Timo Lassy – In With Lassy

Schema Records

Timo Lassy rakastaa saksipiippuaan.

Saksofonisti teki jazzlevyn.

Suomalainen jazz on onnistunut viimeisen vuosikymmenen aikana karistamaan yltään musiikinlajiin vuosien varrella tarrautuneita ikäviä mielikuvia. Kuinkahan monelle tulee enää sanasta jazz mieleen Kirjurinluodolla firman piikkiin ördäilevät bisnesmiehet tai toisaalta pienten piirien elitistinen piperrys? No ehkä joillekin, mutta yhä useammin jazz koetaan musiikkina, jota on ihan luonteva diggailla rinta rinnan vaikkapa viikon hypetetyimmän indie-tapauksen kanssa.

Nykyään tuntuukin olevan pienoinen synti karsinoida musiikkeja, eikä aidan rakentamista jazzin ympärille välttämättä katsella hyvällä. Joissain porukoissa, etenkin Atlantin tuolla puolen, haluttaisiin jopa luopua koko nelikirjaimisesta kirosanasta. Jenkeissä tähän liittyy kysymyksiä rodusta ja vallasta, mutta ei mennä nyt niihin. Ymmärrettävistä syistä myös Suomen jazzpiireissä halutaan usein korostaa eri musiikkien yhtäläisyyksiä erojen sijaan ja musiikin leimaaminen j-sanalla ei välttämättä näitä pyrkimyksiä edistä.

Saksofonisti Timo Lassyn kolmas soololevy In With Lassy on kuitenkin nimenomaan jazzlevy. Se on perinnetietoinen niin soundimaailmaltaan, konseptiltaan kuin rakenteeltaan ja pelaa pääosin jazzmusiikin vuosisataisen tradition muokkaamalla pelikentällä. Levyn kappaleissa toistuu 1940-luvulta asti pienyhtyejazzia dominoinut rakenne, jossa ensin kuullaan biisin teema, sen jälkeen soittajat improvisoivat vuoroillaan ja lopuksi homma pistetään pakettiin soittamalla teema uudestaan. Ei turhaa kikkailua tai kunnianhimoisia kokeiluja, vaan silkkaa konstailematonta jaskaa.

In With Lassyn biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa. Rumpali Teppo Mäkysen mukaan ristitty Teddy The Sweeper agenttijatsailee menemään 1960-lukulaisella viileydellä ja Where’s The Man? kumartaa syvään Ray-sedän suuntaan rehevällä R&B-vatkauksellaan. It Could Be Betterin saksofonin ja kontrabasson liidaama teema on yksinkertaisesti herkullinen. Sävellyksellisesti ja rakenteellisesti moderneinta otetta levyllä edustaa Mäkysen kynäilemä Creole Stew, vaikka jazzin syntysijoille viittaavan nimen perusteella saattaisi ehkä toisin päätellä. Se on kuitenkin ainoa levyn kappaleista, jonka olisi vaikea kuvitella tuuttaavan savuisen harlemilaiskuppilan jukeboksista puoli vuosisataa takaperin.

Mutta se sävellyksistä. Jazz on nimittäin soittajien musiikkia. Sävellykset toimivat lähtötelineinä, joista ponnistetaan eteenpäin. Ne ovat viitekehyksiä, joiden sisällä muusikot antavat itsestään sen mitä annettavissa on. Timo Lassy Bandin soittajat ovat hioneet yhteissointiaan viiden vuoden takaisesta The Soul & Jazz of Timo Lassy -debyytistä lähtien ja sen kuulee. Kaiken alla puksuttaa Mäkysen, lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefan ja basisti Antti Lötjösen kuljettama svengi, joka ei tyydy vain kutittelemaan kuuloelimiä. Yritä vaikka kuunnella Shootin’ Dice tuntematta rytmiryhmän nakuttamaa pulssia jossain syvällä ytimessäsi.

Merkittävä osa In With Lassyn rhythm & bluesiin ja sielukkaaseen jazziin kallellaan olevasta tunnelmasta on peräisin pianisti Georgios Kontrafourisilta, jonka Wurlitzer-sähköpianon soundi kantaa kaikuja muun muassa Ray Charlesista ja Cannonball Adderleyn 1960-luvun kvintetistä. Kontrafourisin ilmaisussa on enemmän kuin muutama hyppysellinen bluesia ja siniset sävelet putoilevatkin mieheltä varsin maukkaasti esimerkiksi sellaisilla kappaleilla kuin Creole Stew, Touch Red ja It Could Be Better. Instrumenttivalinta tuo myös virkistävää vaihtelua Fender Rhodesin suvereenisti hallitsemaan sähköpianomaisemaan.

Levyllä suurimman soolovastuun kantaa itseoikeutetusti saksofonisti Timo Lassy. Yksi kliseisimmistä metaforista improvisoimiselle jazz-kontekstissa lienee tarinankerronta. Kuten useimmissa kliseissä, tässäkin on vinha perä. Lassy on soittajana juuri tarinankertojatyyppi, joka rakentaa sooloihinsa pitkiä kaaria pistämättömällä tyylitajulla. Timo-sedän tarinointiin on myös vaivatonta hypätä kyytiin, vaikka kokisikin improvisoidun soolon vieraaksi musiikillisen ilmaisun muodoksi. Nimenomaan tässä Lassy on aina ollut lyömätön. Jazzin ilosanoman levittäminen laajalle yleisölle turvautumatta halpoihin sirkustemppuihin on taitolaji.

In With Lassyyn on vaikea suhtautua kiveen hakattuna taideteoksena. Tällainen lähestymistapa sopii ehkä viimeistä virveliniskua ja kitaranhelähdystä myöten sävellettyihin pop-albumeihin, mutta In With Lassy ei ole sellainen. Levylle on tallentunut kappaleista yhdet mahdolliset versiot. Ovatko nämä sitten juuri ne definitiiviset? Mahdoton sanoa. Kappaleet ovat vasta lähtökuopissaan, valmiina toimimaan esikuvina aina uusille tulkinnoille ja variaatioille. Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että lähtöalusta on erinomaisessa kunnossa – all systems are go.

86 Lassy onnistuu uusimmallaan ylläpitämään tasapainon tarttuvien teemojen ja improvisoitujen soolojen välillä. Tähän kun ynnätään musiikin tanssittavuus ja fyysisellä tasolla iskevä svengi, syntyy lopputulos, jota voivat diggailla yhtä lailla kaltaiseni jatsipetterit kuin lajiin vähemmän vihkiytyneet kuulijat – ilman, että suuhun jäisi kompromissin kitkerä maku.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Where’s the Man Helsingin Kuudennella linjalla vuoden 2011 lokakuussa.