The Beatles – Live at The BBC Volume 2

Capitol

Kaksi insituutiota kohtaa: The Beatles ja BBC.

Kaksi insituutiota kohtaa: The Beatles ja BBC.

Rääppiäiset kaanonin huipulta.

BaitlesKansiYksi Gary Larsonin mainion Far Side -sarjakuvan suurista oivalluksista oli kuva Emme pitäneet elokuvasta Tanssii susien kanssa –yhdistyksen kansainvälisestä kokouksesta. Siinä muutama ihminen seisoskelee keskellä autiota hallia jupisemassa keskenään.

Suurin piirtein samalta luultavasti näyttäisi Emme pidä The Beatlesista -yhdistyksen kokouksessa. Makuasiat ovat toki makuasioita, mutta on vaikea kiistää, etteikö The Beatles olisi koko äänitetyn musiikin historian kehutuin, merkittävin ja rakastetuin yhtye. Eri mieltä olevat kuuluvat samaan seuraan kuin ne, joiden mielestä Mozart ei osannut säveltää, Shakespeare kirjoitti huonoja näytelmiä tai Picasso oli pahainen tuhertelija.

Kaanonin huipulla olemisessa on kuitenkin ongelmansa. Niistä pienin ei ole halu tarjoilla kaikki neroiksi julistettujen tekeleet mestariteoksina. Varoittihan The Beatlesin hovituottaja George Martin jo Anthology-projektin loputtua 1996, että jos yhtyeeltä enää julkaistaisiin jotain, ainoa sopiva otsake olisi ”Laarin pohjan rääppiäiset”.

The Beatles Live At The BBC 2 osoittaa Martinin pelot vääriksi. Vaikka yhtyeen 39:n BBC-sesssion parhaimmisto julkaistiin jo vuonna 1995 The Beatles Live At The BBC -levyllä, oli bändi keikkaluvuosinaan niin rutinoitunut, etteivät kakkososalla julkaistut esitykset jää juuri ykkösosan vastaavista jälkeen.

Suuria uusia oivalluksia tuplalevylle kootut kappaleet eivät tarjoa, ellei sellaiseksi lasketa ennen julkaisemattoman Beautiful Dreamerin hauskaa rokkisovitusta. Vaikka BBC:n politiikka pakotti yhtyeen levyttämään kappaleet aina uudelleen jokaista lähetystä varten, nelikko ei ottanut sovitusten suhteen kummempia vapauksia vaan pysytteli lähellä studioversioita, vain paikoitellen mutkia suoristaen.

Väliin on jätetty edellistä BBC-kokoelmaa enemmän lyhyitä keskustelunpätkiä, jotka luovat levyille läsnäolon tuntua. Levyjen loppuihin laitetut pidemmät ”Pop profile” -haastattelut – noin 8 minuuttia per beatle – olisi ehkä ollut parasta irrottaa omalle levylleen.

Kuinka tällainen levy sitten tulisi pisteyttää? Yksi tapa olisi pohtia sen merkitystä osana The Beatlesin katalogia ja todeta sen olevan mukava tapa kuulla tutut kappaleet taas kerran. Eräänlainen takuuvarma joululahja äidille, mutta ei sen enempää.

Toinen vaihtoehto on kuitenkin lähestyä sitä puhtaasti musiikkina, kuten levyarvioilta usein tavataan vaatia.

Silloin huomio keskittyy siihen, miksi The Beatles todella ansaitsee paikkansa musiikin historiassa. Yeah! Yeah! Yeah! -huutojen kruunama She Loves You, kuulaan kaunis And I Love Her, intoa tihkuva From Me To You (vaikkakin ilman huuliharppua!) ja monet muut ovat hienoja kappaleita – luultavasti hienoimpia, mitä kahden kitaran, basson ja rumpujen muodostamat yhtyeet tulevat koskaan esittämään.

Minä rakastan näitä lauluja, minä rakastan The Beatlesia, minä rakastan tätä tarpeetonta levyä. Nämä kappaleet ovat oleellisia samalla tavalla kuin paras rockmusiikki – tai paras musiikki ylipäänsä. Pakko niistä ei ole pitää, mutta ainakaan minä en osaa pitää niitä kuin täyden sadan pisteen arvoisina.

100 The Beatlesin BBC-sessioden toinen kokoelma ei opeta mitään uutta, mutta muistuttaa jälleen kerran miksi me kaikki rakastamme heitä. Sinäkin, myönnä pois.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress