Yann Tiersen – Skyline

Mute

Yann Tiersen vieraili tänä kesänä Tavastialla ja kaksi vuotta sitten Flow Festivalilla.

Elokuvasäveltänä tunnettu ranskalainen valloittaa myös omana itsenään.

Vaihtoehtotyttöjen suosikkileffan Amélien (2001)soundtrackin taiteillut ranskalainen Yann Tiersen on osoittanut pitkähkön uransa aikana suurta lahjakkuutta elokuvasäveltäjänä. Hänen kappaleensa saattavat olla kovin yksinkertaisia, mutta miehen taito maalata kuvia verkkokalvoille pelkkien ääniaaltojen voimalla on vakuuttanut niin filmitunnelmoijat kuin kriittisemmät musiikinkuuntelijatkin.

Tiersen valloittaa kuulijansa myös itsenäisillä pitkäsoitoillaan. Vain reilu vuosi on kulunut Tiersenin edellisen albumin Dust Lanen julkaisusta, kun klassisesta musiikista ammentava säveltäjä julkaisee jo uuden ja kepeämmän teoksen, Skylinen.

Vaikkei Skylinen ole tarkoitus soida minkään elokuvan taustalla, Tiersen on rakentanut kokonaisuuteen draamankaaren, jonka näkisi mielellään myös valkokankaalla. Hän sekoittelee Skylinessa monia vaikutteita suurilta nimiltä, kuten Mew’ltä ja M83:lta. Vaikka elementit kuulostavat välillä varastetuilta, niitä leimaa Tiersenille ominainen leikkisyys ja kekseliäisyys.

Levyn aloitusraidan Another Shoren äänivallit tuntuvat paikoin Godspeed You! Black Emperorin tapaan hyökkääviltä eikä Sigur Rós -melankolialtakaan vältytä. Silti kappale asettaa Skylinelle positiivisen vireen jo kättelyssä, sillä Tiersen saa tummemmatkin sävelet kuulostamaan kevyiltä.

Kakkosbiisi I’m Gonna Live Anyhow jatkaa kuulaasti, mutta siirryttäessä Monumentsiin ja The Gutteriin marssirummut ja vaimeat ujelluksenomaiset jouset alkavat tuntua jo liiankin tutuilta. Tiersen tekee toki ihailtavan hyvin sen mitä tekee, mutta linjaan kaipaa välillä jotakin jännittävämpää ja arvaamattomampaa.

Unenomaista tunnelmaa rikkomaan on kuitenkin luotu Exit 25 Block 20, jonka kirkaisut ja instrumenttikokeilut herättävät keskittymään. Hesitation Wound tosin palauttaa nopeasti takaisin horrokseen, mutta hyvällä tavalla.

Toisaalta Skylinea ei pitäisi syytellä sen ennalta-arvattavuudesta tai ilmeisyydestä, sillä Tiersen toteuttaa konseptinsa loistavasti. Haikean haahuilun, kasvavien kitarahyökkäyksien ja herkän kilinän sekoittelua kaipaavalle albumi on nautinto. Silti olisi suotavaa kuulla välillä Tiersenin loikkaavan pois mukavuusalueeltaan ja kokeilevan jotakin aivan uutta.

80 Skyline on yllätyksetön albumi, joka saa kuitenkin ennustettavuutensa anteeksi onnistuneen toteutuksensa ansiosta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!