Trailer Trash Tracys – Ester

Double Six

Trailer Trash Tracys sai nimensä göteborgilaisen death metal -baarin mukaan.

Minimalistista industrial-surfia – yli vuoden myöhässä.

Pöytä näytti olevan katettu kammottavasti nimetylle lontoolaiskvartetille vuonna 2009, kun se julkaisi erinomaisen tupla-a-singlen Candy Girl / You Wish You Were Red ja pääsi kiertämään Britanniaa tulikuuman the xx:n kanssa.

Sen jälkeen Trailer Trash Tracysistä on kuitenkin kuulunut varsin vähän. The Vaccinesin kanssa joulukuussa tehtyä lyhyttä Euroopan-kiertuetta seuraa esikoisalbumi Ester, jonka voisi sanoa olevan ”odotettu”, ellei bändin olemassaoloa olisi ehtinyt tässä välissä unohtaa.

Liki kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistut Candy Girl ja You Wish You Were Red ovat albumilla mukana, mikä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että Trailer Trash Tracys ehti mussuttaa popcorn-kartionsa tyhjiin jo trailerien aikana. Hyvä kuitenkin, että ovat: ilman ensimmäisen upeaa kitarariffiä ja Crying Gamesta lainattua melodiakoukkua ja jälkimmäisen hiphop-biittiin sovitettua Spector-noiria Ester olisi melkoinen pannukakku.

Biisikaksikon luokkaan yltää levyn kahdeksasta muusta kappaleesta (tai seitsemästä, sillä avausraita Rolling – Kiss the Universe on juuri sellainen muka-taiteellinen sekoiluintro, joka ei palvele ketään) vain kaksi.

Noista kahdesta osumasta vaatimattomampi on surffilaudat hylänneen Beach Boysin hengessä bassotteleva ja kummallisilla synatomeilla lähes sabotoitu Dies in 55. Oleellisesti parempi on Strangling Good Boys, Billy Squierin Big Beatin (tuttu mm. Jay-Z:n 99 Problemsista ja Dizzee Rascalin Fix Up Look Sharpista) tyyliin ryskyvä dreampop-tanssihitti, joka taistelee Candy Girlin kanssa tasapäisesti Trailer Trash Tracyn parhaan kappaleen tittelistä.

Puolet levyn kappaleet on sen sijaan enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväisiä, mikä ei ole mitenkään erityisen mairitteleva saavutus – esikoisalbumi tai ei. Joko ne ovat sävellyksellisesti mitäänsanomattomia, kuten päätösballadi Turkish Heights tai sovitukseltaan ryhdittömiä, kuten singlen b-puolenakin julkaistu Engelhard’t Arizona.

Esterin paras puoli on, että se kuulostaa heikoimmillaankin hyvältä, jopa hämäävän hyvältä. Göteborgilainen Susanne Aztoria on esimerkillinen, joskaan ei erityisen omaleimainen shoegaze-seireeni, ja kitaristi Jimmy-Lee loihtii soittimestaan hetkittäin hyvinkin vaikuttavia äänimaisemia.

Haastatteluissa Trailer Trash Tracysin jäsenet ovat kertoneet perustaneensa yhtyeen vastaiskuina Interpolin kaltaisille 2000-luvun post punk -yhtyeille, joiden musiikissa basso oli dominoivassa roolissa. Yksi tunnistettavimmista elementeistä bändin musiikissa onkin sen vähäeleiset bassolinjat, jotka värisevät pitkiä säveliään kappaleesta toiseen kuin Angelo Badalamentin Twin Peaks -teemassa. Toinen toistuva elementti on kolhosti, varhaisen Cocteau Twinsin tapaan jytisevät konerytmit, joita bändi höystää välillä ihmeen epäsopivin efektein.

67 Trailer Trash Tracys on kuvaillut musiikkiaan ”minimalistiseksi industrial-surfiksi”. Esterin perusteella yhtye on tyylinsä kanssa ainakin vuoden myöhässä. Mutta vaikka esimerkiksi Crystal Stilts maalailee samoja äänimaisemia astetta kiinnostavammin, on Ester esikoisalbumiksi vähintään kohtalaisen onnistunut.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
You Wish You Were Red -kappaleen videon ovat ohjanneet Charlie & Joe.