Ulver – Childhood’s End

Kscope

Ulverin Kristoffer Ryggillä on korvaa rockin klassikoille.

Onni on vanhemmat, jotka soittavat lapsilleen 1960-luvun progea ja psykedeelistä rockia.

Erityisesti, jos vanhemmat kasvattavat norjalaisia nuoria miehiä, jotka päätyvät myöhemmin Ulver-nimiseen yhtyeeseen ja päättävät vuosia myöhemmin tehdä cover-levyn lapsuutensa ja nuoruutensa merkittävimmistä biiseistä. Harva muusikko rohkenee levyttää itselleen merkittävät klassikot uudelleen, mutta kun sen tekee aidolla tunteella ja taidolla niin kuin Ulver, ei tarvitse jännittää häviävänsä alkuperäisille.

Childhood’s Endille on rakennettu vaikuttava draaman kaari biisien teemojen mukaan. Ne keskittyvät pitkälti lapsuuden loppumisen eli teini-iän mukanaan tuomiin tunteisiin: ahdistukseen, hämmennykseen ja rakkauden mysteerin käsittämiseen.

Albumi polkaistaan käyntiin Bracelet of Fingersillä, joka on kuultu alun perin The Pretty Thingsin Sebastian F. Sorrow -nimisen miehen elämästä kertovalla S.F. Sorrow -teemalevyllä. Biisissä kerrotaan niistä harvoista asioista, joista nuori mies innostuu, kukin päätelköön itse mitä tällä ”sormirannekkeella” tarkoitetaan.

Innostumisen jälkeen siirrytään mutkattomasti aiheiltaan raskaanlaisiin The Byrds -cover Everybody’s Been Burnediin ja Bonniwell Music Machinen The Trapiin:

“Everybody knows it never works
Everybody knows and me
I know that door that shuts just before
You get to the dream you see
Everybody’s been burned
And the feeling that the brotherhood is running out of time
in the trap, the trap, the trap”

Ahdistumisen jälkeen siirrytään luontevasti nuorten ja isompienkin miesten sydäntä riipivään ikuisuusaiheeseen, rakkauteen. Jefferson Airplanelta lainattu psykedeelinen balladi Today kuuluu ehdottomasti levyn koskettavimpiin biiseihin. Nyt on tosi kyseessä – oikea rakastuminen:

“With you standing here I could tell the world what it means to love
To go on from here I can’t use words, they don’t say enough”

Muutaman biisin päästä (ensi?)rakkaus on jo muuttunut uhoavampaan typyköiden maanitteluun The Troggsin 66-5-4-3-2-1-coverilla:

“It’s no use pretending, baby
I’m feeling the same way, too
So come on over to my place
There’s so much that we can do”

Ulverille ominaiseen tyyliin levyllä liikutaan myös mystisissä ja maagisissa tunnelmissa, mutta ei lipsuta korniuden puolelle, vaikka joku saattaisi sitä 1960-luvun fantasiahippibiiseiltä pelätäkin. Erityisesti versiot The Electric Prunesin I Had Too Much to Dreamista, The Beau Brummelsin Magic Hollowsta ja The Left Banken Dark is the Barkista kunnioittavat upeita alkuperäisteoksia, mutta soivat hienovaraisen hypnoottisella, surumielisellä norjalaisella magiikalla kuulostaen juuri sopivasti esittäjältään.

Levyn loppua kohden sisäinen tasapaino alkaa löytyä ja pimeydessä näkyy valoa. Teini-iästä on selvitty, aikuisuus häämöttää tulevaisuudessa. Les Fleur De Lysin I Can See the Light ja United States of American Where Is Yesterday tarjoilevat komean lopetuksen levylle ja lapsuudelle.

Coverit ovat aina covereita, jonkun muun teoksia ja taidonnäytteitä, mutta Childhood’s End on yksi vaikuttavimpia ja pohdituimpia kuulemiani cover-levyjä. Lapsuuden naivistisen onnen ja uskon loppuminen on tuotu levyn kanteen asti; kannessa on yksi Nick Utin legendaarisista valokuvista Vietnamin sodan napalmihyökkäyksen lapsiuhreista vuodelta 1972.

Ulverin Kristoffer Rygg on kertonut, että yksi syy levyn tekemiseen oli halu toimia vanhojen, osittain pienen yleisön piiriin jääneiden proge- ja psykedeliaklassikoiden sanansaattajana ja näyttää Ulver-faneille millaisesta musiikkihistoriasta bändi on inspiroitunut ja kasvanut. Juuri näin covereita tulisikin tehdä; kunnioituksesta ja kiitollisuudesta omille suosikeille, mutta omalla äänellä ja tunteella.

90 Levyn loppua kohden sisäinen tasapaino alkaa löytyä ja pimeydessä näkyy valoa. Teini-iästä on selvitty, aikuisuus häämöttää tulevaisuudessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!