Those Darlins – Screws Get Loose

Oh Wow Dang

Nashvillen villeimmät lehmipunkkarit siivoavat tallin ja kiillottavat satulat.

Those Darlinsin nimetön esikoinen (2009) oli räävitön, kieli poskessa – ellei jopa jossain tuhmemmassa paikassa – kokoon roiskittu albumillinen lehmänlannalta löyhkäävää honkytonk-Ramonesia. Hauska levy siis, joskaan ei sellainen, jonka perusteella tennesseeläisyhtyeelle olisi uskaltanut ennustaa kovinkaan pitkää uraa.

Edeltäjäänsä silotellumpi ja rauhallisempi Screws Get Loose on askel – mutta mihin suuntaan? Those Darlinsin räyhäimagoon päätä pahkaa ihastuneille yhtyeen kakkosalbumi voi olla karvaskin pettymys, siihen varauksellisemmin suhtautuneille sen sijaan iloinen yllätys.

Those Darlins osoittaa albumin kahdella ensimmäisellä kappaleella sellaista poplaulun säveltämisen taitoa, jolle mokkanahkaista cowboy-hattua on kerta kaikkiaan nostettava. Nimikappale Screws Get Loose ja Be Your Bro taitavasti rytmitettyine lauluosuuksineen, yllättävine väliosineen ja tarttuvine kertosäkeineen ovat jo tasoa, jolla ei puhuta vain Ramonesista vaan myös The Beatlesin, The Beach Boysin ja Phil Spectorin kaltaisista 1960-luvun mestareista.

Kappaleissa on yhä Those Darlinsin esikoisalbumilta tuttua rosoa, särmää ja stoner-pöhköyttä, mutta myös uudenlaista kiiltoa ja kepeyttä, jonka soisi tuovan yhtyeelle uusia kuulijoita esimerkiksi Best Coastin, Vivian Girlsin tai Dum Dum Girlsin kaltaisten surf-indiesuosikkien faneista.

Those Darlinsin kiillotettu soundi saattaa tuoda sille kotimaassaan jopa radiosoittoa. Mikäli Yhdysvalloista löytyy radioasemia, jotka laskevat aalloilleen Be Your Bron kaltaisia roiseja tarinoita mudassa möyrimisestä ja tyttöjen ja poikien välisistä eroista:

”I just wanna be your brother/
You just want to be my boyfriend /
I want to run and play in the dirt with you /
You just want to stick it in…
…I may have girly parts /
But I’ve got a boy’s heart”

Levyn puolivälissä kuultava Tina Said on Screws Get Loosen kolmas täysosuma, täydellinen yhdistelmä röyhkeää Runaways-poseerausta, parhaan klassisen rockin keskitempoista svengiä ja varhaisen Beatlesin melodista vaivattomuutta. Erityismaininnan mainitsee myös drone- ja ragasävyillään Those Darlinsin repertuaaria laajentava Mystic Mind.

Jessi, Nikki ja Kelley Darlinin svengaavaa, joskaan ei virtuoosimaista räminää tukee läpi levyn erinomainen rumpali Linwood Regensburg – jolla on ”boyish parts”. Mies saa tähtihetkensä laulamallaan Let U Downilla. Biisi ei kuulu albumia parhaisiin, mutta tuo vaihtelua äänikuvaan, joka käy levyn loppupuolella varsin yksitoikkoiseksi. Väsymys iskee viimeistään tyhjyyttään kumisevan Fatty Needs a Fix -huumoripalan (”I’m not in the mood / Baby, just give me some food”) tai akustisen Waste Awayn kohdalla.

Levyn piilobiisinä kuullaan puoli minuuttia Screws Get Loosea. Ratkaisu on ristiriitainen; toisaalta se paljastaa levyn loppupuoliskon mitäänsanomattomuuden, toisaalta pakottaa painamaan play-nappulaa jälleen uudestaan.

76Those Darlins pystyy parhaimmillaan upeisiin melodioihin, mutta täyspainoiseen albumiin yhtyeen lahjat eivät vielä riitä. Sliipatumman soundin myötä yhtyeen soisi saavan uusia kuulijoita esimerkiksi Best Coastin, Vivian Girlsin tai Dum Dum Girlsin fanien joukoista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Those Darlins – Be Your Bro