Wayne Shorter Quartet – Without a Net

Blue Note

Wayne Shorter: enemmän kvarttii kuin sooloo.

Wayne Shorter: enemmän kvarttii kuin sooloo.

Jossain tuolla jazz on edelleen iso bisnes, Wayne Shorter alansa suurin supertähti. 80-vuotias ei kompastele suuren roolinsa kanssa.

WayneShorterKansiAvausraita Orbitsin alkaessa soida tietää Wayne Shorterin olevan taas kotonaan. Olkoonkin, että kyseessä on Miles Davisin albumilla julkaistu sävellys – Davisin, jonka varjoon Shorter on aina pakosta jäänyt. Tässä tapauksessa koti tarkoittaakin vanhaa tuttua Blue Note Recordsia, jolle Shorter 1960-luvulla säästi parhaat palansa samalla, kun työskenteli Milesin tallissa.

2000-luvun alussa Shorter turhautui ja kasasi itselleen ensimmäisen varsinaisen yhtyeensä kymmeneen vuoteen. Jätettyään Weather Reportin 1987 hän oli alkanut levyttää tasoltaan ailahtelevia albumeja Vervelle. Weather Reportin aikaan Shorter-levyjen julkaisijana taas toimi Reportin takana ollut Columbia. Shorter alkoi olla maailman juhlituimman elävän jazzmuusikon maineessa, mutta soololevyt olivat silti keskinkertaisia.

Onkin symbolisena eleenä sopivaa, että nyt 30 vuoden jälkeen Wayne Shorter palaa Blue Notelle, jonka kultakauden levyillä pienet ”työryhmät” vallitsivat artistikeskeisyyden sijaan. Kvartettisoitto on epätasaisten vuosikymmenten jälkeen ollut Shorterille askel takaisin tätä alkuaikojen hillittyä lähestymistapaa kohti.

Blue Note -levytykset, kuten JuJu ja Speak No Evil, näyttivät 1960-luvulla Shorterin rentoutuneimmillaan. Tyyliltään ne olivat toki hyvin viihteellistä hard boppia, jossa soulvaikutteet usein antoivat tilaa myös orientalistisille elementeille. Samaa kiireettömyyden ilmapiiriä on vaikea aistia Shorterin Milesille säveltämästä materiaalista. Without a Net on verkkaisesti etenevä ja ennen kaikkea demokraattisen kuuloinen albumikokonaisuus.

Weather Report -vuosien myötä Shorter ja bändikaveri Joe Zawinul alkoivat vuosi vuodelta saavuttaa rocktähtimäisempää statusta. Kaikesta tästä psykedeelisestä avaruusdraamasta riisuttu Wayne Shorter Quartet ei tähtää samoihin korkeuksiin, mutta Weather Reportin oppimäärää ei ole myöskään tyystin poispyyhitty. Pegasoksen tai Flying Down to Rio -tulkinnan kaltaisia raitoja ei olisi 1960-luvun levyillä kuultu. Ne tuovatkin albumille sen ajoittain kaipaamaa vaarallista särmää.

Jos Shorterin tuotannosta pitäisi valita kaksi edustavinta teosta, ne olisivat Weather Reportin osittain Tokiossa livenä nauhoitettu I Sing the Body Electric ja vuoden 1964 Blue Note -soolo JuJu. Ensimmäisen olen aina esoteerisessa hämäryydessään assosioinut (hyvällä tavalla) pikkupitäjämäiseksi taidekoulumusiikiksi, jälkimmäisen urbaanin keskiluokkaiseksi kaupunkisoundtrackiksi. Terävimmillään Without a Net yhdistää saumattomasti kaksi erilaista kautta miehen tuotannossa: jotain levottomille friikeille, jotain nojatuolikuuntelijoille.

Without a Netin sulavalinjaisuutta häiritsee lopulta ainoastaan seikka, että sen perusraaka-aineista molemmat edustavat vääjäämättä useita kymmeniä vuosia vanhaa musiikkityyliä, jossa on tänä päivänä enää vähän tilaa säväyttäville ideoille. Yhdistettynä ne muodostavat nykyisen festivaalikaanonin korkeamman päädyn: tyylikkään, älyllisen ja vain ajoittain spektaakkelimaisen areenajazzin peruskielen erittäin hyvin toteutettuna.

80-vuotiaalta artistilta ei paljon enempää ole edes sopivaa vaatia. Jotain kuitenkin kertoo se, että yhdeksästä kappaleesta viisi on uusia sävellyksiä. Huomatkaa, että tässä vanhojen miesten tyylilajissa sekin on jo merkittävä määrä.

74 Kokonaisuutena Without a Net on sujuva läpileikkaus Shorterin uran parhaista vaiheista toteutettuna vuosikymmenten näkemyksellä valikoiden.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!