Ville Kalliosta – Sano

Monsp Records

Ville tulee Kalliosta ja räppää "keski-ikäistyvän, alkoholiongelmaisen ja avioeron kokeneen miehen" tunne-elämästä.

Suomiräpin veteraani teki sekavan erolevyn.

Minusta tuntuu kuin Ville Kalliosta olisi tuttavani. Sellainen tuttava, johon voisi törmätä pari kertaa vuodessa baarin narikkajonossa. Siinä sitten naurettaisiin suut ammollaan, paiskattaisiin kättä ja soperrettaisiin kuudennen tuopin jälkeiset kuulumiset.

Mutta todellisuudessa minä en ole koskaan tavannutkaan häntä. En ole varma, tunnistaisinko häntä edes, jos oikeasti sattuisimme samanaikaisesti aamuöiseen, käärmeen lailla kiemurtelevaan narikkajonoon.

Erikoislaatuinen suhteemme johtuu siitä, että hänen vuonna 2006 ilmestynyt 100x200mg-soolodebyyttinsä on poikkeuksellinen levy. Se kuulostaa niin henkilökohtaiselta. Hän puhuu niin kuin vain rakastuneet miehet puhuvat. Hän tarinoi kihlasormuksestaan ja lapsensa ultraäänikuvista.

Mutta nyt hänen elämänsä on kääntynyt nurin niskoin.

Parisuhde on päättynyt avioeroon. Ville on levännyt kuukausikaupalla Tervalammella Helsingin kaupungin päihdeongelmaisille tarkoitetussa kuntoutuskeskuksessa. Noin vuosi sitten hän kuvaili Bassossa, että tekeillä oleva levy käsittelee ”keski-ikäistyvän, alkoholiongelmaisen ja avioeron kokeneen miehen tunne-elämää”.

Ja siltä hiljattain ilmestynyt levy myös kuulostaa. Se on niin rikkonainen ja joka suuntaan hapuileva.

Erinomaiseen debyyttiin verrattuna Sano tuntuu demomaiselta ja keskeneräiseltä. Ville on ottanut välimatkaa debyyttinsä yksinkertaisiin, 1990-luvun hiphopille kumartaviin taustoihin. Skitit mukaan laskettuna 18 raidan mittaiseksi paisutettu kokonaisuus repeilee saumoistaan, eikä päästä helpolla.

Ville heittää suorasanaista räppiläppää (Käsi suun eteen) ja pukee sanoiksi pahaa oloaan (Kiitos samoin), mutta useimmat kappaleet jäävät hahmotelmiksi. Aivan kuin en kuuntelisikaan valmista levyä, vaan mp3-luonnoksia Sörnäisten metroasemalle tipahtaneelta muistitikulta.

Levylle päätyneestä kappalemateriaalista olisi saanut loistavan ep:n. Esimerkiksi nimiraita ja Harteikas osoittavat, että parhaimmillaan Ville peittoaa kirjoittajana useimmat mc-kollegansa.

Kokonaisuutena Sano on sekavaan elämäntilanteeseen ajautuneen miehen sekava levy. Ville Kalliosta ei päästä kuuntelijaa yhtä lähelle kuin ensimmäisellä levyllään. En minä enää oikein tiedä, mitä sanoisin, jos me siellä narikkajonossa näkisimme.

67 Luonnosmainen levy kertoo siitä, kun kaikki menee päin vittua. Toimisi paremmin ep-mittaan karsittuna.