The Bangles – Sweetheart of the Sun

Model Music

Hoffs ja Petersonit kolusivat nuoruutensa vaatekaapit ja palasivat 1980-luvun alun levyjensä kitarapoptunnelmiin.

1980-luvun keski-ikäistyneet poptähdet etsivät hukassa ollutta muusaansa.

The Banglesin ura kääntyi nopeasti lupaavasta alusta itkuiseen loppuun. Vuonna 1980 perustettu yhtye oli ensimmäisillä julkaisuillaan (single, ep ja albumi) Los Angelesin Paisley Underground -skenen kirkkain tähti. Sen iskevä, 60-luvun mehevimpiin aarteisiin nojaava kitarapop kuulosti siltä kuin The Byrds, The Mamas and The Papas, britti-invaasion huiput ja muutama rähjäinen garage-rokkari olisivat yhdistäneet voimansa 1980-luvun punkinjälkeisessä maailmassa.

Hienon All Over the Place -debyytin (1984) jälkeen Bangles kuitenkin suistui raiteiltaan ja seuraavilla levyillä Different Light (1986) ja Everything (1988) se luotti yhä enemmän yhtyeen ulkopuolisiin laulunkirjoittajiin. Samalla myös kauniista kitaristi-laulaja Susanna Hoffsista alettiin tehdä yhtyeen keulahahmoa, vaikka hän olikin vain yksi kvartetin neljästä laulaja-laulunkirjoittajasta.

Superhitit, kuten Walk Like an Egyptian ja Eternal Flame, tekivät The Banglesista satumaisen suositun, mutta eivät olleet yhtyeen omia luomuksia, eikä niiden syntetisaattoreilla siloiteltu banaali pop pärjännyt yhtyeen alkupään tuotannon elinvoimaisuudelle.

Bangles hajosi riitaisissa merkeissä Everythingin jälkeen, mutta vuosituhannen vaihteessa se kasattiin uudelleen monen kasariveteraanin tavoin. Vuonna 2003 julkaistu keskitien tuoksuinen Doll Revolution ei kirvoittanut innonkiljahduksia, mutta Sweetheart of the Sunin tiimoilta on ollut havaittavissa pientä kuhinaa. Syynä ovat olleet Hoffsin kaksi Matthew Sweetin kanssa tekemää mainiota cover-levyä (Under the Cover Vol. 1 ja 2).

Kun Sweet vielä nimettiin uuden levyn tuottajaksi, alkoi klassisen Bangles-soundin fanien sydämet nousta kurkkuun. Olisiko tässä viimein albumi, joka melkein 30 vuoden jälkeen kilpailisi yhtyeen uran alkupään huippusuoritusten kanssa?

Läheltä ainakin liippaa. Sweetheart of the Sunilla Hoffs sekä sisarukset Vicky ja Debbi Peterson (yhtyeen kuuluisimmasta kokoonpanosta puuttuu vain basisti Michael Steele) ovat viimein oivaltaneet vahvuutensa. Niinpä kitarat helisevät, autotalliriffit möyryävät, harmoniat huokailevat ja melodiat jäävät korvakäytäviin kaikumaan. Sweetin avustuksella Bangles unohtaa pyrkimykset moderneihin soundeihin, jotka kaatoivat niin Doll Revolutionin kuin yhtyeen 1980-luvun lopun levytkin. Tällä levyllä se on häpeilemättömän retro, säilyttäen kuitenkin persoonallisen soundinsa.

Esimakuna albumista viime kesänä julkaistu Anna Lee (Sweetheart of the Sun) -ep meni epäilemättä useimmilta ohi, mutta sen nimikappaleen helisevä vuosikertapop on taivaallisine harmonioineen juuri niin hienoa kuin Bangles-fanit uskalsivat villeimmissä unelmissaan toivoa.

Under the Cloudin kevytpsykedelia saattaa olla hiukan turhan kesyä, mutta melodisesti sen kanssa ei ole kiisteleminen. I’ll Never Be Through With You on kantripoljennolla etenevä kaunotar, joka toimii, vaikkei harhaile koskaan kovin kauas keskitiestä. Mesmerized, Lay Yourself Down ja Circles in the Sky osoittavat, kuinka helpolta The Bangles saa poplaulujen tekemisen kuulostamaan.

Pippurisen iskevä What a Life todistaa, että nämä viisikymppiset leidit osaavat myös rockata, ja piruilee samalla Los Angelesin ahdistuneille paratiisilinnuille. Upealla, sellon johdattelemalla Through Your Eyesillä Hoffs ja Petersonit rakentavat harmonioistaan taivaisiin kurkottavan rakennelman.

Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan onnistu yhtä hyvin. One of Two on miellyttävä, mutta lipuu ohi jälkiä jättämättä, Ball ’n’ Chain tähtää garagerockiin, mutta osuu keskinkaljanlöyhkäiseen baariboogieen ja obskuurilta The McKinleys -tyttöbändiltä lainattu Sweet and Tender Romance junnaa sisukkaasta yrityksestä huolimatta melodiaköyhästi.

Vaikka Sweetheart of the Sunin kappalemateriaali onkin keskimäärin vahvaa, sen liian siloiteltu, keski-ikäisen seesteinen tuotanto ei loppujen lopuksi tee sille palvelusta. Levyn parhaimpiakin hetkiä vaivaa hienoinen laimeus, eikä pieni lisäenergia olisi ollut pahitteeksi. Raukeita harmonioita ja lämmintä auringonpaistetta sen sijaan piisaa.

68 Sweetheart of the Sun on tarttuvasti helisevä ja huokaileva levy, jolla jo yli 30-vuotias The Bangles oivaltaa viimein ovat vahvuutensa. Sen kitarapop ei ehkä enää sisällä nuoruuden räjähtävää intoa, mutta sitäkin enemmän keski-ikäisen kypsää itsevarmuutta. Sweetheart of the Sun ei räjäytä kenekään tajuntaa, mutta aurinkoisen kesän hitaasti himmenevää muistoa voisi kaipailla huonommassakin seurassa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!