She & Him – Volume 3

Domino

M. ja Zooey, kolmas kerta toden sanoo.

M. ja Zooey, kolmas kerta kimpassa.

Täsmätuotettua musiikkia kesään, auringonlaskun hetkiin sekä kesäjuhlien ääniraidaksi.

SheHimKansiAurinko paistaa. She & Himin Volume 3 soi amerikkalaisessa kesäjuhlassa, tanssiaisissa, joissa naiset ovat pukeutuneet kellohameisiin tai kukkamekkoihin ja leikkauttaneet itselleen kauniin otsatukan. Mies noutaa naisen kotoaan tansseihin vanhalla, tyylikkäällä museorekisterissä olevalla autollaan. Kun tanssit ovat ohi, mies vie naisen museorekisterissä olevalla autollaan meren tai järven rantaan katselemaan auringonlaskua. Tai lentokentän kiitoradan päähän katsomaan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita.

Sama mielikuva syntyi kitaristi M. Wardin ja näyttelijänä julkisuuteen nousseen Zooey Deschanelin muodostaman folkpopduon aiemmillakin studioalbumeilla Volume 1 (2008) ja Volume 2 (2010). Duon kappalemateriaali on muutamia lainaversioita lukuun ottamatta Deschanelin käsialaa.

Eikä monen pojan päiväuniin muun muassa (500) Days of Summer -elokuvan ja New Girl -tv-sarjan avulla päässeen Deschanelin käsialassa ole tälläkään kertaa moittimista. Volume 1 ja Volume 2 olivat aurinkoista, perinnetietoista 1950- ja 1960-luvuille nyökkäävää retropoppia, ja Volume 3 jatkaa samoilla linjoilla.

M. Wardin tuotanto on täynnä tyylikkään orgaanista äänimaisemaa. Ward itse pääsee ääneen duetoidessaan Deschanelin kanssa Baby-kappaleen, joka on levyn parhaita.

Sanoituksissa Deschanel ei tunnu pahemmin käsittelevän parin vuoden takaista eroaan Death Cab for Cutie -nokkamiehestä Ben Gibbardista. Muutamissa kappaleissa Deschanelin voi tulkita laulavan Gibbardista (Together, Shadow of Love), mutta muuten lyriikoissa liikutaan yleismaailmallisimmissa sfääreissä. Lainabiisejä kuullaan tällä kertaa Blondielta, Mel Carterilta ja Ellie Greenwichiltä.

Zooey Deschanelin lauluääni ei ole ehkä teknisesti maailman taitavin, mutta siinä piilee suuri osa She & Himin viehätystä. Deschanelin välillä tunkkaiselta kuulostava laulu yhdistettynä M. Wardin uskottavuuteen on kombo, joka toimii.

Deschanel ja Ward pitävät aiemmilta levyiltä tutun ja hyväksi todetun linjansa, eikä sitä käy moittiminen, kun lopputulos näin laadukas. Se on tosin sanottava, että jos kevät ei olisi näin pitkällä ja kesä muutamien viikkojen päässä, jos ulkona vihmoisi räntää ja olisi harmaata ja synkkää, Volume 3 ei toimisi. Tuomio olisi varmaan pahin mahdollinen ”ihan kiva”. Mutta tällä hetkellä kesämieli on jo puolivalloillaan, joten levy toimii.

Duon kolmas studioalbumi ei välttämättä päädy pitkäaikaiseen tehosoittoon, mutta se sopii mainiosti esimerkiksi kesäjuhlien soundtrackiksi. Sen voi hyvällä omatunnolla laittaa soimaan myös silloin, kun haluaa kuulla musiikkia, joka ei kuormita aivoja vaan saa hymyilemään hyväntuulisuudessaan ja vie mielikuvamatkalle auringonlaskun hetkiin ja kellohameiden, kukkamekkojen sekä kauniiden otsatukkien täyttämään tanssiaismaailmaan.

76 Zooey Deschanelin ja M. Wardin yhteistyö jatkuu tutuissa tunnelmissa. Voi olla, että jos kesä ei olisi jo oven takana kuikuilemassa, Volume 3 ei toimisi lainkaan, mutta koska kesä on jo lähes ovella, siitä on helppo nauttia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!