinead O’Connor – How About I Be Me
en tykkää oksentaa verta mutta minkäs teet.
1
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Ehkä vähän kaipaan steroidialtaaseen hukuttamisrokkia, mutta Craig Finn on sen verran vahva kirjoittaja että ote pysyy.
6
Matthew Dear – Headcage
Äh. Ei tästä saa mitään irti. Onko pakko sanoa jotakin? Noh, jokatapauksessa: älkää syökö keltaista lunta.
3
Shearwater – Breaking the Yearlings
Ei tässä ole mitään punaista lankaa. Kunhan vain mölyävät. Huono juttu.
4
Sleigh Bells – Born to Lose
Huhhuh. Ihan sairaan kova.
9
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Kävelet (jostain syystä) ratakiskoja myöten. Horisontista näkyis' olevan tulossa juna sinua kohti. Tämä biisi alkaa soida. Ei mitään syytä väistää.
1
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Toimii kuin uskollinen Skoda Feliciani talvipakkasilla. Tosi hyvä.
8
Matthew Dear – Headcage
Video on aika jees idealtaan, mut eihän toi biisi kyllä tossa ajassa ehdi lähteä mihinkään suuntaan.
3
Shearwater – Breaking the Yearlings
Tää oli hyvä ja kiinnostava. Voisin kuunnella tässä pariset kerrat vielä. En oo kyllä aiemmin kuullutkaan tämmöisestä, kiitos siis Nuorgam!
8
Sleigh Bells – Born to Lose
En ihan varsinaisesti tiedä mitä on noisepop, mut tää oli ihan lupaava näyte. Vissiin ihan vaan poppia jossa vähän meteliä päällä, eheh. No mut jees. Mikäs vika tässä levyraadissa nyt on kun biisit kuulostaa kelvollisilta?!
7
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Voi ei. Tää on siinä sietämättömyyden rajamailla. Raastavaa edes kuunnella.
3
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Keskinkertaista kamaa, joka ei edes edusta tyylejä, jotka keskinkertaisinakin uppoavat. Ohitan.
5
Matthew Dear – Headcage
Kiva La Isla Bonita meets joku Nine Inch Nailsin hittikappale-nytkytys. Kyllä pikkupieruissaan voisi tämän tahtiin pyllyään kevyteroottisesti hinkuttaa.
7
Shearwater – Breaking the Yearlings
Hyvät kolinasoundit ja laulajan äänessä on kivasti draamaa. Kokonaisuus jää kuitenkin vähän vaisuksi eikä hiplaile ihonalustaa mitenkään.
6
Sleigh Bells – Born to Lose
Köykäiset nu metal-kitarasoundit ja geneeristä huokailua. Kauhee yritys päällä, biisi on kuorrutettu kaikella postmodernin ironisen rumalla vaikka eihän tässä loppujen lopuksi ole yhtään mitään. Pari pistettä kuitenkin, emmää tiijä, jostakin.
2
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Euroshopper-reggaetaustat ja paint by numbers-voimaantumislyriikkaa. Huumorisketsitaustamusaa.
1
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Hyvä selostusmeininki, mutta tämäkään ei ollut se biisi, joka saisi kiinnostumaan valkoisen miehen blueskaavasta ja rokkailusta.
3
Matthew Dear – Headcage
Kestää aikansa, että biisi lähtee käyntiin ja sitten se menee loppumaan vielä keskenkin. Biisissä oli sopivaa pervoutta, mutta videon katseluun olisin tarvinut enemmän psykedeelejä.
6
Shearwater – Breaking the Yearlings
Hyvälle bassosoundille pojot. Muuten ihan vitun tylsä biisi. Onneksi ei kolmea minuuttia pidempään kestänytkään.
4
Sleigh Bells – Born to Lose
Hauska idea tehdä slovari tuplabasareilla, kirskuvilla kitaroilla ja kunnon säröllä. Valitettavasti jää ideana paremmaksi kuin biisinä.
6
Sinead O’Connor – How About I Be Me
Älä ikinä päästä irlantilaista tekemään reggaeta.
2
Craig Finn – Clear Heart Full Eyes
Craig Finnillä on hyvä meininki aina tekemisissään. Rytmiryhmä ei vain ole The Hold Steadyn veroinen, mutta kädenlämpöisiin sooloviritelmiin verrattuna tämä nousee helposti keskikastin yläpuolelle.
7
