Toadies – Play.Rock.Music

Kirtland Records

Toadies perustettiin Texasin Fort Worthissa vuonna 1989.

Pitkien julkaisutaukojen ja miehistömuutosten vaivaama indie-kopla latoo tiskiin yhtä 1990-lukulaista räminää kuin aina. Onko bändillä enää viidennellä levyllään mitään relevanttia sanottavaa?

1990-luvun puolivälissä Toadies oli kova sana. Sen pixiesmäinen ulosanti nousi 7/8-tahilajissa vaanivasti klenkkaavan Possum Kingdom -hitin myötä Yhdysvalloissa yllättävään listasuosioon. Koto-Suomessa yhtyeestä ei silti intoillut kuin kourallinen rämisevän indien harrastajia. Eikä sen jälkeen tapahtunutkaan juuri mitään vuosiin, semminkin, kun levy-yhtiö hyllytti Rubberneckin (1994) seuraajalevyn Feelerin.

Vuosien kuluttua, vuosituhannen jo vaihduttua, yhtye julkaisi toisen levynsä, oivan Hell Below, Stars Aboven. Siitä ei kuitenkaan riemua suurelle yleisölle ollut. Ja yhtye oli taas pitkään vaiti, kunnes palasi kehiin vaihtuneella miehistöllä 2008, julkaisi pätevän No Deliverance -levyn ja äänitti Feelerin uudelleen. Nyt ollaan siis viidennessä kokopitkässä, joten jatkoaika on nyt ollut nelinkertaisesti tuotteliaampi kuin alkuperäinen ura.

Ja vaikka Toadiesin väki on vaihtunut, soundi tai ote ei juuri muutoksia ole kokenut. Kulmikasta, viekasta ja vekkulia kitaranrämistelyä salakavalasti tarttuvien melodioiden höystämänä on edelleen vaikea vastustaa. Toki allekirjoittaneen mielessä jo kauan sitten ansaittu hyväksyntä tekee varmasti vastaanottamisen helpommaksi kuin untuvikolla.

Eihän Toadiesissa edelleenkään mitään järisyttävän erityisen erikoista ole, etenkään jos on Pixiesinsä kuunnellut. Yhtyeen ote on Black Francisin koplan otteita astetta selväjärkisempää, joten jos Pixies on liian oudosti pirskahtelevaa tai pitkin suuonteloa poukkoilevaa, Toadies toimittaa makunystyröitä sopivan kirpeästi hellittelevää herkkua. Saman tekee kotoinen Penniless, vaikka ei kovakätistä rumpalointia ja ahkeraa kitaranrynkytystä lukuun ottamatta juuri samalta kuulostakaan.

Edellä mainitut ydinelementit ovat kuitenkin ne, jotka Toadiesin ilmaisussa jaksavat viehättää. Nytkin on tarjolla rämisevää kitaraa, vähäeleisyydessään railakkaan jämerää rumpalointia ja tukevaa bassonjauhantaa, sopivalla meluamisella ja karjahtelulla varustettuna. Tunnistettavimpana ja erottavimpana elementtinä on solisti Todd Lewisin suureellisesti kailottava laulu.

Tästä indie-keittokirjan perusreseptistä yhtye kuitenkin pystyy loihtimaan yllättävänkin monipuolisen, sopivan viiston ja kiehtovan aterian, joka onnistuu kutkuttamaan mielihyvähermoa heikoimmillakin kappaleillaan. Toadiesin keskeisenä vahvuutena on edelleen vaivihkaa tajuntaan todella kovasti kolahtavat kummajaiskappaleet, joiden hätäinen ohittaminen ja on helppoa. Tai olisi, ellei napakka sointi vaatisi toistamaan kappaletta muutamaan kertaan. Ja silloin syötti on jo nielaistu.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii jotakuinkin ykköshitti Possum Kingdomin synkeästä sisarkappaleesta käyvä, johtokappaleeksi nostettu Summer of the Strange. Se ei alkuunsa kuulosta kummoiseltakaan kappaleelta, mutta muutaman toiston jälkeen sen tenho paljastuu.

Samaa vaivihkaa pauloihinsa kietovaa piiloviehätystä levy on – taas kerran – pullollaan. Edes säkeessään ärsyttävästi lällättelevä Laments of a Good Man ei ole läpeensä kehno. Play Rock Musicin kohdalla mieleen juolahtaa jopa yksi riemullisesti yllättävä verrokki, kun Epic Castlesissa on samankaltaista svengiä kuin The Doorsissa tai Kauko Röyhkän ja Nartun tuotannossa. Get Low’n rynkytys voisi kiinnostaa jopa metalliin kallellaan olevaa kansanosaa.

Play Rock Musicilla Toadies kuulostaa satunnaisista uusien nyanssien hippusista huolimatta tasan siltä kuin odottaisikin. Yhtye saarnaa käännytetyille, mutta niin hyvin ja kaikessa tuttuudessaankin sen verran raikkaasti, ettei sitä voi moittia jämähtämisestä. Jos pelivälineet ja oma laji on kerran löydetty ja otettu haltuun, juuri tällä tavalla sulavaksi hioutunutta taitoa käytetään oikein sen kummempia tempoilematta.

71 Lentävän lähdön uralleen saanut indiebändi on noussut syöksyn jälkeen hitaasti ja varmasti uuteen kukoistukseen. Rämisevän vekkuli indierock on Play Rock Musicilla esimerkillisesti esillä, eikä siitä lopulta voi olla pitämättä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!