Sam Amidon – Bright Sunny South

Nonesuch

Sam Amidon.

Sam Amidon.

Sam Amidonille on nostettava kuvitteellista lierihattua siitä, että mies kulkee tasan omaa polkuaan.

AmidonKansiSam Amidonista olisi tuskin voinutkaan tulla isona mitään muuta kuin folklaulaja. Folkartisti-isän ja -äidin poika kasvoi Vermontissa, Yhdysvalloissa, oppien soittamaan erilaisia soittimia, muun muassa banjoa ja viulua. Nykyisin 31-vuotias Amidon asuu vaimonsa, omaa uraansa menestyksellä 1990-luvulta lähtien luoneen laulaja Beth Ortonin ja parin pienen pojan kanssa Lontoossa.

Bright Sunny South on Sam Amidonin neljäs albumi. Äänimaailma on edeltävien levyjen tapaan hyvin pelkistetty. Koko bändiä ei kuulla kuin muutamissa kappaleissa ja niiden osissa, joissa torvisektio ja lyömäsoittimet pääsevät isosti improvisoiden ääneen. Muuten levy etenee Amidonin soittamien akustisen kitaran, banjon, viulun ja pianon säestyksellä.

Albumin keskipisteessä on kuitenkin koko ajan Sam Amidonin lauluääni. Se on koukuttava. Amidonin äänen väri on kertakaikkisen hieno. Se on taiteellisesti pastellinsävyinen, pohdiskelevan harmaa, mutta silti jatkuvasti kauniin auringonlaskun kaltaisesti punertavan optimistinen.

Bright Sunny Southin kappalemateriaali kuulostaa hämmentävän yhtenäiseltä – etenkin, kun mukana on versioita niin Yhdysvaltain sisällissodan aikaisista kansanlauluista kuin Mariah Careyn ja Tim McGraw’n nykyaikaisemmista hiteistä.

Aiemmin muun muassa R. Kellyä ja Katrina & the Wavesia versioineen Amidonin tuoreen albumin hienoin hetki on cover McGraw’n My Old Friend -kappaleesta. Amidonin tulkinta ja etenkin miehen laulamat viimeiset goodbyet sisältävät hienon tunnelatauksen. Alkuperäinen versio jää varjoon.

Carey-versiointi Shake It Off kääntyy suhteellisen sujuvasti alkuperäiseen verrattuna lähes täysin tunnistamattomaksi sovitetuksi jazz-tunnelmoinniksi.

Albumi on kaksijakoinen. Vedenjakajana toimii edellä mainittu Mariah Carey -tulkinta. Ensimmäisillä kuunteluilla levy pitää otteessaan alusta loppuun, mutta sitten keskittyminen alkaa herpaantua, ja herpaantuminen tapahtuu nimenomaan Shake It Offin kohdalla. Näin käy aluksi etenkin pitkän työ- tai opiskelupäivän jälkeen, mutta sitten myös muissa kuunteluolosuhteissa. Muutaman päivän kuuntelutauon jälkeen Bright Sunny Skies kuulostaa taas hetkellisesti alusta loppuun hyvältä, mutta puutuminen tapahtuu jälleen levyn puolivälin kohdalla. Joukkoliikennevälineissä kulkiessa levy toimii ja pitää otteessaan melko hyvin, mutta – harvinaista kyllä – toistuvat kuuntelukerrat eivät tee tälle levylle hyvää.

Levyltä jää parhaiten pysyvämmin mieleen hienon Tim McGraw -coverin lisäksi albumin nimibiisi. Kokonaisuus ei kanna tiheämmässä kuuntelussa, mutta hienoja hetkiä Bright Sunny Skiesilta löytyy kyllä.

Sam Amidonille on joka tapauksessa nostettava kuvitteellista lierihattua siitä, että mies kulkee tasan omaa polkuaan. Hän poimii lainabiisejä sekä menneisyydestä että lähihistoriasta ja sovittaa ne täysin itseltään kuulostaviksi ja oman näköisikseen lauluiksi. Amidon tekee mielenkiintoista ja ei loppujen lopuksi kovinkaan helppoa musiikkia.

65 Sam Amidon jatkaa oman rantavesistönsä kahlaamista. Bright Sunny Skies on taidokasta, paikoin unenomaisen rauhallista mutta ei silti kuulijaansa mitenkään helpolla päästävää folktunnelmointia. Levy, joka toimii ensikuunteluhuumassa hyvin, mutta toistuvassa kuuntelussa huonommin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!