The Valkyrians – Punkrocksteady

Fat Belt / Stupido

Valkyriansin uusi albumi sisältää pelkkiä covereita. Onko se syntiä?

”Hiljaisuus salissa! Nuorgamin torikäräjillä istuu tänään syytettynä ska-yhtye The Valkyrians. Syyte: kaiken musiikin raiskaus eli tarpeettoman cover-levyn julkaiseminen. Syyttäjä, olkaa hyvä.”

”Kiitos herra tai rouva tuomari. Cover-levyjen maailmassa vastaaja on aina syyllinen kunnes toisin todistetaan. Huonon cover-levyn tekeminen on paljon nolompaa ja vaikeammin puolusteltavissa kuin huonon originaalitekeleen, sillä vertailua alkuperäiseen ei voi välttää, ja tavallaan se on koko aterian pihvi.

Usein cover-albumien vitsi on musiikkityylissä – rock-klassikoita big band swinginä (Paul Anka), päivän hittejä 1950-luvun iskelmänä (Maria Lund), mitä tahansa suomeksi humppakompilla (Eläkeläiset) ja niin edelleen. Näin myös syytetyn The Valkyriansin tapauksessa, joka on kääntänyt levyllisen 1970- ja 1980-lukujen punk- ja new wave -kappaleita omaan ska- ja reggaepoljentoonsa.

Vaikka lieventäväksi asianhaaraksi voidaan lukea, etteivät syytetyt tähdänneet julkaisua joulumarkkinoille, syyttäjä katsoo löysän Blondie-tulkinnan Heart of Glass nostamisen singleksi, ilmeisimmin pelkästään alkuperäismateriaalin tunnettuuden perusteella, nostavan rikosnimikkeen raiskauksesta törkeään raiskaukseen. Aihetodisteena esitetään mainitun singlen läpiturha b-puoli, Joy Divisionin Disorder.”

”Kiitos, puolustuksen puheenvuoro.”

”Kiitos herra tai rouva tuomari. Syyttäjä on oikeassa siinä, ettei mainittu Blondie-single ehkä ole levyn parasta antia, mutta kuinka monet ironiset viikset ympäri maan hymisten värisevätkään kappaleen Ennio Morricone -viheltelyille! B-puoli Disorderista puolustuksella ei ole mitään muuta lisättävää kuin ettei kukaan ole täydellinen.

Syyttäjä yrittää kuitenkin selvästi hämätä jurya kiinnittämällä huomion pelkästään kahteen yksityiskohtaan – kokonaisuutena levy on nimittäin paljon enemmän. The Clash -laina Career Opportunities vie alkuperäisen kappaleen pirteän ironian vielä pidemmälle lätkäurkujen siivittämänä, ja Cock Sparrerin Riot Squad sekä Devon Mongoloid sujahtavat Valkyriansin tanssikenkiin niin sujuvasti, ettei edes muista kuuntelevansa covereita. Sham 69:n Borstal Breakout on rock’n’rollilla rasvattu livetykki. Levyn todellinen helmi on kuitenkin Astro Zombies (Misfits), jonka aurinkoisen letkeä tunnelma on kaukana alkuperäisestä, mutta laulaja Angsterin päästellessä Glenn Danzigin fraaseja sydäntä särkevällä antaumuksella sielun sirpaleet yhtyvät ja pienen ihmisen rikottu psyyke paijataan kuntoon feeniksin kyynelten kera. Tämä siis ilman jatsitupakkaa.

Juryn tulee myös huomioon miten huolella levyn materiaali on valittu. Valinnoista huokuu rakkaus, ei kassakoneen kilinä. Lainatavaraa on kohdeltu silkkihansikkain ja harkiten, eikä pahoja mauttomuuksia ole livahtanut joukkoon, jos nyt tätä Joy Division -lutkutusta ei halua sellaiseksi laskea.

Ja mikä tärkeintä, levy toimii täysin pätevästi itsenäisenä teoksena, ja siitä on helppo nauttia, vaikkei tuntisi alkuperäisversioista ainuttakaan – Valkyrians nyt vain on niin hyvä ja taidokas bändi. Ja Angsterin ääntämyksessä on edelleen sopivasti risteilyisäntää kääntääkseen kuulijan suupielet ylöspäin.”

”Kiitos. Jury, oletteko tehneet päätöksenne?”

82 ”Arvoisa herra tai rouva tuomari, jury on tehnyt päätöksensä. Kaikki syytteet vastaajia kohtaan tarpeettoman cover-levyn julkaisemisesta hylätään. Vaikka Kikka Korea ja Jussi Pattitussi eräässä 1990-luvun tamperelaisessa asiaohjelmassa niin väittivätkin, elämässä ja musiikissa ei juryn mielestä ole tärkeintä, ettei tee yhtään virhettä. Tärkeintä on, että tekee sen, mitä tekee, sydämellä, ja jos sen tekee vielä näin hyvin, ei mitään rikosta voida katsoa edes tapahtuneen. Lisäksi jury ehdottaa, että Nuorgamin kunta lahjoittaisi yhtyeelle uudet kapeat henkselit, joita paukutella. Mutta jos vastaajilta ilmestyy jouluksi joku Ska Christmas with Jerry Lee Lewis -tribuutti, se on exodus koko porukalle.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!