The Zombies – Breathe Out Breathe In

Red House

Rod Argent ja Colin Blunstone tekivät reilut 40 vuotta sitten yhden maailman parhaista levyistä.

Breathe Out Breathe In on ensimmäinen The Zombies -levy seitsemään vuoteen.

The Zombiesin nimellä on nyt julkaistu viisi studioalbumia. Näistä levyistä toinen, Abbey Roadin studiolla vuonna 1967 äänitetty Odessey and Oracle, noteerataan korkealle kaikkien aikojen parhaita pop-levyjä listatessa. Levyn tekeminen ja siihen liittyvät ongelmat olivat kuitenkin viimeinen niitti joillekin yhtyeen jäsenille, ja yhtye lopetti toimintansa levyn julkaisun aikoihin.

The Zombiesin laulaja Colin Blunstone sekä lauluntekijät Rod Argent ja Chris White jatkoivat kuitenkin musiikillista yhteistyötä eri muodoissaan. Seuraava levy The Zombies -nimikkeen alla ilmestyi vuonna 1991. Rod Argent ei ollut mukana. Seuraavan kerran yhtye palasi vuonna 2004, Blunstonen ja Argentin toimiessa luotseina.

Breathe Out Breathe In on 2000-luvun toinen Blunstone–Argent-vetoinen The Zombies -levy. Muut muusikot ovat samoja kuin edellisellä levyllä. Heidän soittonsa on melko persoonatonta; oma tontti hoidetaan. Vain kerran levyn aikana kitaristi osoittaa soolollaan täydellistä tyylitajun puutetta. Kesken kauniin Christmas for the Freen kuullaan peruskaura-soolo, joka kuulostaa siltää kuin aloitteleva kitaristi olisi juuri tajunnut, että hei, näitä kieliä voi venyttää. Ehkä laulu sitten on sen verran Queen-henkinen, että siihen piti soittaa Brian May -soolo.

The Zombiesin pääelementit ovat tallella: Colin Blunstonen kuulakas ääni ja omaperäinen tulkinta, Rod Argentin taitava ja monipuolinen koskettimien (piano, urut, sähköpiano) käyttö. Lisäksi miesten laulamat harmoniat ovat edelleen upeata kuunneltavaa. Ja tietenkin itse laulut ovat näppäriä popin, klassisen ja jazzin yhdistelmiä.

Soundit on päivitetty tähän päivään sopiviksi, mutta levy on kuitenkin äänitetty ilmeisen livenä ja perinteiseen suorituskeskeiseen tapaan ilman sen suurempia kikkailuja.

Levyn kappalejärjestys on kasattu hieman hätäisesti. Alussa kuullaan levyn ehdottomasti parhaat laulut. Breathe Out Breathe In on letkeä shuffle. Blunstonen ainoa sävellys Any Other Way, joka löytyy varsin erilaisena sovituksena hänen edelliseltä soololevyltään, kuulostaa nyt lattarisovituksensa ansiosta The Zombiesilta.

Keskellä levyä happi on heikoimmillaan. Another Day palauttaa tason Blunstonen intensiivisen tulkinnan ansiosta. Lopussa kuullaan kaksi perinteistä The Zombies -balladia. Laulut ovat hienoja ja tulkinnat myös, mutta peräkkäin kuultuina ne syövät toisiltaan tehoja ja osaltaan latistavat levyn loppupuolta.

Rod Argent laulaa pari biisiä, Show Me the Wayn yksin ja Play It for Realin Blunstonen kanssa. Nämä tuovat hyvää vaihtelua, ja Argentilta rockit ovatkin hoituneet aina hieman uskottavammin. Biiseissä on viittauksia The Beatlesiin (Hey Bulldog) ja ABBAan (Money Money Money), mikä hieman nakertaa niiden omaperäisyyttä.

Kornein laina on kaunis balladi Shine on Sunshine, joka on kuin The Beatlesin Long and Winding Roadin kaupunkiserkku. Vaikutteet kuulee liian selkeinä. Varmuuden vuoksi rumpali pistää kappaleen b-osassa kehiin pari Ringo-breikkiä.

Folkahtava, kolmijakoinen A Moment in Time tuo mukavaa vaihtelua muulle levylle. Argent hoitaa soolon pianolla vahvasti klassisena sormiharjoitteluna.

I Do Believe on hieno soul-gospel-balladi, jollaisia The Zombies on aina esittänyt ja levyttänytkin. Laulun kertosäe saa uskomaan, että Colin Blunstone todellakin uskoo. Upeaa pää- ja taustalaulantaa. Levyn olisi voinut päättää näihin tunnelmiin ja laittaa procolharummaisen kaltaisen päätöskappaleen Let It Gon levyn keskelle tasoa nostamaan.

71 Breathe Out Breathe In kuulostaa The Zombies -levyltä. Yhtyeen tärkeimmät elementit ovat tallella ja sen musiikillista historiaa on hyödynnetty tyylikkäästi. Sävellykset ovat viihdyttävää popmusiikkia taitavasti ja monipuolisesti toteutettuna.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!